Mustavalkoisia näkemyksiä

Katselin tuota keskustelua 14- vuotiaasta joka viihtyy yksin kännykkänsä kanssa.

Minua jäi vaivaamaan kommentoijien mustavalkoisuus. Ikäänkuin tuon ikäinen joko ryyppää ja rellestää tai sitten ok olla sulkeutuneena omaan huoneeseensa.
Mitään välimuotoa ei, kommentoijat ovat itse edustaneet jompaa kumpaa ääripäätä.

Ymmärrän äidin huolen, vaikka kännykkä on juuttunut meidän jokaisen kouraan, minunkin ja eri ikäisten lasten, kuitenkin on siellä oman huoneen ulkopuolella paljon muutakin tekemistä kuin se ryyppääminen tai sätkän veteleminen.
Tuntuu, että tuntemani varhaisteinit ovat juuri siinä välissä, känny ja pelikoneet on tärkeitä, mutta pojilla intohimona joku kalastus, jalkapallo, kavereitten kanssa pyöräily , hengailu. Tytöillä taas voi olla musiikkiharrastus, yks oikee kotikokki ja leipuri, yks taiteilijan alku, jollekin koirat jne. Vaikka se kännykkä on aina siinä vieressä