Lue keskustelun säännöt.
Elämäni on ihan hirveää enkä tiedä mitä tehdä
18.06.2022 |
Minulla on musertavan paha olla, kun edes mietin tulevaisuuttani.
Olen 19-vuotias ja suoritin juuri ensimmäisen tutkintoni, mutta töitä ei löydy ja opiskelemaan en vielä päässyt.
Minulla on todella pahoja mielenterveysongelmia ja oppimisvaikeuksia, jotka estävät opiskelun suurimmalla osalla sellaisista aloista, jotka minua oikeasti kiinnostaisivat.
Elämäni on sekavaa helvettiä ja minua ahdistaa 24/7, ajantaju täysin hukassa ja jotenkin vain vellon ja pelkään koko ajan.
En tunne itseäni ollenkaan ja minua pelottaa hirveästi, kun aina huomaan olevani ihan oudoissa tilanteissa ja muistini pätkii todella pahasti.
Päästäni ei ole löytynyt mitään fyysistä vikaa kuitenkaan, on kuvattu moneen kertaan.
Saatan esimerkiksi havahtua yhtäkkiä siihen, että olen laittanut kännykän jääkaappiin tai unohdan miten kahvinkeitin toimii.
Joskus olen "herännyt" jossain kaupassa ja ihmetellyt miten olen päätynyt sinne, milloin, miksi ja kenen kanssa ja mitä olen ostamassa.
Minua pelottaa että olen tulossa muistisairaaksi jo nyt tai sitten tämä on psyykkinen sairaus.
Itkettää nytkin, kuuntelin musiikkia jonkin aikaa ja tajusin että olen kuunnellut kohta pari tuntia ja luulin että meni vain puoli tuntia.
En muista lähettäneeni viestejä jotka ovat puhelimessani enkä ole varma enää mikä on totta ja mikä ei.
Päätä särkee myös todella usein ja kovasti, oksettaa ja oksennus tulee monesti ihan ilman varoituksia.
Viimeisestä magneettikuvauksesta on noin 2v aikaa.
Minkälainen tulevaisuus tällaisella ihmisellä voi edes olla?
Tämä ei ole millään tasolla ihmisarvoista elämää ja ainoa lääkitys mitä olen saanut on essitalopraami.
Epätoivo musertaa minut.
Kommentit (46)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla ei ole akuuttia hätää enkä koe tarvitsevani päivystystä nyt avuksi.
Psykiatrian polille on aika heinäkuussa ja jaksan siihen asti kyllä, mutta oma tulevaisuus mietityttää ja ahdistaa.
Ap
Eiköhän tuohonkin hoito löydy. Sillä oireet saatanee aisoihin ja pääset rakentamaan tulevaisuutta.
Kovin selväjärkisesti ja hyvin kirjoitit, noin äkkiä luettuna ei yhtään kirjoitusvirhettäkään, pilkut, pisteet, välilyönnit ja kappalejaot ihan kohillaan.
Et vaikuta yhtään sekavalta.
Jos tilanteesi on oikeasti noin paha, ehkä olisi oikeasti hakeuduttava pidempiaikaiseen ja ympärivuorokautiseen hoitoon.
Ihan noin niinkun alkajaisiksi;
Onko sinulla perusasiat kunnossa, syötkö terveellista puhdasta ruokaa säännöllisin väliajoin päivässä jotta saat energiaa ja verensokeri pysyy tasapainossa?
Nautitko tarpeeksi ( vähintäänkin 1-1.5 litraa, kuumalla enemmänkin) nestettä, siis ihan vettä tai laimeaa mehua.
Aivot tarvitsevat hyvää ravintoa, vitamiineja ja kivennäis- / hivenaineita ja nestettä toimiakseen kunnolla.
Olen rukoillut puolestasi. Kerrotko tänne, jos olosi alkaa parantua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onpa ikävää luettevaa kertomasi.
Luulen, että jos nyt hakeudut päivystykseen he luulevat, että olet huumeissa. Papereihin jää tosi pitkäksi aikaa tuo epäily eikä sitä ole kiva kantaa. Pystytkö rentoutumaan viikonlopun yli ja menisit terveyskeskukseen. Tai oletko seurannassa, voitko ottaa yhteyttä sinne. Siis jos on kyse mielenterveyden, tms. oireesta.
Oletko stessaantunut tulevasta. Ei kannata. Siinä jää vain pahempaan noidankehään. Joillakin kestää jopa joitain vuosia, ennenkuin portti jonnekin aukeaa. Kehitä sen aika itseäsi.
Onnea tutkinnostasi! Voitko nyt iloita siitä... Olethan ilmoittautunut työkkäriin?
Pakko myöntää, että ruokavalioni on yksipuolinen ja koostuu lähinnä valmisruuasta ja hedelmistä.
Esimerkiksi tänään olen syönyt viilin, appelsiinin, kourallisen viinirypäleitä ja pari palaa vesimelonia.
