Lue keskustelun säännöt.
Pitäisikö tällaisesta jo huomauttaa lapsen kaverin vanhemmille?
24.04.2010 |
Nuorimmalla 9v pojallamme on oikein hyvä ja läheinen kaveri, jonka kanssa ovat olleet jo pari vuotta kuin paita ja peppu. Usein koulun jälkeen pojat tulevat meille ja syövät yhdessä välipalaa (olen kotona vauvan kanssa), ja tekevät läksyjä. Yleensä kaveri sen jälkeen menee kotiin iltaruoalle, mutta nyt vuodenvaihteesta lähtien on alkanut usein jäämään meille syömään ja vielä senkin jälkeen leikkimään noin klo 19 asti, ellei pojallemme ole harrastus-ilta. Nyt viime aikoina on kuvioon tullut myös yökyläilyt, poika kysyy harva se perjantai voisko jäädä meille yökylään.
En tunne pojan vanhempia kovin hyvin, tiedän että työssäkäyviä ovat molemmat ja ihan ok-mukavilta tuntuvat. Mutta ihmetyttää, kun pojat ovat aina meillä. Ilmeisesti poika itsekään ei koskaan tarjoa vaihtoehtoa että menisivät heille. Minusta tässä on jotain outoa...
Kommentit (16)
vanhemmille vaan voi sanoa ystävällisesti suoraan pojalle esim. välipalan ja läksyjen jälkeen, että nyt voisi olla hyvä aika lähteä sinunkin kotiin, koska meillä on paljon perheen keskinäistä puuhaa. Tule sitten taas uudestaan käymään joku päivä. Kiva kun kävit, moi!
Poika ilmeisesti vain viihtyy tosi hyvin teillä, ja hänen omat vanhempansa voivat tehdä niin pitkää työpäivää, että hänestä on ikävää olla yksin kotona. Te kuitenkin saatte päättää itse omista vierailuajoistanne. Yleensä lapset eivät loukkaannu, jos hoksaavat, että aikuinen ei ole vaivaantunut ja hänellä ei ole taka-ajatuksia. Olen itsekin pyytänyt ystävällisesti hymyillen lapseni kaveria lähtemään, eikä hän koskaan ole pahoittanut mieltään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ettekö oikeasti tutustu lastenne ystävien vanhempiin? Jos meille joku kaveri tulee useamminkin, niin kyllä me kutsutaan sitten koko perhekin kerran ainakin kylään, että saadaan tutustua koko perheeseen, tai ainakin sitten soitetaan tai käydään ovella juttelemassa toisen vanhempien kanssa, vähän sovitaan yhteisiä pelisääntöjä...
Sanonpa sitten samaa mitä muutkin yleensä tapaavat sanoa: LASTENSUOJELUILMOITUSTA TEKEMÄÄN JA HETI! Vanhemmat on varmaan piripäitä, väkivaltaisia juoppoja jotka asuu 10 lapsen kanssa pienessä kaksiossa ja joilla ei oo rahaa ruokaan ku kerran viikossa yks vanha leipäpussi ostaa! :D
Mitä jos kysyisit pojaltasi mikseivät ikinä ole kaverin luona? Syynä voi olla joku todella yksinkertainen asia: poikasi on mieluummmin kotona, teillä on vaikkapa joku kiva pleikkapeli, teillä äiti tekee välipalaa eikä tarvitse itse tehdä tms.
Itse olin ala-asteella aine parhaan kaverini luona koulun jälkeen ja joskus jo ennen kouluakin aamulla, yökyläiltiin usein, harrastukset olivat yhteisiä jne. Syy siihen, että emme olleet minun kotonani oli, että meille oli koulusta tuplasti matkaa ja oli helppoa jäädä koulusta vain kaverille. Lisäksi minusta tuntui vahvasti, että kaverini halusi mieluummin olla kotona kuin meillä, aivan kuten kaikki viihtyvät kotona paremmin. Minä mukauduin tähän.
Ylä-asteella minun kotini olikin se lähin, joten silloin kaikki kaverini olivat taas meillä. Aika harvalla on kotona mitään ongelmia tuollaisissa tapauksissa, ystävät vain haluavat olla yhdessä ja lapset eivät ehkä ymmärrä tällaista vastavuoroisuuden periaatetta. Eri asia on jos olisi jotain merkkejä oudosta perhetaustasta.
siis onko kotona kaikki ok ja tehdä tietysti selväksi, että on tervetullut teille (kun ilmeisesti siis on). tietysti pojan vanhemmillekin sitten voisi tarpeen tullen puhua esim. noista yökyläilyistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan kaikki ateriat. Meillä sama ongelma ja mä vielä antaisin ruokaa, mutta mieheni on tosi raivona, ettei saa antaa.
Jotenkin ruuan antaminen ryöstäytyy käsistä ja pian jo vieras lapsi käyttäytyy, kuin oma lapsi. On vaatimassa ja ottamassa.
Tämän olen useasti huomannut ja sitten on ongelma kasassa.
