Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mitä ihmettä teen kun puhe ei auta? (äidistäni tullut arvostelija)
25.04.2010 |
Meillä on viisi lasta, joista nuorin on vielä vauva. Asumme minun lapsuudenkodissani ja niin asuu myös minun vanhempani. Emme tosin asu samassa talossa vaan me asumme tässä ns. päärakennuksessa ja vanhempani toisessa rakennuksessa, joka on kaksio. Tuo toinen rakennus on siis ihan oma talonsa, siellä saa tehtyä ruokaa jne.
Tähän asti on kaikki sujunut hyvin ja tässä on ollut omat hyvätkin puolensa kun vanhempani asuvat lähellä, löytyy niitä huonojakin puolia kyllä.
Tähän asti äitini on "hoitanut" isääni, mutta nyt reilun 3kk isäni on ollut sairaalassa, koska hänen tilansa on heikentynyt, on myös mahdollista, ettei isäni selviä vaan saattaa olla hänen aikansa lähteä katselemaan meitä pilven reunalta.
Nyt kun äidilläni ei ole heidän kodissaan juuri mitään tekemistä niin on täällä meidän kanssa aamusta iltaan. Tämä olisi kyllä muuten ihan ok, mutta minä olen kyllästynyt äitini ainaiseen valitukseen, miten en tee mitään oikein (kun en tee hänen tavallaan). Samoin kuulen arvostelua siitä, kun en aloita kiinteitä ym. samaan aikaan kun minulle on aikoinaan alotettu ym. Olen sanonut, että nykyään on suositukset erilaisia kun sillon maailmassa, mutta äitini ei vaan suostu ymmärtämään tai halua ymmärtää.
Tiedän, että äitini on aina ajatellut siihen tyyliin, että jos ei tee niin kun hän niin tekee väärin, mutta aiemmin äitini ei ole näin pahasti arvostellut tekemisiäni ja tapaamme kasvattaa meidän lapsia. Vaikka sitä miten yrittäis näiden sanojen antaa mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, niin silti ne satuttaa.
Olen miettinyt sitäkin, että voisko tuo lisääntynyt valitus johtua siitä, ettei ole varmaa selviääkö isäni ja että äitini purkaa tuolla tavalla pahaa oloaan? Tämä on siis ihan arvailua.
Kommentit (11)
Äitisi tilanne on tosiaan kova, puoliso sairaalassa ja heikkona.
Ehkä hän ei vain nyt saa kaikkia sosiaalisia taitojaan heitettyä peliin, ei ehkä edes ihan muista mitä on jo puhuttu?
Yritä vaan jaksaa, toki saat sanoa mielipiteesi ja pyytää lopettamaan kärkkäät arvostelut, mutta älä odota ihmeitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on vaikeaa. Voi tsiisus! Luuletko, ettei ap:llä ole raskasta kun voi menettää oman isänsä, mutta tuon pelon lisäksi täytyisi vielä sietää äitinsä "kiukuttelu". Todellakin tässäkin tilanteessa voi asettaa rajoja.
Äitisi tilanne on tosiaan kova, puoliso sairaalassa ja heikkona.
Ehkä hän ei vain nyt saa kaikkia sosiaalisia taitojaan heitettyä peliin, ei ehkä edes ihan muista mitä on jo puhuttu?
Yritä vaan jaksaa, toki saat sanoa mielipiteesi ja pyytää lopettamaan kärkkäät arvostelut, mutta älä odota ihmeitä.
Tarvitsisi tuttuja ja turvallisia tapoja hoitaa elämää nyt kun yhdestä päästä elämä tuntuu romuttuvan.
Sano äidillesi että ymmärrät häntä ja sano että olet valmis juttelemaan hänen tunteistaan. Et kuitenkaan voi elää hänen määrittelemäänsä elämää. Sinun elämäsi on omasi. Laitat rajat. Sanot että äiti on sinulle rakas, mutta et voi antaa hänen pilata omaa elämääsi valituksillaan. Sano että hän saa määräaikaisen porttikiellon teille jos valitusta kuuluu. Lapset toki voivat vierailla mummulassa.
Kiellät kaipaamasta, kiellät suremasta, kiellät olemasta onneton?
äitisi käytös on muuttunut heti sen jälkeen, kun isäsi joutui sairaalahoitoon, niin johtuu varmaan siitä. Oletko yrittänyt keskustella asiasta äitisi kanssa, hyväksyykö tilanteen vai yrittääkö kieltää tosiasiat keskittämällä ajatuksensa teidän elämäänne sekaantumiseen ja arvosteluun?
Kerro äidillesi, miltä tilanne tuntuu sinusta, tuolla neuvotulla rajoittamisella ja eristämisellä tuskin teidän kummankaan olo paranee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei siihen ulkopuolisten (mummutkin on ulkopuolisia) kuulu sönköttää vieressä, perhe päättää perheen asiat.
Se on täysin vanhempien asia milloin soseet aloitetaan lapsille jne. Ei hyvää päivää: jos haluat imettää: sinä imetät ja jos annat sosetta niin pirulauta annat sosetta. En käsitä miksi näitä edes pitää "perustella".
Lapset on yksilöitä, ja te perheenä teette kasvatukselliset päätökset. Äitisi on tehnyt aikanaan omat päätökset kasvattaessaan omia lapsiaan.
