Lue keskustelun säännöt.
Lapsiperheonni
18.06.2022 |
Perheelliset usein kovasti kehuvat, kuinka ihanaa on lapsiperhe-elämä, ja kannustavat muitakin lisääntymään. Tässä on nyt 5 vuotta eletty lapsiperhearkea ja kiinnostaisi tietää, milloin se satumainen onni oikein iskee. Tähän asti on lähinnä vituttanut. Alan vähitellen uskoa, että lapselliset yrittävät vain saada muut toistamaan samat virheet, jotka ovat itse tehneet.
Kommentit (30)
Vierailija kirjoitti:
Mikä sua siis vituttaa?
Lapsiperhe-elämä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä sua siis vituttaa?
Lapsiperhe-elämä
Koska et tuon tarkemmin halua keskustella aiheesta, josta itse avasit keskustelun, tulkitsen sinut trolliksi.
Lapsethan omaksuu vanhempien elämäntavan, vai kuinka? Mikä on muuttunut lasten tultua mukaan kuvioon? Olitko kuitenkin tyytyväinen parisuhde-elämään ennen lapsia?
Vierailija kirjoitti:
Lapsethan omaksuu vanhempien elämäntavan, vai kuinka? Mikä on muuttunut lasten tultua mukaan kuvioon? Olitko kuitenkin tyytyväinen parisuhde-elämään ennen lapsia?
Olin oikein tyytyväinen parisuhde-elämään. Sitähän ei oikeastaan nykyään enää olekaan. Vituttaa möykkäävät lapset ja lasten jutut. Valvomiset vituttaa, mutta onneksi niitä ei ole enää jatkuvasti. Puolison suhtautuminen on tietty se, että omassa asenteessani on vikaa. Jostain syystä myöskään puolisosta ei mikään perheonni heijastu, vaikka on omien sanojensa mukaan onnensa kukkuloilla.
Tänhän takia miehet haluaisi tulla iseiksi. Enemmistö ajasta nainen hoitaa lapset ja isi ottaa kuvia. Mitali pitäisi tiputtaa niinä muutamina kertoina kun viitsii vaivautua ulos.
Naisetko muka someriippuvaisia? Miehet tykkää kilpaa toistensa kuvista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsethan omaksuu vanhempien elämäntavan, vai kuinka? Mikä on muuttunut lasten tultua mukaan kuvioon? Olitko kuitenkin tyytyväinen parisuhde-elämään ennen lapsia?
Olin oikein tyytyväinen parisuhde-elämään. Sitähän ei oikeastaan nykyään enää olekaan. Vituttaa möykkäävät lapset ja lasten jutut. Valvomiset vituttaa, mutta onneksi niitä ei ole enää jatkuvasti. Puolison suhtautuminen on tietty se, että omassa asenteessani on vikaa. Jostain syystä myöskään puolisosta ei mikään perheonni heijastu, vaikka on omien sanojensa mukaan onnensa kukkuloilla.
Onhan lapset hetkittäin raivostuttavia. Kuulostaa siltä, että kaipaat aikuisten kesken parisuhdeaikaa vastapainoksi. Olisiko sellaista järjestettävissä?
Oletteko muuten kumppanin kanssa jutelleet asiasta kiireettömässä tilanteessa? Jos avaisitte vähän tuntojanne toisillenne, voisitte huomata, että olette sittenkin samalla puolella ja ehkä voisitte löytää nykyisestä elämäntilanteesta vähän huumoriakin ja sellaista uutta yhteyttä.
Vanhemmuuteen on saatavilla tukea. Minkälaisesta tuesta kokisit olevan apua vanhemmuuteen? On ihan normaalia, että uutta identiteettiä joutuu vähän hakemaan, lasten saaminen on iso juttu.
Vierailija kirjoitti:
Tänhän takia miehet haluaisi tulla iseiksi. Enemmistö ajasta nainen hoitaa lapset ja isi ottaa kuvia. Mitali pitäisi tiputtaa niinä muutamina kertoina kun viitsii vaivautua ulos.
Naisetko muka someriippuvaisia? Miehet tykkää kilpaa toistensa kuvista.
