Lue keskustelun säännöt.
Miniöistä anoppeja
18.06.2022 |
Kun miniät ovat jo nuorena minä ittejä, sopeutumattomia, vihamielisiä, mitä heistä tuleekaan 25 vuoden päästä?
Tositarina, kälyni sisko meni miniäksi maalaistaloon. Mitään ei anoppinsa mielestä tehnyt oikein eikä miniän mielestä anoppi osannut mitään. Siinä 30 vuotta tappelivat kaunaisina.
Vanha pari kuoli ja oli aika astua jo nuoren isännän talon pitoon. Tää tuttu oli mielestään viisaampi miehensä, rakensivat oman talon tilan alueelle, ei edes ihan viereen. Mutta sama alkoi uudestaan, poika toi miniän taloon, jotain puutarha/maatalouskoulutusta saaneen. Heti oli riita pystyssä, tää uusi vanha emäntä suuttui silmittömästi kun nuori rouva oli kukkapenkit mulkannut uudestaan ja yleensä pihapiiriä. Kälyni mukaan kävi jopa repimässä istutukset pois.
Eli ihminen ei siis opi, miniänä kärsi ja valitti, itse kohosi anopiksi ja alkoi miniän höykytys.
Muistakaas se, anopeistanne valittavat.
Kommentit (7)
Vierailija kirjoitti:
Provo
Kun on tositarina, tuollaista se etenkin maataloissa on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
itse kohosi anopiksi
Niin on. Sen arvonimen sai kun poika toi vaimon taloon. Miehensä vanhemmat kuolivat ennenkuin tekivät sukupolvenvaihdospaperit tälle lähelle kolmikymppiselle pojalleen.
Ei poika sentään tuonut vaimoa kun oli vielä isovanhemmatkin talossa. Ja kun tää tuttukin muutti miehensä kanssa uuteen "vaarin taloon."
Ei silti onnistunut.
Äitini oli riidoissa anoppinsa kanssa ja myös oman miniänsä. Omalla anopillani oli kauhujen anoppi, tästä viisastuneena ei sekaannu lastensa perhe-elämään.
Eli osa oppii ja osa ei.
Jaahas. Tutulta kuulostaa. Oma anoppini ei ollut puheväleissä anoppinsa kanssa. Anopin anoppi siis eli ja voi hyvin vielä silloin, kun minä tähän anoppi - miniä -ketjuun liityin.
Minulla meni anoppini kanssa hyvin niin kauan, kun anopin anoppi eli.
En kerro enempää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toiset oppivat, toiset eivät. Omat kokemukseni anopin kanssa ovat saaneet aikaan sen, että itse olen kiva anoppi ja autan jos edes vihjaistaan, mutta lastenlasten kasvatukseen, kodin sisustukseen, ruokaan jne en todellakaan puutu.
Ennenvanhaan varsinkin maalla, jossa valta siiirtyi talon sisällä, eli kukaan miniä ei esimerkiksi käynyt kodin ulkopuolella töissä, oli varmaan usein niin, että emäntä kosti miniälle kaikesta siitä, mitä itse nuorikkona oli kokenut. Sääli.
Provo