Lue keskustelun säännöt.
Mummoni on maailman hirvein ihminen!!
24.02.2010 |
Eli isäni äiti, joka on vaan niin inhottava tapaus. Vaikka asustaa niin kaukana että sitä näkee kerran tai pari vuodessa niin siitä huolimatta menee ne kerrat aina tappeluksi hänen käytöksensä takia.
Ensinnäkin hän kun tulee käymään minun vanhempieni luona jonne sitten menemme kaikki pitkästä aikaa käymään niin hän on heti arvostelemassa äitiäni.
Kuinka ruman olohuoneen pöydän äiti onkaan ostanut ja miten perunoita tulee keittää oikea oppisesti.
Äitini itkeskelee sitten yksin kun hänestä tuntuu pahalta ja itse kilahdan mummolle ihan mielettömästi tästä, josta hän sitten ottaa nokkiinsa ja vaipuu itsesääliin.
Kutoo minulle kaulahuiveja, pipoja ja jotain ihme rintamerkkejä yms yms ja jos ei heti kiitä viestillä tai kirjeellä häntä kun ne postilaatikosta ilmestyy niin hän soittaa vanhemmilleni miten minä olen sitten hänelle suuttunut ja miten minä en halua hänen kanssaan olla yhteyksissä vaikka hän hyvää hyvyyttään tällaisia "rumia" korvaläpällisiä pinkkejä karvalakkeja ja muita minulle kutoo.. tottakai tiedän että tulee kiittää, mutta en häneltä niitä ole pyytänyt ja tuo että jos ei heti älyä vastata niin sitten se tarkoittaa muka sitä että olen hänelle vihainen.
Viime syksynä olimme myös minun porukoillani ja itse raskaana tuolloin olin.
Menin keittiöön tekemään salaattia apuna ja tuli todella heikko olo joten menin sitten hetkeksi lepäämään. Minuutin jälkeen alkoi kauhea voivottelu ja huutelu kun minä jätän tekemiset kesken ja blaablaa.. sanoin asiasta ja tokaisu oli vaan takaisin että voisi silti siivota jäljet ennenkuin lähtee muuta tekemään.
Tunnekuohuissani haistatin mummolleni pitkät ja lähdin ovet paukkuen pois, jota hän sitten kauhisteli kaikille millainen äiti minusta nyt tulee kun vauva mahassani saa negatiivisia vaikutteita..yms yms..
AAArrgh! Pitkä teksti mutta kiitos että sain purkaa tätä oloani jonnekin ja toivottavasti tuosta tekstistä saa nyt jonkinlaista tolkkua!
Kommentit (23)
kun asiasta olen keskustellut vanhempieni kanssa ja he vaan hyssyttelevät kun mummo on vanhanaikainen ihminen ja muutenkin iäkäs niin hänelle ei saisi sanoa muka mitään pahaa vaan kunnioittaa hänen valintojaan ja kaikkia sanomisiaan.
Viime keväänä olimme serkkupoikani valmistujaisissa ja sitten pyörähdimme kummitätini luona iltaa istumassa.. Hän itkeskeli jotain ja äitini alkoi häntä lohduttaa. Siihenkös mummoni hyökkäsi väliin ja alkoi äidilleni huutaa kun emme asu samalla paikkakunnalla ja emme tunne kummitätiämme yhtä hyvin kuin hän joten emme saa kommentoida kuulema mitenkään koska emme osaa sanoa oikeita sanoja ja jotain ihmeellistä.. Äitini kyyneleet silmissä kuunteli ja hymyili ja myöntäili, mutta minä kiehuin!
En niin voi ymmärtää mikä helv**** tuollaisia ihmisiä vaivaa?!
Kuvittelevatko ne olevansa aina oikeassa? Tai etteivät he tee mitään väärin ikinä? Vai minkä ihmeen takia he käyttäytyvät näin?
Sitten kun on ihmisiä niinkuin minä jotka vastaan sanoo niin sitten itketään omalle pojalle asiasta kun häntä ei ymmärretä ja vanhempani alkavat minulle siitä että minun tulisi pyytää anteeksi mummolta!
Huoh... nyt vielä kun sain pojan tämänkuun alussa niin hänelle sen suurempi oikeus soitella joka viikko kuulumisia ja minä välillä ollut etten vastaa puhelimeen niin eikös tästäkin ollut mennyt äidilleni itkemään kun en halua hänen kanssaan puhua :D aika sairasta..
