Lapsellani (11v) on jonkin verran pakko-oireita. Voivatko mennä itsestään ohi?

tytöllä käsienpesu. Tyttö ,10,5 v, pesee käsiään AINA kun on ottamassa jotain syötävää tai hiukankin tahriintuneet johonkin esim. roiskahtanut pisara jotain nestettä, mehua tms. Käsien iho on huono. Muutenkin on tarkka syömisistään ettei kukaan koske niihin astioihin mistä aikoo syödä saatikka sitten niihin syötäviin. Tämä pöpökammo korostui syksyllä sikainfluenssa-aikaan kun joka paikassa korostettiin käsienpesua. Nyt on jo rauhoittunut pahimmasta mutta ei kokonaan hävinnyt.



Välillä jo mietin olisko syytä olla yhteydessä jonnekin, mutta sitten tuo tapa rauhottuikin normaalimmaksi. En tosin tiedä kuinka epänormaalia tuo on, kun tyttö muutenkin pikkutarkka ja huolellinen. Muut perheemme lapset ovat täysin eri luonteisia eivätkä harrasta esim. käsienpesua tuohon malliin oma-aloitteisesti ja käsienpesu muilla lapsilla esim. ennen ruokailua tahtoo aina unohtua.

tai häiritsevät selvästi päivittäisiä toimia, kannattaa asia ottaa puheeksi vaikka koulupsykologin tai lääkärin kanssa. Käsittääkseni juuri tuossa iässä voi olla pakko-oireita, jotka ovat harmittomia ja menevät ajan kanssa ohi. Oireet voivat kuitenkin liittyä myös neurologiseen tai psyykkiseen sairauteen. Itselläni esimerkiksi oli juuri 11-vuotiaana pakottavaa tarvetta liikutella silmiä ja myös sellaisia ajatuksia, että pakko tehdä jotain, esimerkiksi koskettaa lyhtypylväitä koulumatkalla. Nämä oireet menivät itsestään ajan kanssa ohi ja myöhemmin olen kuullut monilla ystävilläni olleen samantyyppisiä.

kasivuotiaana pakko koskea koko ajan kielellä nenää.

Luin vasta nyt ap:n toisen viestin kunnolla. En ehkä tuontyyppisistä jutuista hirveästi huolestuisi. Jos esimerkiksi nukkumaanmeno venyisi joka ilta, koska on pakko toistaa tiettyjä rutiineja, niin sitten ehkä enemmän. Liittyisikö ihan tuohon ikään, että opettelee jäsentämään ja ymmärtämään maailmaa sitä kautta, että tietyt asiat pitää tehdä tietyllä tavalla.

OIKEAT pakko-oireet ovat päivittäisi ja NE HAITTAAVAT ELÄMÄÄ. Ap:n kuvaamat eivät edes ole pakko-oireita. Ne kertovat vain siitä, että lapsella on vähän turhan kova kuri ja vaatimukset (sekä muiden että itse asetetut) korkealla - korkeammalla kuin mihin lapsi itse kokee pystyvänsä. Kannattaisi vakuuttaa sille kersalle, että kylä hänestä huolehditaan ja häntä rakastetaan, vaikka joku homma välillä menisikin pieleen.

Meidän 11-vuotiaalla on pakottava kävelyn tarve joskus. Liittyy usein nukahtamisvaikeuksiin tai jännittämiseen. Me ollaan annettu pojan kävellä hetki ympyrää ja sitten yritetty rentouttaa hieromalla tai silittelemällä. Mutta ehkä sinä tarkoitat jotakin huolestuttavampaa kuin tämä?

mutta olen kuullut, että n. 10-vuotiailla jonkinlaiset "pakko-oireet" on aika yleisiäkin. On mm kuvitelmia siitä, että jos en tee tätä juuri näin, jotain kamalaa tapahtuu.

Ei osaa sanoa miksi. Saattaa esimerksiksi kammata illalla hiukset, jos on sanottu vaikka aamulla, että kammata ennen kouluun lähtöä. Sitten illalla muistaa, että unohti kammata. Vaikka tietää, että mitään järkeä ei ole illalla kammata, kampaa siitä huolimatta. Tämä on yksi esimerkki, jonka teki vain sen kerran. Mutta vastaavan laisia on silloin tällöin, yksittäisinä tapauksina. Jäävät yleensä pois, kun niistä jutellaan. Mutta milloin on avun tarpeessa?



ap

artikkeli näistä pakkoneurooseista, katsopa lehteä vaikka kirjastosta.



Luin itse artikkelin huonosti, mutta ehkä saisit siitä vinkkiä, milloin asiaan kannattaa puuttua.