Mihin säästät tai sijoitat lapsiesi tulevaisuutta varten? Koulutus, ulkomaankokemus, asunnon osto?
Minulla on nyt vahvasti mielessä ajatus, että vastasyntyneen tulevaisuutta varten pitää panna sukanvarteen muutakin kuin kodin lämpöä ja kasvatusta. Säästää voi vaikka tilillekin, mutta tavoitteellinen säästäminen olisi kivempaa. Itse kohteena on kieli- ja kansainvälisyysmahdollisuudet, joten säästän rahaa kielikurssia tai vaihto-opiskelua varten. Mihin sinusta tänä päivänä kannattaa /pitäisi ruveta säästämään? Mitä yhteiskunnassa ei saa 20 vuoden päästä kuin rahalla (omalla rahalla)?
Kommentit (25)
vain yleisesti rahaa tilille, josta voin sitten aikanaan jeesiä hyviksi arvioimiini kohteisiin. Ajokortti, ulkomaanmatka, kurssit, opiskelu ja harrastukset nyt olisi ainakin sopivia.
joo, toki tähtään esim siihen, että on joko hankittuna tai varaa hankkia lapselle asunto, mut mistäs mä oikeastaan tiedän, minne hän lähtee opiskelemaan, joten se on vähän vaikea suunnitella. Sen sijaan olen ajatellut investoida kokemuksiin. Ensinnäkin tietysti kodin lämpöön ja kasvatukseen, mutta myös siihen, että lapsella on kokemuksia kulttuurielämästä, teatterista, oopperasta, museoista, taiteesta, historiasta jne. Että hän on kokenut "suuren urheilujuhlan tunnun" ja osallistunut itsekin johonkin. Että hän kokee voivansa mennä mukaan ja ottaa selvää ja tuntea olonsa kotoisaksi erilaisissa paikoissa. Että hän on nähnyt että maailmassa on erilaisia ihmisiä ja kulttuureja ja kieliä ja ympäristöjä. Ja tärkeänä myös että hän tietää, että voi aina luottaa siihen, että jos tarve tulee, kotoa löytyy apua. Näitä kokemuksia ei yhteiskunnassa enää 20 vuoden päästä saa edes rahalla, ne on hankittava nyt.
sitten saa sieltä ottaa mihin nyt tarvitsee, ei kuitenkaan baari-illalle =DDD eli ajokorttiin... jne jne
emme laita paljoon kuussa,(20-50e) kun mielestäni pitää itse tehdä töitä jotta saa esim. asunnon niin osaa sitten sitäkin arvostaa!
Meillä menee lapsilisät puoliksi lasten tileille ja puoliksi rahastoihin. Tarkemmin en ole pohtinut mihin rahat käytetään, mutta kielitaitoon minäkin satsaan. Me olemme tosin ajatelleet hankkia kotiin "kesä au pairin" parantamaan kielitaitoa ja huolehtimaan lapsista kesäisin kunhan nuorempi lapsista pääsee neljänneltä ja jonkilaista kielitaitoa jo on.. Sitten tietenkin opiskeluun ja ajokorttiin yms. mihin nyt vain rahat saadaan riittämään. Pienet osakesalkutkin on lapsille jo hankittu ja toiveena on ettei niihin juuri edes koskettaisi vaan hyvällä tuurilla niistä saisi joskus 25 vuoden päästä vaikka muutamia tuhansia käsirahaa ensiasuntoon.
mutta minusta asunnon ostaminen tuntuu aika ylimitoitetulta teolta. Avustaminen on ihan eri asia, kun että kämppä lankeaa kuin manulle illallinen. Vaikka en kyllä saisi säästettyä kuin pikkuyksiön jostain kirkonkylästä.
Minusta elämyksiin säästäminen on hyvä kohde, oli ne sitten pieniä tapahtumia tai opiskelua ulkomailla.
maksaa sekä omaa asuntoaan että säästää lasten tulevaisuutta varten - siksi meillä annetaankin elämyksiä pitkin ikää. Matkustellaan, syödään hyvin, ollaan yhdessä, harrastetaankin vähän. Ei varaa mihinkään ylettömyyksiin mutta matka per vuosi ollut lapsille mahdollinen. Tällä hetkellä kun osa lapsista on jo omillaan (omat kämpät ostettuna ja lähtöpalkka hipoo 3000€) on ihan tyytyväinen ratkaisusta. osaavatpahan arvostaa sitä minkä ovat itse tienanneet!