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Linjat poikki vaan, helpottaa kummasti elämää :)
mahdollistaa vain se, että ihmiset sallivat hänen toimia noin. Eli pistät tyynesti välit poikki mummelin kanssa. Kerro hänelle syy. Silloin ämmäkin saa mahdollisuuden ennen kuolemaansa pohtia, muuttaako käytöstään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että mummolla on kynät vähän penaalissa sekaisin vanhuuttaan kai eikä kannata ottaa niin sydän verta vuotaen niitä mummon sanomisia. Pyöritelkää vaikka silmiänne keskenään ja kuitatkaa mummon sanomiset päännyökäytyksellä, älkääkä ottako niitä tosissanne. Nyt herkkyys ja kyyneleet vaan pois ja opeta äidillesikin sanomaan vastaan jos ei ole samaa mieltä tai aina voi myös sanoa mummolle, että sanoitpas sinä rumasti. SIlloin yleensä ihminen kyllä pysähtyy miettimään sanomisiaan.
mummonsa kanssa, jos näkee vain muutaman kerran vuodessa. Mummo kuulostaa kyllä aika rasittavalta tapaukselta, mutta silti. Mitä ihmettä auttaa alkaa raivota vanhukselle? Vain itseään voi muuttaa, tuo ikäihminen ei muutu taatusti enää vaikka mikä olisi. Ei tuo nyt ihan narsistilta kuitenkaan kuulosta, vaikka se tämän palstan keittiöpsykologien mielestä on diagnoosi kaikille itsestä poikkeaville henkilöille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
narsistientuki.info-sivusto on näemmä suljettu toistaiseksi.
aikuiselta ihmiseltä ( äidiltäsi) myös aika outoa itkeä pillittää jonkun vanhuksen rähinöistä. Niin kauan kuin äitisi viitsii niin tehdä, niin kauan mummokin rähisee. Saa katsos vastakaikua rähinöilleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kaipa kestät pari kertaa vuodessa mummoasi. ei hän kauaa enää elä. :(
itsellä samanmoinen mummo ja rakastaakyllä meitä, mutta mollaa, haukkuu, arv ostelee... ei hän osaa näyttää positiivisia tunteita juurikaan läheisilleen, varsinkaan jos joku arvostelee.
vaikea on ollut elämänsä ja ymmärrän nyt hänen käytöksensä. oli munkin mummo joskus ok ja kiva,
mut vanhemmuuttaan pahenee tuo negatiivinen käytös. ja siinä iässä on totuttu et jos jotain aloittaa niin se myös lopetetaan kunnialla. hän on tehnyt niin.
Ja mitä tulee noista käsitöistä kiittämiseen, olisiko se sitten sinulle suuri vaiva kiittä niistä? Vaikket ole niitä pyytänyt, tuo on selvästi mummosi tapa osoittaa sinulle, että välittää sinusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"tapauksiahan" tuntuu olevan paljon juurikin vanhusten keskuudessa.
terveisin vanhusten kanssa työskentelevä "toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos" ajattelija, kun pakko on ollut karaistua. onneksi ei kuitenkaan ole kukaan minun sukulaiseni eikä meillä tullut käymään. tilanne voisi olla toisin.
mummos ei ole hirvein maailmassa todellakaan.. monen mummo tuskin kutoo mitään. jotkut on lapsiaan pahoinpidelleet ja usein lapsenlapsiaankin... kauheita mummoja on ja jotka ei halua ees nähdä sukua, tai ei ole sukua jotka haluais nähdä häntä...
anna itse halaus mummolle ja sano että välität. anna hänen puhua ja myöntäile niin ku pystyt. loput nielet tai mene ulos. niin minä teen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja mitä tulee noista käsitöistä kiittämiseen, olisiko se sitten sinulle suuri vaiva kiittä niistä? Vaikket ole niitä pyytänyt, tuo on selvästi mummosi tapa osoittaa sinulle, että välittää sinusta.
että kiitän kyllä aina kaikesta mitä saan, mutta en välttämättä ihan sillä sekunnilla.