Jokseenkin vierasta tekstiä ainakin omalla kohdalla. Isä olen lähinnä vaimon vonkaamisen takia. Rouva on töissä sen verran, että ei mitenkään erityisen paljon noita naperoita hoida. Vapaalla on sitten puhelin liimattuna kouraan, jos suinkin ehtii. Sen hän on kyllä itsekin jo huomannut. Ja niitä valokuvia pitää saada. Mikään ei ole niin tärkeää kuin VALOKUVAT. Vaikka mikä upea tilanne olisi koettavaa, niin siihen pitää välttämättä järjestellä se kuvaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsethan omaksuu vanhempien elämäntavan, vai kuinka? Mikä on muuttunut lasten tultua mukaan kuvioon? Olitko kuitenkin tyytyväinen parisuhde-elämään ennen lapsia?
Olin oikein tyytyväinen parisuhde-elämään. Sitähän ei oikeastaan nykyään enää olekaan. Vituttaa möykkäävät lapset ja lasten jutut. Valvomiset vituttaa, mutta onneksi niitä ei ole enää jatkuvasti. Puolison suhtautuminen on tietty se, että omassa asenteessani on vikaa. Jostain syystä myöskään puolisosta ei mikään perheonni heijastu, vaikka on omien sanojensa mukaan onnensa kukkuloilla.
Onhan lapset hetkittäin raivostuttavia. Kuulostaa siltä, että kaipaat aikuisten kesken parisuhdeaikaa vastapainoksi. Olisiko sellaista järjestettävissä?
Oletteko muuten kumppanin kanssa jutelleet asiasta kiireettömässä tilanteessa? Jos avaisitte vähän tuntojanne toisillenne, voisitte huomata, että olette sittenkin samalla puolella ja ehkä voisitte löytää nykyisestä elämäntilanteesta vähän huumoriakin ja sellaista uutta yhteyttä.
Vanhemmuuteen on saatavilla tukea. Minkälaisesta tuesta kokisit olevan apua vanhemmuuteen? On ihan normaalia, että uutta identiteettiä joutuu vähän hakemaan, lasten saaminen on iso juttu.
Mitä sitä yksin parisuhdeaikaa järjestelemään. Tietty voisi hankkia toisen suhteen, että olisi sitä parisuhdettakin. Vaimo tarttee vain työvoimaa.
Minusta vaikeinta on se, että aina tulee jotain vaiheita. Hampaiden tuloa, uhmaikää jne jne. Peruskiukuttelu muuttuu megakiukutteluksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tänhän takia miehet haluaisi tulla iseiksi. Enemmistö ajasta nainen hoitaa lapset ja isi ottaa kuvia. Mitali pitäisi tiputtaa niinä muutamina kertoina kun viitsii vaivautua ulos.
Naisetko muka someriippuvaisia? Miehet tykkää kilpaa toistensa kuvista.Jokseenkin vierasta tekstiä ainakin omalla kohdalla. Isä olen lähinnä vaimon vonkaamisen takia. Rouva on töissä sen verran, että ei mitenkään erityisen paljon noita naperoita hoida. Vapaalla on sitten puhelin liimattuna kouraan, jos suinkin ehtii. Sen hän on kyllä itsekin jo huomannut. Ja niitä valokuvia pitää saada. Mikään ei ole niin tärkeää kuin VALOKUVAT. Vaikka mikä upea tilanne olisi koettavaa, niin siihen pitää välttämättä järjestellä se kuvaus.
Vasektomian on saanut Suomessa varmasti yli 10 vuoden ajan. Mikset ottanut?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsethan omaksuu vanhempien elämäntavan, vai kuinka? Mikä on muuttunut lasten tultua mukaan kuvioon? Olitko kuitenkin tyytyväinen parisuhde-elämään ennen lapsia?
Olin oikein tyytyväinen parisuhde-elämään. Sitähän ei oikeastaan nykyään enää olekaan. Vituttaa möykkäävät lapset ja lasten jutut. Valvomiset vituttaa, mutta onneksi niitä ei ole enää jatkuvasti. Puolison suhtautuminen on tietty se, että omassa asenteessani on vikaa. Jostain syystä myöskään puolisosta ei mikään perheonni heijastu, vaikka on omien sanojensa mukaan onnensa kukkuloilla.
