Mummolla joku pakkomielle pojanpoikien pituudesta. Usein kertoilee kuinka pitkiä ovat jne. Kuitenkin minun poikani

Nii mutku pituudella ei ole väliä. Se vika on niiden lasten persoonallisuudessa.

Ei noiden mummojen ajatuksista ota kukaan selvää

Jospa ajattelee että pituus periytyy isältä? Onko itse kovin pitkä?

En ymmärrä miksi jotkut ihailee mahdollisimman pitkiä ihmisiä. Minusta sopusuhtainen ja hyvin itseään kantava ihminen on upea.

Kun ihminen on "liian" pitkä, hän on kömpelön ja raskaan näköinen.

Mummo on 155cm. Poikansa nippa nappa 180cm. Ainakin vanhempi pojista alle 180cm ja pian täysi-ikäinen. Oma poikani 185cm. t.ap

Näillä mummeleilla on aina joku tällainen juttu. Omalle mummolleni tärkeintä olivat vaaleat hiukset. Serkkuni olivat minua parempia, kun olivat vaaleampia.

Meidän mummolla ruskeat silmät on in. Vielä vaikka sairastaa alzheimeria on niin ylpeä, kun mulla ja osalla lapsistani on ne ruskeat silmät niin kuin hänellä:D Joo ja se pituus myös, oma tytär suht pitkä eli minun äitini.

Kaikilla vanhemmilla sukulaistädeilläni on todella voimakas ulkonäköpakkomielle. Kaikkien ihmisten ulkonäkö ruoditaan. Joka kerran tavatessa ulkonäkö katsotaan tarkkaan ja kommentoidaan. Kun tapasin yli 90-vuotiaan sukulaistädin, niin eiköhän alkanut ruotia painoani. Olen siis normaalipainoinen, mutten superhoikka. Jos jostakin ihmisestä tulee puhe, hänen ulkinökönsä ruoditaan.

Tuntuu, että he vasta pinnallisia ovatkin!

.

Kyllä minulle on oma mummo joskus ja muut sukulaiset sanoneet, että voi kun susta tuli lyhyt. Myös lapsena kasvukäyriä kauhisteltiin. Tuntuu, että monia kiinnosti pituus enemmän kuin koulutus vaikka kävin ensimmäisenä korkeakoulun kyseisen mummon suvusta. No enpä minä tuosta pahemmin piittaa. Kaikkea paskaa on elämässä koettu ja silti tässä seisotaan omin, vaikkakin lyhyin jaloin.