Koulupsygologit aina pelottavia

Ja siis jos muilla kokemuksia koulupsygologeista niin mielellään haluisin kuulla.

Up

Toisesta näkökulmasta: työskentelin itse koulupsykologina muutamia vuosia. Psykologit ovat vain ihmisiä ihan kuin kaikki muutkin. Emme näe silmistä ihmisen salaisuuksia emmekä osaa lukea ajatuksia. Toki koulutuksen ja kokemuksen myötä meillä on tietoa ja taitoja työhönkuvaan liittyvistä asioista kuten keskittymis- ja oppimisvaikeuksista. Mutta tällaisten asioiden selvittely ja esimerkiksi tarpeellisten tukitoimien pohdinta tapahtuu yhteistyössä koululaisen/opiskelijan kanssa, ja toki tarpeen mukaan sitten myös oppilaitoksen aikuisten ja/tai huoltajien kanssa. Se ketä kaikkia otetaan työskentelyyn mukaan on tilannekohtaista. Mitä vanhemmasta oppilaasta kyse niin sitä enemmän oppilaalla on vaikutusvaltaa siihen miten hänen asioitaan hoidetaan (pienten lasten kohdalla tietenkin vanhemmat vielä tekevät varsinaiset päätökset).

Musta on tavallaan hassua ajatella että itse olisin ollut pelottava, kun kuitenkin itsekin välillä olin vähän epävarma. Esimerkiksi mulla oli monta eri koulua ja vielä päiväkoteja, niin siellä sitten olet aina uudella koululla tai päiväkodilla jossa et osaa suunnistaa ja jolta et tunne ketään. Onneksi kuitenkin tällainen on aikuisena ihan siedettävää, eli selvisin vaikka olinkin kaikkialla "vieras" - keskityin vaan siihen että mitä olen siellä koululla tekemässä.

Tämä tyyppi tekee saman aloituksen uudestaan ja uudestaan. Postaa myös ADHD-epäilystään päivittäin. Joku fiksaatio psykologiin/psykologeihin kai. P.S. Psykologit ovat ihan tavallisia ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

Tämä tyyppi tekee saman aloituksen uudestaan ja uudestaan. Postaa myös ADHD-epäilystään päivittäin. Joku fiksaatio psykologiin/psykologeihin kai. P.S. Psykologit ovat ihan tavallisia ihmisiä.

Päivittäin? Ehkä viikottain, mutta saman päivän aikana pari aloitusta. Eikö tämä palsta ole juurikin sitävarten, että täällä saa keskustella asioista?

Ja muutenkin hyvä juttu siinä on että saa kuulla monien ihmisten mielipiteet asioihin.

Mutta sitten on taas sinun tyyppisiä ihmisiä, jotka viettävät täällä palstalla 24/7 ja tarkoitus ei ole että sinun tarvitsisi lukea kaikkia, vaan että me ketkä eivät ole vastanneet voisivat vastata kysymykseeni(:

Vierailija kirjoitti:

Toisesta näkökulmasta: työskentelin itse koulupsykologina muutamia vuosia. Psykologit ovat vain ihmisiä ihan kuin kaikki muutkin. Emme näe silmistä ihmisen salaisuuksia emmekä osaa lukea ajatuksia. Toki koulutuksen ja kokemuksen myötä meillä on tietoa ja taitoja työhönkuvaan liittyvistä asioista kuten keskittymis- ja oppimisvaikeuksista. Mutta tällaisten asioiden selvittely ja esimerkiksi tarpeellisten tukitoimien pohdinta tapahtuu yhteistyössä koululaisen/opiskelijan kanssa, ja toki tarpeen mukaan sitten myös oppilaitoksen aikuisten ja/tai huoltajien kanssa. Se ketä kaikkia otetaan työskentelyyn mukaan on tilannekohtaista. Mitä vanhemmasta oppilaasta kyse niin sitä enemmän oppilaalla on vaikutusvaltaa siihen miten hänen asioitaan hoidetaan (pienten lasten kohdalla tietenkin vanhemmat vielä tekevät varsinaiset päätökset).

Musta on tavallaan hassua ajatella että itse olisin ollut pelottava, kun kuitenkin itsekin välillä olin vähän epävarma. Esimerkiksi mulla oli monta eri koulua ja vielä päiväkoteja, niin siellä sitten olet aina uudella koululla tai päiväkodilla jossa et osaa suunnistaa ja jolta et tunne ketään. Onneksi kuitenkin tällainen on aikuisena ihan siedettävää, eli selvisin vaikka olinkin kaikkialla "vieras" - keskityin vaan siihen että mitä olen siellä koululla tekemässä.