Onhan lapset hetkittäin raivostuttavia. Kuulostaa siltä, että kaipaat aikuisten kesken parisuhdeaikaa vastapainoksi. Olisiko sellaista järjestettävissä?
Oletteko muuten kumppanin kanssa jutelleet asiasta kiireettömässä tilanteessa? Jos avaisitte vähän tuntojanne toisillenne, voisitte huomata, että olette sittenkin samalla puolella ja ehkä voisitte löytää nykyisestä elämäntilanteesta vähän huumoriakin ja sellaista uutta yhteyttä.
Vanhemmuuteen on saatavilla tukea. Minkälaisesta tuesta kokisit olevan apua vanhemmuuteen? On ihan normaalia, että uutta identiteettiä joutuu vähän hakemaan, lasten saaminen on iso juttu.
Mitä sitä yksin parisuhdeaikaa järjestelemään. Tietty voisi hankkia toisen suhteen, että olisi sitä parisuhdettakin. Vaimo tarttee vain työvoimaa.
Palkkaa MLL kautta lastenhoitaja. Saat hetken vapaata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämän takia lastenhoito pitää ulkoistaa niin pitkälle kuin mahdollista. Lapset pitää tunkea mummolaan ja harrastuksiin mahdollisimman varhain ja pitää niitä siellä mahdollisimman kauan. Kannattaa olla "töissä" hyvin pitkiä ylityöpäiviä ja mennä "auttamaan kaveria muutossa".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsethan omaksuu vanhempien elämäntavan, vai kuinka? Mikä on muuttunut lasten tultua mukaan kuvioon? Olitko kuitenkin tyytyväinen parisuhde-elämään ennen lapsia?
Olin oikein tyytyväinen parisuhde-elämään. Sitähän ei oikeastaan nykyään enää olekaan. Vituttaa möykkäävät lapset ja lasten jutut. Valvomiset vituttaa, mutta onneksi niitä ei ole enää jatkuvasti. Puolison suhtautuminen on tietty se, että omassa asenteessani on vikaa. Jostain syystä myöskään puolisosta ei mikään perheonni heijastu, vaikka on omien sanojensa mukaan onnensa kukkuloilla.
Onhan lapset hetkittäin raivostuttavia. Kuulostaa siltä, että kaipaat aikuisten kesken parisuhdeaikaa vastapainoksi. Olisiko sellaista järjestettävissä?
Oletteko muuten kumppanin kanssa jutelleet asiasta kiireettömässä tilanteessa? Jos avaisitte vähän tuntojanne toisillenne, voisitte huomata, että olette sittenkin samalla puolella ja ehkä voisitte löytää nykyisestä elämäntilanteesta vähän huumoriakin ja sellaista uutta yhteyttä.
Vanhemmuuteen on saatavilla tukea. Minkälaisesta tuesta kokisit olevan apua vanhemmuuteen? On ihan normaalia, että uutta identiteettiä joutuu vähän hakemaan, lasten saaminen on iso juttu.
Aloittajan pointti oli suuri huijaus mitä muut perheelliset syöttää. Lässytät aiheen vierestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämän takia lastenhoito pitää ulkoistaa niin pitkälle kuin mahdollista. Lapset pitää tunkea mummolaan ja harrastuksiin mahdollisimman varhain ja pitää niitä siellä mahdollisimman kauan. Kannattaa olla "töissä" hyvin pitkiä ylityöpäiviä ja mennä "auttamaan kaveria muutossa".
Tai sit ei vain tee niitä.
Vierailija kirjoitti:
Lapsethan omaksuu vanhempien elämäntavan, vai kuinka? Mikä on muuttunut lasten tultua mukaan kuvioon? Olitko kuitenkin tyytyväinen parisuhde-elämään ennen lapsia?
Niin, tätä kannattais monien miettiä. mut se on myöhäistä sitten, kun niitä lapsia on jo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsethan omaksuu vanhempien elämäntavan, vai kuinka? Mikä on muuttunut lasten tultua mukaan kuvioon? Olitko kuitenkin tyytyväinen parisuhde-elämään ennen lapsia?
