Missä vaiheessa suhdetta aloitte jutella haluaako toinen ikinä lapsia?

Ennen ensimmäistä tapaamista, koska mä en voi sairastuttuani enää saada lapsia (on kyllä lapsia aiemmasta liitosta) ja mies on mua nuorempi, lapseton. Lähinnä siis halusin, että toiselle on selvää mihin on ryhtymässä mun kanssa.

Ensimmäisenä iltana, kun tapasimme. Juttelin omista toiveistani siis yleensä. En olettanut, että mieheni alkaisi lasteni isäksi :) Mutta alusta saakka hän tiesi, että haluan monta lasta.

Jo ennen kuin aloimme seurustella. Olimme pitkään kavereita, ja tuli juteltua mm. siitä, etten koskaan halua lapsia. Hänkään ei halunnut.

Ei jutella. Lapsia tulee jos tulee 😉

Kyllä me ennen vihille menoa juteltiin. Mitä olisin tehnyt miehellä joka ei lapsia halua kun itse halusin. Toki ajatukset muuttuvat jne,mutta jo lähtökohtaisesti on hyvä tietää kumppaninsa ajatukset.

Ensimmäisillä treffeillä. Molemmat sanoimme, ettemme halua lapsia. Ajattelin pitkään, että kyllä minä mielummin yhden teen kuin eroaisin, jos vaimon mieli olisi muuttunut. Ei onneksi muuttunut ja enää asia ei ole ajankohtainen.

Ihan liian myöhään. Ehkä 3-5v suhteen jälkeen kun oli vahvasti jo sitouduttu toisiimme.

Vänkäsin, painostin, toivoin ja lopulta sain puolisoni kanssa lapset joita hän ei halunnut. Nyt kärvistelemme perhehelvetissä.

Ei juteltu. Odotin esikoistamme kun oli seurusteltu 4kk ja sitä ennen oli jo yksi keskemeno rv10. Mikään suhde ei kestä ikuisuuksia. Kunhan on sävyisä ja lapsirakas mies niin se riittää lisääntymiseen.

Vierailija kirjoitti:

Ei jutella. Lapsia tulee jos tulee 😉

Kaikista huonoin neuvo ikinä. Lapsi- ja avioliittoasia on oltava tiedossa ennen kuin aletaan seurustelemaan. Silloin seurustellaan sellaisen ihmisen kanssa, joka hakee samaa asiaa. Kaikki muut "yhteensopivuusjutut" ja erilaiset tavat ja muut, on pientä sen rinnalla. Osa ihmisistä lähtee nimenomaan perustamaan perhettä, ei silloin kannata tuhlata aikaansa sellaiseen, joka on lähtenyt tekemään ihan jotain muuta.

Juteltiin aiheesta heti ensimmäisillä treffeillä. Meillä samanlainen tausta todella suurista perheistä ja vaikka olimme elämän jättäneet taaksemme niin silti yksi tärkeistä asioista heti. Ettei jossakin vaiheessa huomaa ettei toinen ajattele yhtään samalla tavoin. 

Noin puolen vuoden päästä mies alkoi puhumaan, että haluaisi tyttölapsen kanssani tai parikin. Tästä meni noin vuosi kun olin raskaana. Ja tyttö tuli. Toista lasta ei tullut, vaikka ei estelty. Ikä varmaan tuli vastaan. Nyt olen yli neljäkymppinen, eikä mies enää haaveile toisesta lapsesta.

Aika alkuvaiheessa ensimmäisten kuukausien jälkeen, kun juteltiin mahdollisesta tulevaisuudesta. Näin siitäkin huolimatta, että ei oltu vielä siinä vaiheessa ihan lasten teko iässä, vaan vasta nuoria aikuisia 19v ja 21v.

18-vuotiaana kun muutin avoliittoon ei puhuttu lapsista, koska oltiin itsekin niin nuoria. Tuo suhde päättyy vuosia myöhemmin eroon. Kun kolmekymppisenä olin eron jälkeen uudelleen ns. treffimarkkinoilla niin sanoin kyllä heti tutustumisen alussa että haluan lapsia. Ei kiinnostanut kuluttaa aikaa miehiin, jotka eivät halua lapsia.

Milloin naiset aloittavat kuuntelemaan miehen mielipidettä tässä asiassa?

Heti alkuun puhuttiin aiheesta.

Silloin jo kun olimme vielä vain kavereita.  Siis tuli puheeksi että en todellakaan halua lapsia.

Heti suhteen alussa. Yhden kanssa suunniteltiin lapsille jo nimiäkin suhteen alussa.

Vierailija kirjoitti:

Ei jutella. Lapsia tulee jos tulee 😉

Kundit muistakaa varata lennot Serbiaan/Puolaan. Ilman vasektomiaa ei kannata yhtyä. Puolassa voi kanssa pistää siemenet jemmaan.

Vierailija kirjoitti:

Milloin naiset aloittavat kuuntelemaan miehen mielipidettä tässä asiassa?

Työtönkin saa vasektomian Suomessa ja Itä-Euroopan maissa.

Vierailija kirjoitti:

Milloin naiset aloittavat kuuntelemaan miehen mielipidettä tässä asiassa?

Häh. Tietenkin kuuntelen ja kuuntelin heti kun mies jotain asiasta sanoi. Jos sanoi että ei halua lapsia, uskoin, enkä jatkanut tutustumista. Jos sanoi ettei tiedä, uskoin enkä jatkanut tutustumista.

N35