Kun työskentelet ekrran koulupsygologina, niin ilmoitatteko vanhemmille uleensä käynneistä jos erikseen kieltää sen. Olen 16- vuotias ja koen, että omat oppimisen haasteeni eivät kuulu vanhemmilleni.

Oliskohan noi sun kertomat vaivasi syynä sille että kammoksut psykologeja? Se että sinusta tuntuu pelottavalta ja ahdistavalta koulupsykologin vastaanotolla, ei tee koulupsykologeista yleisesti pelottavia.

Sinähän se päätät mitä kerrot itsestäsi. Jos et pysty hallitsemaan sanojasi, ei se ole psykologin ongelma.

Ei ne sieluun asti näe. Ovat ihmisiä, eivät mitään sen kummempia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toisesta näkökulmasta: työskentelin itse koulupsykologina muutamia vuosia. Psykologit ovat vain ihmisiä ihan kuin kaikki muutkin. Emme näe silmistä ihmisen salaisuuksia emmekä osaa lukea ajatuksia. Toki koulutuksen ja kokemuksen myötä meillä on tietoa ja taitoja työhönkuvaan liittyvistä asioista kuten keskittymis- ja oppimisvaikeuksista. Mutta tällaisten asioiden selvittely ja esimerkiksi tarpeellisten tukitoimien pohdinta tapahtuu yhteistyössä koululaisen/opiskelijan kanssa, ja toki tarpeen mukaan sitten myös oppilaitoksen aikuisten ja/tai huoltajien kanssa. Se ketä kaikkia otetaan työskentelyyn mukaan on tilannekohtaista. Mitä vanhemmasta oppilaasta kyse niin sitä enemmän oppilaalla on vaikutusvaltaa siihen miten hänen asioitaan hoidetaan (pienten lasten kohdalla tietenkin vanhemmat vielä tekevät varsinaiset päätökset).

Musta on tavallaan hassua ajatella että itse olisin ollut pelottava, kun kuitenkin itsekin välillä olin vähän epävarma. Esimerkiksi mulla oli monta eri koulua ja vielä päiväkoteja, niin siellä sitten olet aina uudella koululla tai päiväkodilla jossa et osaa suunnistaa ja jolta et tunne ketään. Onneksi kuitenkin tällainen on aikuisena ihan siedettävää, eli selvisin vaikka olinkin kaikkialla "vieras" - keskityin vaan siihen että mitä olen siellä koululla tekemässä.

Kun työskentelet ekrran koulupsygologina, niin ilmoitatteko vanhemmille uleensä käynneistä jos erikseen kieltää sen. Olen 16- vuotias ja koen, että omat oppimisen haasteeni eivät kuulu vanhemmilleni.

Ei ne puhu jos et halua. Ja ellei sulla nyt oo suunnnitelmissa joku itse* -mur*a . SItten saattaa kannustaa kertomaan aika vahvasti.

Vierailija kirjoitti:

Ei ne sieluun asti näe. Ovat ihmisiä, eivät mitään sen kummempia.

Näinpä ja tekevät virheitä ja häröävät ihan samalla jollei enemmänkin kuin muutkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ne sieluun asti näe. Ovat ihmisiä, eivät mitään sen kummempia.

Näinpä ja tekevät virheitä ja häröävät ihan samalla jollei enemmänkin kuin muutkin.

Mun soveltuvuuskokeissa oli kaksin keksustelu psykologin aknssa ja yritin olla mahdollisimman normaalisti tekemättä mitään ylimääräistä.

Noh ei se iha putkee menny ku kirjas siihe et ei keskity kuuntelemaan, liikkuu hermostuneesti, katse harhailee. Iso mv. Luulin että olisi se puhelu mennyt hyvin, mutta meni lopullisesti luotto siihen ettei muka näe läpi...

Vierailija kirjoitti:

Oliskohan noi sun kertomat vaivasi syynä sille että kammoksut psykologeja? Se että sinusta tuntuu pelottavalta ja ahdistavalta koulupsykologin vastaanotolla, ei tee koulupsykologeista yleisesti pelottavia.

