En edelleenkään ymmärrä, että miksi se kanta-astuminen on niin paha juttu

Teillä on talon rakenteissa vikaa.

Ei kai siinä olekaan aina vikaa. Kerrostalossa varmaan kuuluu jump jump klonk.

Se jympsytys pitää hereillä. Meillä kuuluu älyttömän kovasti, mitään muuta ei kuulukkaan. Ollaan keskusteltu yläpuolella asuvan kanssa ja hänelle sopii keventää askelta yhdentoista jälkeen. Näin myös tekee. Harvinaisen ymmärtäväinen henkilö.

Kyllä pitäisi tajuta että astuisit natisemattossa sängyssä, kuten muutkin säädylliset ihmiset! Elukat jalkeilla ollessa astuu, saati sitten että vielä mentäisi ympäri parkettia. Luulisi järjestyssääntöjenkin ottavan tuollaiseen siveettömyyteen kantaa!

Pikkulapset astuvat kantapäillä. On se kyllä ymmärrettävää, että osa aikuisista ei koskaan kehity tässä asiassa.

Nää kanta-astujista valittavat eivät tajua, mistä puhuvat. Lähes kaikki ihmiset ovat kanta-astujia. Heidän pitäisi puhua tömistelijöistä, jos yläkerran naapuri tömistelee kantapäillään. Kanta-astua voi myös tosi hiljaa.

Kanta-astuminen antaa ihmisestä autistisen kuvan. Mikäli et ole autisti, opettele kävelemään normaalisti.

Astuitpa millä tahansa, niin miksi se kova kantapää pitää JYSÄYTTÄÄ lattiaan raskaasti? En saa itsestäni sellaista jytinää millään. Oletko satakiloinen raskastekoinen juhta?

Vierailija kirjoitti:

Pikkulapset astuvat kantapäillä. On se kyllä ymmärrettävää, että osa aikuisista ei koskaan kehity tässä asiassa.

Sinäkö astut aina päkiä edellä? On varmaan melko erikoisen näköistä.

Ihminen on kanta astuja. Kantapään tulee osua ensimmäisenä maahan, sitten päkiä. Ei kukaan varpaillaan kävele.

Käyttäjä2875 kirjoitti:

Ihminen on kanta astuja. Kantapään tulee osua ensimmäisenä maahan, sitten päkiä. Ei kukaan varpaillaan kävele.

Mulla päkiän pikkuvarpaan puoleinen reuna osuu ensin lattiaan kun hissukseen tepastelen kotona. Ei kuulu kuin suhinaa lattian pinnasta.

Juuri noiden kantapääastujien takia en asu kenenkään alapuolella. Ikävä kyllä saattaa häiritä myös sivusuunnassa. Kävely on näköjään taitolaji.

Mun alakerrassa on varmaan jäänyt joku äänieristysmatto lattiaa laitettaessa pois. Koko talo tärisee kun nykyinen asukas (mies, n. 120-130 kg) jymistelee menemään. Jostain syystä se tykkää kävellä kämpässä ympäriinsä ja paiskoa ovia myös. Edellinen asukas oli samanlainen (nainen, n. 90-100 kg) remuaja. Molemmat myös puhuvat huutamalla ja nauravat todella äänekkäästi. Ei ole kerrostalojen äänieristyskään päivänselvä juttu.

Notkista polvia ja käännä lannetta kun kävelet niin ei tömise. Pikku lapset kävelee jalat jäykkinä, ei aikuiset, siitä tulee nivel ongelmia aivan varmasti. Minusta ei lähde mitään ääntä kun liikun, kissastakin enemmän ku rallia vetää.. Oppia ikä kaikki, alakerrat kiittävät.. Se meinaan kuuluu 3krs alaspäin mikä EI ole yhtään kivaa. Jos muuttaa kerrostaloon niin ensin pitäisi ajatella naapureita että osaanko asua ja elää että muille ei tule häiriötä.. Tässäkin asuu vastasyntyneistä sinne elämän lopoupuolelle ihmisiä jotka nukkuvat paljon, ja se tömptömp kuuluu korvatulppienkin läpi ja sohvakin tärisee askelten tahtiin..

Plantaarifaskiittia odotellessa..

Ai miksi se on paha juttu? Neljä syytä:

TÖMPS TÖMPS TÖMPS TÖMPS

Alkoholisteilla on ongelmana katkokävely ja ovat sen takia kanta-astujia. Nilkat ei enää taivu.

Haittaa se muuallakin kuin kerrostalossa. Veljeni pienirakenteinen vaimo on aivan järkyttävä tömistelijä. Nähtiin pitkästä aikaa äidin syntymäpäivillä viime viikonloppuna ja meinasi hermo mennä siihen kantapäiden jyskytykseen, vaikka ihan omakotitalossa oltiin. Sitä ääntä kun ei pääse mitenkään karkuun, vaan se tunkeutuu tajuntaan, vaikka olisi miten keskittymässä muiden kanssa seurustelemiseen. 

Valitettava totuus on että osa ihmisistä on yliherkistyneitä kaikille äänillä joita kuulevat muista asunnoista. Silloin jokainen askel koetaan kovana töminänä vaikka se ei sellainen oikeasti olisikaan. Muuten ei ole selitettävissä se että osan ihmisistä yläpuolella asuu aina se kanta-astuja muuttivat he minne tahansa ja osa ihmisitä ei koskaan häiriinny missään.

Vierailija kirjoitti:

Haittaa se muuallakin kuin kerrostalossa. Veljeni pienirakenteinen vaimo on aivan järkyttävä tömistelijä. Nähtiin pitkästä aikaa äidin syntymäpäivillä viime viikonloppuna ja meinasi hermo mennä siihen kantapäiden jyskytykseen, vaikka ihan omakotitalossa oltiin. Sitä ääntä kun ei pääse mitenkään karkuun, vaan se tunkeutuu tajuntaan, vaikka olisi miten keskittymässä muiden kanssa seurustelemiseen. 

Tuo kuulostaa enemmänkin joltain aistiyliherkkyydelta.