Miksi sinkun kuvitellaan olevan kiinnostunut kaikista vastakkaisen sukupuolen edustajista?

Kuka kuvittelee?

Sanos muuta. Sinkkuna nyt jo 10 vuotta, joten kaikkea on nähty ja kuultu. Mä vain haluan sen yhden miehen, joka tuntuu sielunkumppanilta. Joka ymmärtää minua ja minä häntä. En mä jokaista vastaantulijaa halua.

N28

Minä elin sinkkuna 25-28-vuotiaana. Oli helvetistä, kun monet kuvittelivat mun olevan kiinnostuneita heidän miehistään. Ei kiinnostanut isäni ikäiset perheenisät tai muutenkaan varatut miehet. Tuntui pahalta, kun moraaliani epäiltiin ja jos juttelinkin jonkun varatun miehen kanssa, niin tyttöystävä/vaimo oli asiasta nyreänä ilman syytä.

Kummasti noiden tyttöystävien/vaimojen käytös muuttui, kun aloin seurustella. En ollut enää potentiaalisesti viemässä heidän miehiään. :D

Tuohan koskee vain miehiä. Miessinkut ovatkin kiinnostuneita lähes kaikista naisista.

Naissinkkuja miehet ei kiinnosta. Korkeintaan joku rikas julkkis voisi kiinnostaa.

Miksi jokaisen sinkun kuvitellaan olevan kiinnostunut vastakkaisen sukupuolen edustajista?

Monella on aivan liian suuret luulot puolisonsa viehättävyydestä. Vaikka itsestä se oma puoliso on maailman ihanin, niin ei se muiden silmissä ole. Suurin osa on niin tavallisia tallukoita, ettei ketään muuta kuin omaa puolisoa kiinnosta.

koska onhan se pertti57 v, naimisissa ja 3 lapsen isä nyt niin kuumis! tai sitten ei.

Ja sinkkua pidetään liian nirsona kun ei ole kiinnostunut ihan jokaisesta vastakkaisen sukupuolen sinkusta jonka kohtaa.

Ihan kuin mitään muuta yhteistä ei tarvitsisi olla kuin sama parisuhdetilanne.

Voihan tuossa olla mukana sitäkin, että vaimo on kateellinen kun oma mies osoittaa sellaista huomiota sinkkunaiselle mitä itse ei ole enää aikoihin saanut. Ja sitten vielä sikkunainen menee ja nauraa kohteliaisuudesta miehen jutuille.

Juuri näin!

Tuo on ihan totta, että pitää olla huomioimatta mitenkään samansukupuolisten ihmisten puolisoita, ettei vaan tule mitään draamaa.

Ja ennen kuin joku maalailee mielikuvia minusta jonain vosuna, niin sanottakoon että olen varsin maskuliininen nainen joka työskentelen miesvaltaisella alalla, ja kaiken lisäksi lesbo. En kuitenkaan viitsi jokaisessa tilanteessa jaksa käydä sitä keskustelua, joten annan ihmisten olettaa että olettaisin hetero. En vaan jaksa aina mennä Opetus-moodille.

Vierailija kirjoitti:

Minä elin sinkkuna 25-28-vuotiaana. Oli helvetistä, kun monet kuvittelivat mun olevan kiinnostuneita heidän miehistään. Ei kiinnostanut isäni ikäiset perheenisät tai muutenkaan varatut miehet. Tuntui pahalta, kun moraaliani epäiltiin ja jos juttelinkin jonkun varatun miehen kanssa, niin tyttöystävä/vaimo oli asiasta nyreänä ilman syytä.

Kummasti noiden tyttöystävien/vaimojen käytös muuttui, kun aloin seurustella. En ollut enää potentiaalisesti viemässä heidän miehiään. :D

Mä muistan yhdet työpaikan pikkujoulut, joihin menin pikkumustassa. Meidän työpaikan pikkujouluihin sai ottaa puolison mukaan eli oli avec-juhlat kyseessä. Oli muutamat huomattavasti vanhemmat naiset nyreissään, kun juttelin heidän miehilleen. Miks hitossa kuvittelevat, että mua kiinnostaisi joku naimisissa oleva +25 v vanhempi mies? Olin kiinnostunut ihan vaan ikäisistäni tai tarkemmin sanottuna yhdestä sinkkumiehestä, jonka kanssa ollaan nykyään naimisissa. Nyt saa olla aika rauhassa epäilyiltä, kun en ole enää sinkku.

up

Vierailija kirjoitti:

Voihan tuossa olla mukana sitäkin, että vaimo on kateellinen kun oma mies osoittaa sellaista huomiota sinkkunaiselle mitä itse ei ole enää aikoihin saanut. Ja sitten vielä sikkunainen menee ja nauraa kohteliaisuudesta miehen jutuille.

Ei se huomiointi ole sen sinkkunaisen syy, vaan miehen pitäisi katsoa peiliin miksei huomioi vaimoaan.