Hei te joilla on aikoinaan ollut äitiriippuvainen pikkulapsi, miten on lapsen kasvaessa käynyt?

On mullakin niin läheisyydenkipeä 1-vuotias, etten kuvittelekaan nukuttavani erossa.

Meillä 5-vuotias, joka ei edelleenkään haluaisi leikkiä sekuntiakaan itsekseen ja tulee usein viereen yöllä.



Mutta kyllä tuo kuitenkin on kasvanut ikätasonsa mukaisesti ja esim. kerhoon menee mielellään. Mutta monessa tilanteessa edelleen roikuu puntissa.

Kolmen vuoden iässä helpotti mutta se tapahtui hieman pakon sanelemana kun hänestä tuli isoveli. Hän alkoi olemaan enemmän isosiskonsa ja isänsä kanssa kun äiti hoiti vauvaa. Hädän tullen äiti on edelleen ainoa turva ja poika haluaa laittaa kädet kainaloihini. Nukahtaa omaan sänkyyn mutta vaihtaa yöllä sänkyä äidin ja pikkusiskon viereen. ies on kuorsaamisen takia evakossa koska kuorsaaminen herättää vauvan.

Mun esikoinen oli oikea aidin tytto. Noin 10-11kk vanhana sain tyttoa houkutella konttailemaan ja liikkumaan, kun neidilla ei ollut mitaan halua liikahtaa mihinkaan aidin sylista.

Tytto roikkui minussa koko vauva-taaperoian ja hoidon aloittaminen oli vaikeaa...



No, kaikki muuttui siina n 2v tienoilla... nykyaan tytto on 6v ja supersosiaalinen , eika todellakaan pysy aidin helmoissa.



Tosin tytto kaipaa viela minulta kovasti hyvaksyntaa ja tunnustusta, mutta tosiaan on erittain avoin ja menee rohkeasti uusiin tilanteisiin ja ryhmiin.



Tyttoa katsoessa on vaikea kuvitella millaisia ne ekat vuodet oli.

Mun melkein 5-vuotias tyttöni, joka on ollut oikea äitiaddikti suunnilleen aina, on jossain määrin edelleen. Kun oli päivähoidossa, ja nyt kun on kerhossa, meni ja menee sinne oikein mielellään, mutta hänelle on tosi tärkeää, että nimenomaan äiti tulee hakemaan. Joskus on mennyt koko ilta ihan raivoomiseksi, kun onkin isi hakenut... Meillä myös tyttö on kovasti hyväksynnän ja tunnustuksen perään, nimenomaan multa. On aivan sama, paljonko muut ihmiset kehuvat piirustuksia tai tyttöä ja tekemisiä, kaikki se on vaan ylimääräistä - tärkeintä on, että äiti on iloinen, onnellinen, ylpeä ja kehuu. Jos kiireessä sivuutan liian vauhdilla hänen asiansa, hän loukkaantuu tosissaan. Tyttöä ei myöskään saa lähtemään esim. yökylään mummon luokse, eikä käy, että mummo tulisi meille yöksi, jos se tarkoittaa että äiti lähtee yöksi pois. Hän on mielellään mummon kanssa ja odottaa mummon vierailuja aina paljon, mutta silti näin - tulee äitiä ikävä. Myös äidin harrastuksissa, kaupassa, asioilla tms. käyminen on joskus tosi haastavaa, koska tyttö saattaa aloittaa tunti-pari ennen äidin lähtöä huudon siitä, miten hänellä tulee äitiä ihan kamala ikävä ja hänen pitää päästä mukaan tai äiti ei saa lähteä, huutaa koko sen ajan mitä äiti on poissa ja vielä tunnin sen jälkeenkin, kun äiti on jo palannut. Enkä ole koskaan jäänyt kotiin siksi, että tyttö huutaa, vaan käynyt kaikki menot ja harrastukset joihin olen ollut menossakin, mutta silti näin.

..sillä välin kkun olet poissa?