Panostan sitten lastenlasten tileihin enemmän.
täysin mahdoton yhtälö tavisperheen maksaa sekä omaa asuntoaan että säästää lasten tulevaisuutta varten - siksi meillä annetaankin elämyksiä pitkin ikää.
Meillä säästetään lasten tulevaisuutta varten nytkin kun minulle tulee vain kotihoidontuki. No ei toki matkustella tällä hetkellä (kesämökkiä ja sukulaisreissuja pidemmälle), mutta tuskin kovin pienet lapset siitä erityisemmin muistoja saisikaan. Viedään ulkomaille sitten kun minäkin olen taas työelämässä ja lapset isompia.
Kuitenkin pystytään harrastamaan, syömään hyvin yms. ja samanaikaisesti laittamaan lasten tileille hieman rahaa syrjään opiskeluaikoja varten.
Mutta sitten kun lapset ovat niin isoja että esim. vaihto-oppilasvuosi saattaisi tulla kysymykseen niin meillä on todennäköisesti asunto maksettu, mikä lisää käytettävissä olevan rahan määrää ja siten myös kykyämme auttaa lapsia taloudellisesti.
En pidä tarpeellisena auttaa heitä asunnonostossa. Asukoot vuokralla kunnes ovat töissä ja saavat lainaa... Takaajaksi voin toki sitten lähteä.
reissataan ulkomailla, maksetaan esim. vaihto-oppilasvuodet ja opiskelu (vaikkapa sitten ulkomaillakin) lapsilisät menevät kokonaisuudessaan sijoituksiin lasten nimillä, meillä on sijoitusasuntoja kotimaassa- ja ulkomailla, ja lapset voivat toki noita käyttää - heillehän ne sitten aikanaan jäävätkin.
Todennäköisesti ostamme myös lapsille opiskelupaikkakunnille asunnot, mutta voi olla että ostamme ne omiin nimiimme ja annamme lasten niissä sitten asua, sen näkee sitten ajallaan. Autot varmaankin myös pitää jokaiselle (5 lasta) ostaa kunhan asia on ajankohtainen, ja tietysti ajakortit maksaa. Tällä hetkellä kuitenkin vasta yksi lapsista on täysi-ikäinen, joten nuo ovat sitten tulevaisuuden asioita, joskin kohtalaisen lähellä.
ei kai tavallisilla ihmisillä ole tollaseen varaa viiden lapsen kans!! kaikille asunnot autot jne. huh huh
ei kai tavallisilla ihmisillä ole tollaseen varaa viiden lapsen kans!! kaikille asunnot autot jne. huh huh
eli olettaisi lapsia olevan kaksi. Se oli 11 jolla on viisi lasta.
ei kai tavallisilla ihmisillä ole tollaseen varaa viiden lapsen kans!! kaikille asunnot autot jne. huh huh
elämää on tehty muutakin kuin istuttu palstalla. Sijoittaminen kannattaa, nykypäivänäkin, ja ihan itse kerättyä omaisuutta ja varallisuutta meillä kaikki on, siis ei perintöjä eikä taloudellista tukea vanhemmilta tai muulta suvulta. Mutta meillä nyt vaan on mahdollisuus antaa lapsillemme erilainen lähtökohta, joten miksemme sitä tekisi. perintönähän omaisuus heille joka tapauksessa menisi.
11
Taidat olla jeesus itte, kun saat kotihoidontuen riittään lasten tulevaisuuden opiskeluihin.
Parhaat naurut tästä ketjusta, kyllä on säästäväistä väkeä. Teidän pikkukultanuppusista tulee varmaan mukavia ihmisiä, kun on asunnoista lähtien kaikki valmiina, kun kotoa lähtee.
Huoh, mä en jaksa ymmärtää niitäkään vanhempia, jotka ostavat mopoauton lapsilleen...
Mä taidan säästellä ihan erikokoiseen possuun. Mielessä oli nimittäin yksi kaksi hyvää kohdetta, joita ei nuori voi omilla rahoillaan hankkia. En kuitenkaan ajatellut hankkia ajokorttia, autoa, kielikurssia, vaihto-ohjelmaa, asuntoa ja sisustusta kaikkia. Mutta voisi sanoa, että kaikki me säästämme lapsillemme vakaata elämää varten.