Jääkaapissa olisi kanaa mutta nyt on niin hiostava keli että sen syön myöhemmin.
Joskus jaksan laittaa ruokaa mutta yleensä syön eineksiä tai hedelmiä.
Juon vettä suunnilleen 8 lasillista päivässä ja harrastan kevyttä liikuntaa päivittäin, lähinnä kävelyä ja venyttelyä.
Nukun tietääkseni ihan hyvin, nyt olen ollut kesälomalla ja unta riittää pitkäksi aikaa joka päivä.
Saatan myös ottaa monta kertaa päiväunet vuorokauden sisällä.
Kilpirauhas- ja sokerirasituskokeisiin psykiatri laittoi ajan elokuulle myös, kun kerroin että nukun usein niin sikeästi että kuolaan ja minun on vaikea pysyä hereillä.
Kerroin myös tuosta tahattomasta oksentelusta hänelle.
Jatkotutkimuksia on siis kuitenkin tulossa, sinällään asia on hoidossa mutta minä vain mietin ja pelkään.
Suvussa on muistisairautta mutta ei se ole alkanut oireilla kuin vasta reilusti 70+ iässä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei! Oletko 'kympin tyttö' eli haluat tehdä kaikki viimeisen päälle hyvin ja haluat myös miellyttää kaikkia. Mietin siis tuota oksentelua... Muutenhan näyttäsi olevan kaikki suht. hyvin sinulla. Pitäisi vain hellittää ja rentoutua.
Hakeuduitko jo jatko-opintoihin, miten pääsykokeissa meni?
Minulla on ensi kuuksi pieni pätkä kesätöitä päiväkotisijaisuutena ja siitä olen innoissani.
Paikka on tuttu ja päiväkeikkaa olen tehnyt siellä monesti.
En ole tällä hetkellä erityisemmin seurannassa, käyn juttelemassa sairaanhoitajalle parin viikon välein mutta nyt hän on lomalla.
Kriisipuhelimeen olen soittanut joskus aina jos olen jaksanut tai on ollut erityisen vaikeaa.
Särkylääkettä menee melko paljon pääkipuihin, niska-hartiajumppakaan ei oikein auta enää.
Ihan tavallista buranaa ja panadolia otan kombona ainakin pari kertaa viikossa.
Minulla on myös migreenilääkitys mutta tähän särkyyn se ei tehoa.
Tarkoituksena on myös selvittää uusia neurologin tutkimuksia koska särky ei hellitä nykyisellä lääkityksellä siedettävälle tasolle.
Suvussani on paljon neurologisia sairauksia, paljon migreeniä ja aivoverenvuotoja jopa nuorilla.
Psykiatrin mukaan vaikutan kyllä tasapainoiselta ja täysin normaalijärkiseltä eikä hän näe minussa muuta vikaa kuin masennuksen.
Kiitos sinulle joka rukoillut puolestani.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinua varmaan hyödyttäisi jonkinlainen itsetuntemusta vahvistava kurssi jos sellaisia on saatavilla. Rentoutmistekniikoiden harjoittelusta voisi myös olla hyötyä. Voi olla että olet jatkuvassa pahassa stressitilassa, ja nuo kuvaamasi poissaolokokemukset ja unohtelut johtuisivat siitä. Pystytkö rentoutumaan ollenkaan? Pystytkö nauttimaan mistään? Onko ihmissuhdeasiat kunnossa? Hyvä että somaattiset syyt on suljettu pois, eikä epilepsiaa tai muutakaan sellaista ole löytynyt. Kyse on siis lopultakin vain omasta mielestäsi joka sinun jollain keinoilla on opittava saamaan hallintaan. Älä vaadi itseltäsi liikoja, hiljaa hyvä tulee. Usko että asiasi kyllä järjestyvät, niin sitten niin tapahtuu.
Olen hyvin keskiverto, sellainen kasin oppilas.
Muutamat aineet vaikeita oppimisvaikeuksien takia, amiksessa arviointiasteikko on 1-5 ja omat arvosanani olivat akselilla 3-5.
En päässyt opiskelemaan, kävin AMK valintakokeessa.
Harmittaa kyllä.
En tosiaan oksentele tahallani tai mitenkään laihdutustarkoituksella, vaan saattaa tulla oksennus ihan kesken jonkun tekemisen.
Viime kuussa olin papereita tulostamassa ja samaan aikaan kaverin kanssa puhelimessa ja yhtäkkiä vain totesin että nyt on kiire yrjölle ilman minkäänlaista ennakoivaa ällöttävää oloa.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt lääkäriin ja VAADI tutkimuksia. Selitä kaikki oireesi mitä sulla on. Tuo ei ole normaalia. Tajua, että elämäsi voi olla helpompaa siitä päivästä lähtien. Älä jää yksin noiden vaivojesi kanssa!
Tsemiä!
