Muistoja IB-lukiosta

Kävin IB-lukion Kuopiossa noin 20 vuotta sitten. Tässä muutama pointti, mitä siitä tulee mieleen jälkikäteen:

1. IB-lukiossa ei ollut ollenkaan liikuntaa, mikä on ongelma nuorille, jotka ovat menossa armeijaan. Lisäksi IB-lukiossa ei ole mm. Suomen historiaa, ja filosofian oppiaine on erilainen (no, nämä ovat pieniä puutteita).

2. Meillä opettajat ajoivat pitkän matikan lukijoita kuin käärmettä pystyyn. Ajatus oli, että meistä on tulossa jotain matemaatikkoja tai fyysikoita. No, inforuutu: Suomessa on muutama hyvä ammatti, johon lahjakkaiden nuorten kannattaa hakeutua, eivätkä matematiikan ja luonnontieteiden ammatit kuulu näihin. Jälkikäteen ajatellen täytyy ihmetellä opettajien motiivia. Uskoivatko he, että joka luokalta löytyy viisi Hawking-tason lahjakkuutta? Jos näin uskoo, niin täytyy olla aika pimeä... En haluaisi ajatella, että kyse oli tahallisesta kiusanteosta.

3. Opinto-ohjaus oli aivan minimaalista, ja se tavallaan vahvistaa tuon pointin 2. vaikutuksia. Terveisin, onneton koodari.

4. Meidän luokalle sattui pari eliittiperheiden "tiedostavaa" nuorta. Näiden porukkaan kun yritti päästä, piti alkaa esittää jotain intellektuaalia sillä seurauksella, että teki itsestään pellen yliopistossa. Sen porukan ilmapiiri oli todella rajoittava: haalaribileet olivat haraam, ja tekniikan opiskelu häpeällistä, koska se ei ollut muka "oikeaa tiedettä". Ja nämä isän ja äidin kullannuput kokivat tietävänsä nämä asiat lukiolaisena!

Oikeastaan koen, että kaikki mikä siinä koulutksessa oli hyvää, oli 1. vuosi ja kieliaineet, eli kaikki, mikä kytki meidät tavalliseen lukioon. Ja se mikä oli pahaa, oli se "IB, tiede, tiede, tiede" -höpötys.

Tarinan opetus: Eliittilukioita ei tarvita. Tavallinen lukio riittää.