Meillä on neljä lasta ja äitini on NIIIIIIIN vaikeaa käsittää ettei kaikki lapset ole hytissyt kylmissään ulkona koska ovat lenssussa: se on TARTTUVA tauti!
Neljän lapsen aikana olen jauhanut äidille miten meillä ei ole lapset ollu kylmissään vaan saa taudin jostain.
Kyllä minusta omalle äidilleen saa ja pitää sanoa. Loukata ei saa tietenkään mutta jos ei hyvällä usko niin napakammin jo.
Oma äitini on vaan niin jäärä että hän on alkanut ottamaan sanomisesta jo matsia ja koittaa vetää jo miten neuvola on hänelle joskus opettanut! Siis tällästä meillä. :D
Äidilleni on liikaa että minä teen kuten haluan, koska hänhän tietää lapsista..
Niinkuin pitäisi muuttaa meidän tapaa kasvattaa "koska neuvola 30 vuotta sitten sanoi niin ja noin"!
Ensinnäkin, suositukset muuttuu ja toisekseen: yksi tapa ei ole ainoa tapa. Jokanen perhe valitsee omat tapansa; kenkien käytöstä äitini vetosi neuvolan suositukseen: en ole käyttänyt lapsillani kenkiä sisällä ja hän taas on.
Silloinhan se on eri jos lapsille ollaan pahoja, mutta kasvatuksellisesti saa olla eri mieltä mutta teidän perheessä valitaan teidän säännöt.
Minusta on käsittämätöntä että äitini jauhaa jatkuvasti miten lapset kasvatetaan "väärin".
Ihan tietonen olen siitä että minun säännöt/rutiinit ei sovi teille tai naapurilleni ja päinvastoin.
Voin kertoa ehdotuksia jos joku kaipaa sellasia, mutta en odota että joku niitä orjallisesti lähtisi noudattamaan -tämä koskee myös omia lapsiani aikanaan jos saavat omia lapsia.
Todella outoa, että äitini yrittää solvia minulle miten tehdään väärin.
Mitä nyt omaa äitiäni tunnen, niin sen verran pahasti tiedän äitini käyttäytyvän että hän on ottanut tästä sanomisesta näpäytyskeinon. Kun ei voi olla iloinen mummouteen vaan pitää päästä päsmäämään miten lapsia on kylmetetty tai niitä pitäisi nukuttaa jotenkin hänen tyylilleen sopivalla tavalla.
* Jos lapseni vaikka inahtaa ja TIEDÄN lapsestani että tuo itku meinaa että nukahtaa takasin niin äitini ottaa takkiinsa jos sanoo että hae lapsi: enkä hae.
Että on ymmärrettävää jos kumppani on sairaalassa ja tulevaisuus epäselvää, mutta ei se oikeuta olemaan paskiainen toisille.
Jos sinun mies sairastuisi niin alkaisitko hakemaan riitaa?
Minusta sinä saat sanoa äidillesi jos hänen puheet alkaa harmittamaan.
Jos nielet kaiken, se alkaa syömään sinua sisältäpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikka hänellä onkin surua niin se ei oikeuta kyllä millään lailla purkamaan surua sinuun arvostelemalla tekojasi. Siis luultavasti johtuu isäsi tilanteesta äitisi käytös, jos se on alkanut isäsi voinnin huononnuttua. Kyllä aikuisen ihmisen pitäis ymmärtää, ettei pahaa oloa saa toisiin purkaa
Ei mikään oma tunne oikeuta käyttäytymään miten tahtoo ja puhumaan, mitä sylki suuhun tuo. On helpompi ottaa toisen tunnekuormaa vastaan, jos ihminen itse osaa pyytää anteeksi huonoa käyttäytymistään johtuen esim. huolesta puolisoa kohtaan. Jos tähän ei kykene, on ulkopuolisten vain pidettävä puolensa ja ilmaistava, kuinka paljon jaksavat kannatella toista ihmistä.
Suruun saattaa liittyä myös masennusta ja siihen puolestaan muihin kohdistettua vihaa. Jos ihminen pystyy puhumaan tunteistaan, häntä voi auttaa, jos kysyy suoraan, mikä häntä ärsyttää ja kiukuttaa tai miksi hänelle on niin tärkeä kommentoida toisen tekemisiä koko ajan. Valitettavasti moni vanhempi ihminen, joka ei ole koskaan oppinut puhumaan tunteistaan, yleensä suuttuvat tämän tyyppisistä kysymyksistä, koska ne osuvat liiaksi "naulan kantaan".
Miten asetat rajat surulle? Kiellät kaipaamasta, kiellät suremasta, kiellät olemasta onneton?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että pitää mölyt mahassaan. Että et kuuntele. Jos ei usko, ei sitten tarvitse tulla. Äitisi juna meni jo, eikä sinun ratkaisusi kuulu hänelle.
Alue: Aihe vapaa
Tarvitsisi tuttuja ja turvallisia tapoja hoitaa elämää nyt kun yhdestä päästä elämä tuntuu romuttuvan.
Sano äidillesi että ymmärrät häntä ja sano että olet valmis juttelemaan hänen tunteistaan. Et kuitenkaan voi elää hänen määrittelemäänsä elämää. Sinun elämäsi on omasi. Laitat rajat. Sanot että äiti on sinulle rakas, mutta et voi antaa hänen pilata omaa elämääsi valituksillaan. Sano että hän saa määräaikaisen porttikiellon teille jos valitusta kuuluu. Lapset toki voivat vierailla mummulassa.