Mummoni laskee mielessään jos lähettää paketin tänään on se täällä ylihuomenna ja jos en kiittele ylihuomenna kun posti saapuu siina 13 jälkeen niin sitten soittaa tai soittaa vanhemmilleni ja itkeskelee kun en ole häntä kiitellyt lahjoista...että näin.. tämän takia minun tulisi sitten olla heti kaivelemassa puhelintani mutta kun vauvakin on niin en voi ihan heti aukoa saamisiani ja kytätä joka päivä postia josko taas saisin jotain että voin sitten kiitellä sillä sekunnilla.
Tämä on siis raastavaa kun hän odottaa sitä kiitosta juuri samana päivänä jos ymmärrät :)
Muuten kyllä kiittelisin mutta tuota kärsivällisyyttä kun ei kaikilla ihmisillä tunnu olevan. -ap-
hänkin arvosteleva,hankala ihminen. Kyselee juuri samalla tavalla lahjojensa perään ja muut tekevät aina kaiken väärin.Kaikkien mielestä mummoutta ja ikääntyvää ihmistä pitää sietää, teki mitä tahansa. Vaikeaa on.
Äidillesi mummo on anoppi josta hän on kenties kärsinyt tosi pitkään. En ihmettele että hän ei jaksaisi...
minun mummoni marmattaa jatkuvasti joka asiasta, mutta pistän sen sen piikkiin, että ikää alkaa jo olla mittarissa aika paljon. Hymyilen vain vienosti ja toisesta korvasta ulos.
äitini kertoikin kun oli isäni tavannut ja käyneet ensimmäistä kertaa katsomassa isäni vanhempia niin eivät olleet tykänneet äidistä yhtään koska äiti ei ollut rikkaasta perheestä!
Isälleni sanoneet monesti siitä miksei isäni pitänyt entistä heilaa kun hänen vanhempansa olivat rikkaita yms.. ja mitä lie kaikkea päälle, joten itse ymmärrän äitiäni että tunteet voi tulla pintaan vaikkei itsekään tapaa anoppiaan usein.
ap
minä nimenomaan olen aina myötäillyt ja hymyillyt ja kuunnellut ja ollut mummoni kanssa samaa mieltä ja mielistellyt ja mitäs kaikkea muuta.. se viime syksyinen oli vaan jotenkin liikaa vielä kun raskaana ja hormonit jylläsi etten kertakaikkiaan tykännyt enää että minulle sanotaan vastaan asiasta kuin asiasta, joten sen takia mummolleni ärähdin pahasti. En sitten tiedä tarkoittaako tuo että olen tullut häneen :D -ap
Minunkin käy ap:n äitiä sääliksi, anoppi varmaan solvannut häntä vuosia. Oma mieheni piti äidilleen puhuttelun, jos käytös oli ikävää. Poikiaan äidit paremmin kuuntelevat, ei miniää -- siis nämä vanhat mummot.
Osan sanomisista voi laskea toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, mutta kaikkea ei tarvitse sietää.
Omat vanhempani ovat 8-kymppisiä, melko joustamattomia tätä nykyä. Vältän keskustelun aiheita, mistä tiedän tulevan riitaa, ts. äitini pitää omat mielipiteensä ja muut ovat väärässä.
Liian pitkään ei kannata olla tekemisissä, lyhyet vierailut menevät sopuisasti.
Yhteen on otettu, minä en anna hyppiä silmilleni.
Jos äksyilee, pidän taukoa, muut sisarukset käykööt katsomassa.
Autan niissä asioissa, mistä ei tule pienintäkään riitaa - ulkoilutan koiraa, leikkaan ruohoa, hoidan puutarhaa, vien roskapussin, teen lumitöitä, jos tarpeen.
Hyvin menee, jos jaksaa skarpata.
Äitini ei onneksi pahimmasta päästä - ainakaan vielä.
hänkin arvosteleva,hankala ihminen. Kyselee juuri samalla tavalla lahjojensa perään ja muut tekevät aina kaiken väärin.Kaikkien mielestä mummoutta ja ikääntyvää ihmistä pitää sietää, teki mitä tahansa. Vaikeaa on.
Äidillesi mummo on anoppi josta hän on kenties kärsinyt tosi pitkään. En ihmettele että hän ei jaksaisi...
mahdollistaa vain se, että ihmiset sallivat hänen toimia noin. Eli pistät tyynesti välit poikki mummelin kanssa. Kerro hänelle syy. Silloin ämmäkin saa mahdollisuuden ennen kuolemaansa pohtia, muuttaako käytöstään.