Ap
Tämä tarkoittaa sitä, että lapsille opetetaan järkevää rahankäyttöä ja taotaan kaaliin, että aikuiset ihmiset ei elä vanhempiensa rahoilla, mikä tuntuu täällä av:llakin olevan älyttömän yleistä.
Maksan lapsille harrastukset ja osan ulkomaanmatkoista, kun he vielä asuvat kotona.
Rahantulo loppuu kun muuttavat pois.
Jos säästät lapselle rahaa omalle tilille niin rahat ovat sitten hänen, kun hän on 18v. Siinä tilanteessa voit vain toivoa, että hän käyttää rahat viisaasti.
Toki, jos ostat hänen nimiinsä asunnon niin rahat ovat ainakin hetken kiinni siinä.
Meidän lapsilla on tili, josta tarvittaessa voimme ottaa heidän menoihinsa rahaa. Voisin kuvitella, että tämmöiset menot ovat juuri autokoulu, mopo, kielikurssi tms. Sitten, kun ovat aikuisia he saavat tehdä lopuilla rahoilla mitä tahtovat.
Et tiedä millaisessa tilassa Suomi on parinkymmenen vuoden kuluttua, kun lapsi alkaa pohtia asumiskysymystä.
Asuinmaassani omistusasunnon hankkiminen on lähes mahdotonta, ellei ole käteistä tai perheen apua. Täällä on tavallista, että varakkaammat perheet auttavat lapsiaan pääsemään käsiksi ensimmäiseen omistusasuntoon. Maassa on 40 milj. asukasta ja vain 1% pystyy ostamaan asunnon/talon tällä hetkellä. Vuokrat ovat pilvissä, mekin maksamme pienestä kaksiostamme 2 500 $/kk. Vuokra-asunnon saanti myös oma show'nsa, sillä sitä ei saa pelkällä rahalla; vaatimuksena on takuu, joka on hyväkuntoinen asunto/talo hyvällä alueella. Jonkun on siis oltava panttina omalla kodillaan vuokralaisen vuokranmaksusta. Ja voitte arvata, kuinka helppoa tämä takaaja on saada -itsekään en siihen suostuisi.
Suomi ei kenties koskaan tule olemaan tässä em. tilassa, mutta tulevaisuudesta ei silti tiedä. Itse veikkaan taloudellisesti myrskyisiä aikoja, sillä Kreikka on vasta alkua. Puhumattakaan Suomen omasta lamasta. EU:ssa on myös suunniteltu asuntolainan ottamisessa 60% omavastuuta. Tuon säästämiseen, etenkin jos ja kun inflaatio jatkaa kasvuaan, ikuisuus. Omistusasunto on turva vaikeina aikoina, jos se on velaton/pian maksettavissa.
Jos meillä olisi taloudellisesti mahdollista -ja kenties tulevaisuudessa on, aloitan saman tien säästämään lapsen tulevaisuuden varalle. Asunto olisi lottopotti.
mutta minusta asunnon ostaminen tuntuu aika ylimitoitetulta teolta. Avustaminen on ihan eri asia, kun että kämppä lankeaa kuin manulle illallinen. Vaikka en kyllä saisi säästettyä kuin pikkuyksiön jostain kirkonkylästä.
Minusta elämyksiin säästäminen on hyvä kohde, oli ne sitten pieniä tapahtumia tai opiskelua ulkomailla.
ja jos joka tapauksessa haluamme sijoittaa osan sijoituksistamme kiinteistöihin, miksemme tekisi sitä niin että lapset voisivat asua näissä asunnoissa, eli ostaa siis niitä sellaisilta paikkakunnilta minne lapset menevät esim. opiskelemaan?
Samoin meillä on kyllä ihan luonnollista maksaa lasten opiskelut, vaihtarivuodet, ajokortit, autot ym. Pitäisikö nuo asiat kieltää lapsilta ihan kasvatuksellisista syistä vain siksi ettei lapsilla itsellään ole varaa esim. omaa autoa tai ajokorttia maksaa täysi-ikäistyttyään? Tai mikä pahempaa, pitäisikö lapsen turvallisuus vaarantaa sillä, että hän ostaisi jonkun tonnin rämän ja ajelisis sillä?
11
vaihto-oppilasvuotta, kv. opintoja jne.
Meillä on lapsille myös omat asunnot ostettuina.