Lue keskustelun säännöt.
Kärsiikö lapsi vanhemman vaihtuvista kumppaneista?
15.06.2022 |
Lapseni on nyt 13 vuotta ja toinen huoltajansa on vaihtanut kumppania noin 1-2 vuoden välein jo ainakin 8v ajan, eli menossa jo viides-kuudes kumppani eromme jälkeen.
Asiahan ei minulle kuulu, enkä voi sille mitään, mutta minua on alkanut häiritsemään että onko tästä lapselle haittaa? Saako lapsi vääränlaisen parisuhteen mallin eikä kykene sitoutumaan itsekään sitten aikuisena?
Kiintyvätkö lapset yleensäkin näihin 1-2 v kuvioissa pyöriviin "isä- tai äitipuoliin" ja kokevat aina menetyksen ja surua kun kyseinen henkilö katoaa kuvioista?
Kuulisin kommentteja mielellään sellaisilta joilla on omakohtaista kokemusta asiasta.
Kommentit (20)
¨^Koetko että nämä vaihtuvat kumppanit oli syy lasten oireiluun vai oliko kotona muutakin vialla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mieti nyt itsekin. Lapsi kiintyy ja voi tulla toimeen erittäin hyvin aikuisen kans ja yhtäkkiä se turvallinen aikuinen onkin pois. Ja taas alusta...Ei tee hyvää lapsen psyykkeelle, oppii siihen että en kiinny, ei tuo pysy kauaa kuitenkaan..
Ei kärsi. Kyllä se niin on, että lapsi on onnellinen kun vanhemmat on onnellisia. Jos vanhempi olisi ilman kumppania onneton, niin vaihtuvakin partneri on aina parempi lapselle kuin yksinäisyyttään ärtyisä äiti tai isä.
Ainakin hyvä kaverini alkoi joskus parikymppisenä pahasti oireilla kun koko lapsuus oli äidin miehenmetsästystä ja vaihtuvia miesseuralaisia.
Lapsi voi hyvin piilottaa todelliset tunteet mutta myöhemmin ne voi puskea pintaan rajustikin.
Mietin, että voi olla eroa sillä, tuleeko ne uudet kumppanit asumaan (siis avoliittoon) vai ovatko "vain" seurustelukumppaneita. Muistan ainakin joitakin lapsia työelämässä ollessani, että huoltajan kumppaneiden vaihtuvuus vaikutti lapsen elämään negatiivisesti. Se näkyi mm.levottomuutena. Alle kouluikäisiä ja ala-koululaisia olivat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äidin kumppanien vaihtuvuus ehkä pahempi kuin isän... Riippuu onko kumman luona enemmän.
Kärsii. Tosin mulla nyt ei ole omakohtaista kokemusta kuin oman totaali yh-äitini seikkailuista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Omakohtaista kokemusta ei ole, mutta sivusta olen seurannut erästä perhettä jossa äidin miesystävät on vaihtuneet tuhkatiheään. Seuraus siitä on ollut se että molemmat lapset on huostaanotettu. Toisesta tuli pikkurikollinen ja toisesta mt-potilas. Tietysti kaikki vaikuttaa lapsen ja nuoren herkkään kehittyvään mieleen. Kodista menee turva kun aina kotona on uusi ventovieras, johon on pakko yrittää tutustua koska äiti/isä niin päättää. Ei taida yksikään vanhempi lapsiltaan kysyä saako tuoda uuden ehdokkaan kotiin. Tietysti vuodessa tai kahdessa ehtii kiintymään ihmisiin jotka omassa kodissa pyörii. Joka kerta joutuu menetyksen käsittelemään, ja monilla lapsilla se menetyksen käsitteleminen omien vanhempien eron kohdallakin on vielä kesken. Valtava stressi lapsella jo pienestä pitäen. Taatusti muovaa aivoja ja käyttäytymistä. Kyllä ainakin toisen kotona pitää olla pysyvyyttä ja rutiineja, paikka jossa rauhoittua.