Olin oikein tyytyväinen parisuhde-elämään. Sitähän ei oikeastaan nykyään enää olekaan. Vituttaa möykkäävät lapset ja lasten jutut. Valvomiset vituttaa, mutta onneksi niitä ei ole enää jatkuvasti. Puolison suhtautuminen on tietty se, että omassa asenteessani on vikaa. Jostain syystä myöskään puolisosta ei mikään perheonni heijastu, vaikka on omien sanojensa mukaan onnensa kukkuloilla.
Onhan lapset hetkittäin raivostuttavia. Kuulostaa siltä, että kaipaat aikuisten kesken parisuhdeaikaa vastapainoksi. Olisiko sellaista järjestettävissä?
Oletteko muuten kumppanin kanssa jutelleet asiasta kiireettömässä tilanteessa? Jos avaisitte vähän tuntojanne toisillenne, voisitte huomata, että olette sittenkin samalla puolella ja ehkä voisitte löytää nykyisestä elämäntilanteesta vähän huumoriakin ja sellaista uutta yhteyttä.
Vanhemmuuteen on saatavilla tukea. Minkälaisesta tuesta kokisit olevan apua vanhemmuuteen? On ihan normaalia, että uutta identiteettiä joutuu vähän hakemaan, lasten saaminen on iso juttu.
Aloittajan pointti oli suuri huijaus mitä muut perheelliset syöttää. Lässytät aiheen vierestä.
Markkinointivilppiäkö tässä tosiaan peräänkuulutetaan? Että eipä ollut ruusuista tämä lapsiperheonni, haluaisin palauttaa, kuuluuko takuun piiriin? Aikuiset ihmiset tekevät valistuneita valintoja, ottavat selvää, kantavat vastuuta. Jos siihen ei pysty, yhteiskunta tulee ainakin niiden tilanteeseen syyttömien lasten avuksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsethan omaksuu vanhempien elämäntavan, vai kuinka? Mikä on muuttunut lasten tultua mukaan kuvioon? Olitko kuitenkin tyytyväinen parisuhde-elämään ennen lapsia?
Olin oikein tyytyväinen parisuhde-elämään. Sitähän ei oikeastaan nykyään enää olekaan. Vituttaa möykkäävät lapset ja lasten jutut. Valvomiset vituttaa, mutta onneksi niitä ei ole enää jatkuvasti. Puolison suhtautuminen on tietty se, että omassa asenteessani on vikaa. Jostain syystä myöskään puolisosta ei mikään perheonni heijastu, vaikka on omien sanojensa mukaan onnensa kukkuloilla.
Onhan lapset hetkittäin raivostuttavia. Kuulostaa siltä, että kaipaat aikuisten kesken parisuhdeaikaa vastapainoksi. Olisiko sellaista järjestettävissä?
Oletteko muuten kumppanin kanssa jutelleet asiasta kiireettömässä tilanteessa? Jos avaisitte vähän tuntojanne toisillenne, voisitte huomata, että olette sittenkin samalla puolella ja ehkä voisitte löytää nykyisestä elämäntilanteesta vähän huumoriakin ja sellaista uutta yhteyttä.
Vanhemmuuteen on saatavilla tukea. Minkälaisesta tuesta kokisit olevan apua vanhemmuuteen? On ihan normaalia, että uutta identiteettiä joutuu vähän hakemaan, lasten saaminen on iso juttu.
Aloittajan pointti oli suuri huijaus mitä muut perheelliset syöttää. Lässytät aiheen vierestä.
Aloittajan pointti on syyttää muita ihmisiä omista päätöksistään. Ja niin sunkin.
Se oma sikiäminen on tarkeintä maailmassa ja muuta sitten ei olekaan. Ällöttää nämä naiset. Ja mies on peökkä talonmies ja ennenmuuta lompakko. Ei voi kuin sääliä näitä miesparkoja.
Vierailija kirjoitti:
Se oma sikiäminen on tarkeintä maailmassa ja muuta sitten ei olekaan. Ällöttää nämä naiset. Ja mies on peökkä talonmies ja ennenmuuta lompakko. Ei voi kuin sääliä näitä miesparkoja.
Ovatko nämä miesparat kehitysvammaisia tai jostain muusta syystä holhouksessa? Kuulostaa, että he eivät oikein hallitse omaa elämäänsä.
Mikä sua siis vituttaa?