Itsestäni tuntuu, että ei voisi antaa oikein mitään, kun homma ryöstäytyy käsistä ja monesti noissa perheissä ruokailusta välittäminen on tosi epäsäännöllistä.
paremmin. Ihmetyttää yleisesti tapa, ettei pikkukoululaisten vanhemmat tunne hyvin toisiaan vaikka lapset ovat kovastikin kavereita.
Paljon helpompi sopi kyläilysääntöjäkin yms.
Eikä turhaan heräisi kummallisia epäilyjä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muuten ne eivät mene, jos vanhemmat ei vaadi. Pelkäävät leikkejen keskeytymistä ja etteivät leikit jatku ruokailun jälkeen.
Yleensä lapset haluaa olla siellä missä huolto pelaa säännöllisesti.
T. Edellinen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monet vanhemmat ei halua tutustua. Lasten kaverit hakee kotiin sisarukset tai kännykkään soitetaan.
Yleisesti ei haluta kommunikoida.
Sen vaan vaistoaa kuka on valmis antamaan esim. puh. numeronsa.
Soita vaikka ja kysy voisiko poikasi mennä nyt yökylään tai ehdota pojalle, että kysypä nyt vanhemmiltasi voisiko heille mennä vuorostaan.
Meillä isommat lapset ovat mielellään kylässä kavereilla ja vaikka ottaisin mielellään kavereita tännekin, niin eivät niin usein tule.
Syyt: kaikilla lapsilla ei omaa huonetta ja meillä myös nuorempia sisaruksia lapsilla. Vaikka pyritään takaamaan isommille omaakin rauhaa, niin pienet tunkee välillä leikkeihin jne. Samoin asutaan vähän syrjemmässä, joten helpommin lähtevät koulun jälkeen koulun lähistöllä olevien kaverien kotiin.
Itse kyllä tykkäisinkin jos kavereiden vanhemmat välillä ehdottaisivat ja toisivat lapsia meillekin kylään, osa tuleekin.
Lapsemme ovat aika sosiaalisia, joten kavereita on paljon (eli ihan yhden kaverin luona ei pelkästään olla, tosin tuntuu että joidenkin kavereiden luona keskimääräistä enemmän).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vieras jo kouluiässä oleva lapsi menee ja kysymättä hakee kaapista ruokaa, välipalaa tms. Ihmetyttää siis aivan todella. Omille olen opettanut, että saa mennä ruokapöytään ja ottaa vain jos tarjotaan ja pyydetään ottamaan, ei koskaan muuten.
Ihan kaikki ateriat. Meillä sama ongelma ja mä vielä antaisin ruokaa, mutta mieheni on tosi raivona, ettei saa antaa.
Jotenkin ruuan antaminen ryöstäytyy käsistä ja pian jo vieras lapsi käyttäytyy, kuin oma lapsi. On vaatimassa ja ottamassa.
Tämän olen useasti huomannut ja sitten on ongelma kasassa.
Itsestäni tuntuu, että ei voisi antaa oikein mitään, kun homma ryöstäytyy käsistä ja monesti noissa perheissä ruokailusta välittäminen on tosi epäsäännöllistä.
Minunkin poikani viettää usein aikaa kaverinsa luona eikä meillä, koska:1) kaverilla ei ole tyhmiä pienempiä sisaruksia 2) kaverilla on kaksi omaa huonetta 3) kaverilla ei ole pelirajoituksia 4) kaverin äiti hakee pojille vaikka kuun taivaalta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun jo useammassa ketjussa ollaan helposti sitä mieltä että kotioloissa täytyy olla jotain vikaa. Kotioloissa ei tarvite olla mitään vikaa. Lapset rakentavat kaverisuhdetta. Eivät halua lopettaa/keskeyttää leikkejä ja yökyläilyjä toivotaan. Eikö teillä itsellänne ollut läheisiä kaverisuhteita lapsuudessa? Vanhempien vastuuseen kuuluu sopia keskenään pelisäännöt ja rajat. Jos niitä ette saa sovittua ja toteutettua on molemmissa perheissä vikaa.
Monet vanhemmat ei halua tutustua. Lasten kaverit hakee kotiin sisarukset tai kännykkään soitetaan. Yleisesti ei haluta kommunikoida. Sen vaan vaistoaa kuka on valmis antamaan esim. puh. numeronsa.
jos en tunne vanhempia. Enkä myöskään ottaisi lapsia meille jos minulla ei ole esim. puh.numeroa
Haluan tietää missä ja kenen kanssa lapseni liikkuvat. On myös turvallisuuskysymys.
ehkä vanhemmat riitelee, juo, tekee paljon töitä tms.
Jos teille ei aiheuta häiriötä se, että poika on paljon teillä niin itse antaisin asian olla. Saa lapsi viettää aikaa turvallisessa kodissa.
Mutta muista, että kaverin kotona voi kaikki olla myös ihan ok. Tykkäävät olla enemmän teillä. Asuuko tämä perhe esim. pienessä kodissa? saako teillä olla vapaammin? onko tällä kaverilla sisaruksia?
Ihmetyttää se, että lapsi on teillä usein yökylässä ja itse kysyy voiko tulla. Eikö noista pitäisi jutella myös pojan vanhempien kanssa?