Sulla on nyt oletuksena, että lapsi kiintyy aina vanhempansa uuteen kumppaniin. Voihan se henkilö olla lapselle täysin EVVK, jolloin häntä ei yhtään kiinnosta, onko tämä henkilö paikalla, tai lapsi voi olla jopa tyytyväinen, kun tämä "turhake" poistuu kuvioista. Pelkkä äidin kumppanien vaihtuminen ei tee lapsesta mt-ongelmaista tai rikollista, kyllä ne syyt ovat vähän syvemmällä.
Tarvitseeko tällaista edes kysyä? Onko karhulla hassu hattu? Paskooko paavi metsään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Äidin kumppanien vaihtuvuus ehkä pahempi kuin isän... Riippuu onko kumman luona enemmän.
Tietenkin, koska naisen seksuaalisuutta täytyy aina vahtia ja kontrolloida. Ja äitien seksuaalisuushan on muutenkin saatanasta. Miesten kohdalla on eri, eikä siitä mitään haittaa ole, jos isät seukkailee ja sekstailee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mietin, että voi olla eroa sillä, tuleeko ne uudet kumppanit asumaan (siis avoliittoon) vai ovatko "vain" seurustelukumppaneita. Muistan ainakin joitakin lapsia työelämässä ollessani, että huoltajan kumppaneiden vaihtuvuus vaikutti lapsen elämään negatiivisesti. Se näkyi mm.levottomuutena. Alle kouluikäisiä ja ala-koululaisia olivat.
Tottakai sillä on eroa. Jos ovat vain seurustelukumppaneita, ei lasten kodissa ja asumisessa muutu mikään. Eihän se sen kummempaa ole kuin jos vanhemmalla olisi paljon kavereita ja eri aikoina eri kaverit olisivat enemmän kylässä.
Eli käytännössä minä en voi tehdä asialle mitään, vaan antaa eksän "pilata" tällä toiminallaan lapsemme mieli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä lapsi siitä kärsii. Vai yrittääkö joku selittää, että se on lapselle hyväksi.
Kyllä! Nämä haureuden hurmoksessa olevat eivät ajattele jälkikasvujaan yhtään!
Et voi mitään, se on aikuisen henkilökohtaista elämää vaikka on lapsenkin tehnyt. Ei eksää voi tuomita yksinäisyyteen tai määrätä uuteen yhteen liittoon, ei edes monogamiaan.
Itseasiassa ei kuulu sulle pätkääkään.
Jos lapsi oireilee niin psykologille yhteys, jos ei niin ei kannata paisutella vaikutuksia ja maalailla piruja.
Vierailija kirjoitti:
¨^Koetko että nämä vaihtuvat kumppanit oli syy lasten oireiluun vai oliko kotona muutakin vialla?
oireilut alkoi eron jälkeen eli hyvin todennäköisesti johtui turvattomuudesta ja lapset asui enimmäkseen äitinsä luona. Tosin äiti oli myös erittäin lepsu kasvatusasioissa. Siinäkin hyvin suuri syy.
No jos sinä olet normaali aikuinen niin sillä pääsee jo pitkälle. Sentään yksi turvallinen vanhempi, ja mummut ja papat kenties lapsen elämässä.
Omakohtaista kokemusta ei ole, mutta sivusta olen seurannut erästä perhettä jossa äidin miesystävät on vaihtuneet tuhkatiheään. Seuraus siitä on ollut se että molemmat lapset on huostaanotettu. Toisesta tuli pikkurikollinen ja toisesta mt-potilas. Tietysti kaikki vaikuttaa lapsen ja nuoren herkkään kehittyvään mieleen. Kodista menee turva kun aina kotona on uusi ventovieras, johon on pakko yrittää tutustua koska äiti/isä niin päättää. Ei taida yksikään vanhempi lapsiltaan kysyä saako tuoda uuden ehdokkaan kotiin. Tietysti vuodessa tai kahdessa ehtii kiintymään ihmisiin jotka omassa kodissa pyörii. Joka kerta joutuu menetyksen käsittelemään, ja monilla lapsilla se menetyksen käsitteleminen omien vanhempien eron kohdallakin on vielä kesken. Valtava stressi lapsella jo pienestä pitäen. Taatusti muovaa aivoja ja käyttäytymistä. Kyllä ainakin toisen kotona pitää olla pysyvyyttä ja rutiineja, paikka jossa rauhoittua.