Vierailija kirjoitti:
Minulla on ensi kuuksi pieni pätkä kesätöitä päiväkotisijaisuutena ja siitä olen innoissani.
Paikka on tuttu ja päiväkeikkaa olen tehnyt siellä monesti.
En ole tällä hetkellä erityisemmin seurannassa, käyn juttelemassa sairaanhoitajalle parin viikon välein mutta nyt hän on lomalla.
Kriisipuhelimeen olen soittanut joskus aina jos olen jaksanut tai on ollut erityisen vaikeaa.
Särkylääkettä menee melko paljon pääkipuihin, niska-hartiajumppakaan ei oikein auta enää.
Ihan tavallista buranaa ja panadolia otan kombona ainakin pari kertaa viikossa.
Minulla on myös migreenilääkitys mutta tähän särkyyn se ei tehoa.
Tarkoituksena on myös selvittää uusia neurologin tutkimuksia koska särky ei hellitä nykyisellä lääkityksellä siedettävälle tasolle.
Suvussani on paljon neurologisia sairauksia, paljon migreeniä ja aivoverenvuotoja jopa nuorilla.
Psykiatrin mukaan vaikutan kyllä tasapainoiselta ja täysin normaalijärkiseltä eikä hän näe minussa muuta vikaa kuin masennuksen.
Kiitos sinulle joka rukoillut puolestani.
Ap
Voi olla että käytät liikaa särkylääkkeitä. Se voi itsessään provosoida päänsärkyjä. Kannattaa keskustella lääkärin kanssa ja miettiä olisiko jostain lääkkeettömästä menetelmästä apua. Särkykin voi olla psyykkistä alkuperää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla ei ole akuuttia hätää enkä koe tarvitsevani päivystystä nyt avuksi.
Psykiatrian polille on aika heinäkuussa ja jaksan siihen asti kyllä, mutta oma tulevaisuus mietityttää ja ahdistaa.
Ap
Oot niin nuori että kaikki voi muuttua toiseksi. Pääkoppakin selkiintyä. Nyt tsemppaat hetki hetkeltä kunnes tapaat sen asiantuntijan.
Netin kautta voi otta ihan mistä pain suomea yhteys Helsinki Mission.Siellä on sivuilla monta linkkiä ja apua saatavilla ihan kaiken ikäisille ihmisille!Kerran osaat tältä kysyä aihesi.Osaat mennä sivustollekin heti!
Sairaanhoitajan kanssa on näitä itsetuntemusharjoituksia tehty ja tavallaan koen kyllä tietäväni kuka ja mikä olen.
Nyt minusta vain tuntuu, että katoan aina jonnekin enkä itsekään tiedä missä silloin olen, ihan kuin olisi vain sammutettu kone.
Minulla ei tosiaan ole muistikuvia ihan arkisista tapahtumista ja jossain vaiheessa vain säikähdän kun herään tähän maailmaan ja olenkin tekemässä jotain.
Vielä ei ole kovin pahoja onnettomuuksia sattunut, joulun alla poltin käteni kun yhtäkkiä hoksasin keittäväni riisipuuroa ja pelästyin niin että läikäytin kuumat vedet jaloilleni.
Ap
Liittyisikö oksentelu liialliseen särkylääkkeiden käyttöön?
Vierailija kirjoitti:
Sairaanhoitajan kanssa on näitä itsetuntemusharjoituksia tehty ja tavallaan koen kyllä tietäväni kuka ja mikä olen.
Nyt minusta vain tuntuu, että katoan aina jonnekin enkä itsekään tiedä missä silloin olen, ihan kuin olisi vain sammutettu kone.
Minulla ei tosiaan ole muistikuvia ihan arkisista tapahtumista ja jossain vaiheessa vain säikähdän kun herään tähän maailmaan ja olenkin tekemässä jotain.
Vielä ei ole kovin pahoja onnettomuuksia sattunut, joulun alla poltin käteni kun yhtäkkiä hoksasin keittäväni riisipuuroa ja pelästyin niin että läikäytin kuumat vedet jaloilleni.
Ap
Eeg on siis katsottu? Eikä mitään löytynyt? Kai tuo sitten on dissosiatiivista. Onko sinulla traumataustaa? Jos on, niin tarvitset luultavasti terapiaa. Onko tuollaista katoamisen kokemusta ollut aina, vai onko se jossain vaiheessa alkanut? Jos mietit aikaa jolloin oireet alkoivat, niin minkälainen oli silloin elämäntilanteesi? Voisiko liittyä johonkin tiettyyn traumaattiseen kokemukseen?
Voi olla että liittyy.
Olen yrittänyt vähentää ja korvata lääkkeitä luonnollisin menetelmin, venyttelemällä ja lisäämällä veteen sokeria ja suolaa.
Jonkin verran auttaa.
Olen kyllä niin huonomuistinen että voi olla ihan kiinni myös syömättömyydestä.
Ap
Hakeudu päivystykseen