Voi olla, ja osa syy varmasti on se ett vanhempani eivät usko mt ongelmiin sun muihin. Ovat vanhanaikaisia ja dissaavat joka käänteessä jos kuulevatkin asiasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toisesta näkökulmasta: työskentelin itse koulupsykologina muutamia vuosia. Psykologit ovat vain ihmisiä ihan kuin kaikki muutkin. Emme näe silmistä ihmisen salaisuuksia emmekä osaa lukea ajatuksia. Toki koulutuksen ja kokemuksen myötä meillä on tietoa ja taitoja työhönkuvaan liittyvistä asioista kuten keskittymis- ja oppimisvaikeuksista. Mutta tällaisten asioiden selvittely ja esimerkiksi tarpeellisten tukitoimien pohdinta tapahtuu yhteistyössä koululaisen/opiskelijan kanssa, ja toki tarpeen mukaan sitten myös oppilaitoksen aikuisten ja/tai huoltajien kanssa. Se ketä kaikkia otetaan työskentelyyn mukaan on tilannekohtaista. Mitä vanhemmasta oppilaasta kyse niin sitä enemmän oppilaalla on vaikutusvaltaa siihen miten hänen asioitaan hoidetaan (pienten lasten kohdalla tietenkin vanhemmat vielä tekevät varsinaiset päätökset).

Musta on tavallaan hassua ajatella että itse olisin ollut pelottava, kun kuitenkin itsekin välillä olin vähän epävarma. Esimerkiksi mulla oli monta eri koulua ja vielä päiväkoteja, niin siellä sitten olet aina uudella koululla tai päiväkodilla jossa et osaa suunnistaa ja jolta et tunne ketään. Onneksi kuitenkin tällainen on aikuisena ihan siedettävää, eli selvisin vaikka olinkin kaikkialla "vieras" - keskityin vaan siihen että mitä olen siellä koululla tekemässä.

Kun työskentelet ekrran koulupsygologina, niin ilmoitatteko vanhemmille uleensä käynneistä jos erikseen kieltää sen. Olen 16- vuotias ja koen, että omat oppimisen haasteeni eivät kuulu vanhemmilleni.

Ei ne puhu jos et halua. Ja ellei sulla nyt oo suunnnitelmissa joku itse* -mur*a . SItten saattaa kannustaa kertomaan aika vahvasti.

Joo tosiaan olisin puhunut oppimisen ongelmista ja adhd oireistani.

Aika monella tuntemallani psykologilla on itsellään jokin neuropsykiatrinen tai psykiatrinen vaiva. Eivät näe sieluun ja ihan yhtä lailla joutuvat jopa hoidattamaan itseään samoin kuin me kuolevaiset maanmatoset. 

Vierailija kirjoitti:

Aika monella tuntemallani psykologilla on itsellään jokin neuropsykiatrinen tai psykiatrinen vaiva. Eivät näe sieluun ja ihan yhtä lailla joutuvat jopa hoidattamaan itseään samoin kuin me kuolevaiset maanmatoset. 

Okei!(:. Nyt kuotnekin vaihtu kesänaikana koulu ja vähän stalkkailin koulupsykologia ja vaikutti jotnekin vähän oudolle. Vitsi, pakkokai se on käydä juttelemassa et sais apua noihi ongelmiin.

Tosiaan ei siis raportoi käynneistä vanhemmille jos en itse niin halua?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ne sieluun asti näe. Ovat ihmisiä, eivät mitään sen kummempia.

Näinpä ja tekevät virheitä ja häröävät ihan samalla jollei enemmänkin kuin muutkin.

Mun soveltuvuuskokeissa oli kaksin keksustelu psykologin aknssa ja yritin olla mahdollisimman normaalisti tekemättä mitään ylimääräistä.

Noh ei se iha putkee menny ku kirjas siihe et ei keskity kuuntelemaan, liikkuu hermostuneesti, katse harhailee. Iso mv. Luulin että olisi se puhelu mennyt hyvin, mutta meni lopullisesti luotto siihen ettei muka näe läpi...

No johtuisko siitä että sem työhön kuului tarkkailla ihmisen kehonkieltä. Se on ihan normaalia, että kirjaa asioita ja jos kerran epäilit itsellesi adhd, niin eikö tuo juurikin todista sitä entisestään?

onhan ne psygologit aika hurjia kun riehuu goronaisina gollegehousut jalassa gogtaileja juoden.

Vierailija kirjoitti:

onhan ne psygologit aika hurjia kun riehuu goronaisina gollegehousut jalassa gogtaileja juoden.

Hahha välillä on ihan ok kirjoittaa väärin. Ei tarvitse ihan kokoajan olla muistuttamassa.

Psykologi on ihminen, keinoäly se vasta pelottavaa onkin. Tunnen pari psykologia, joku vanha heila ja yksi kaveri, todella ihmisläheisiä tyyppejä ja kiinnostuneita ihmisistä, suurin osa ihmisistä vain pohtii asuntolainaa tms eikä ymmärrä eikä välitä kanssakulkijoista.