Negatiivinen palaute ja yksinäisyys töissä lannistaa

Olet siis ollut useammassa työpaikassa ja nyt takkuaa ensimmäistä kertaa?

Olet onnistunut poikkeuksellisen hyvin. Jos olet vuodenkin verran tehnyt parhaasi, eikä se tunnu hyvältä eikä lupaavalta niin on aika todeta ettei tällä kertaa onnistunut siinä organisaatiossa. On sopiva hetki tutustua henkilökohtaisen integriteetin käsitteeseen. Sinä et ole työsi. Asianajajat, jotka työkseen puolustavat vastenmielisistä rikoksista syytettyjä tarvitsevat korkeaa henkilökohtaista integriteettiä. Kyynistyminen on helpompi ja huonompi ratkaisu.

Jollet löydä integriteettiäsi tuossa organisaatiossa niin on aika kirjoittaa muistiin mitä ongelmia kohtasit, mitä teit ja mitä olisit mahdollisesti voinut tehdä toisin ja hae uutta työpaikkaa. Sitä voi kutsua vaikka "debriefing", ja menee vaikka surutyöstä. Sotilaat, kirurgit, syöpälääkärit ym työstävät pakollisesti esiintulevia vastoinkäymisiä noin. Etsi joku jonka kanssa voit jutella. Kypsässä iässä oleva sukulainen jos olisi, kun ilmeisesti työkuvioissa ei löydy ketään.

Jos aiot jäädä vaikka rahasyistä tuohon työpaikkaan, niin ota hyvinvointisi vakavasti, hyvin vakavasti. Ota tilanne haasteena.

Itse kuulun ryhmään 1 🤣 20 vuotta nykyisessä työpaikassa ja olen aika monta kertaa nähnyt kun sitä polkupyörään yrittää milloin mikäkin tyyppi keksiä uudelleen. Älä ota itseesi, mutta viimeisen pari vuotta ihmiset on ollut aika tiukilla ja itse olen ainakin pyrkinyt enää olemaan se seiskan työntekijä.

Vierailija kirjoitti:

Itse kuulun ryhmään 1 🤣 20 vuotta nykyisessä työpaikassa ja olen aika monta kertaa nähnyt kun sitä polkupyörään yrittää milloin mikäkin tyyppi keksiä uudelleen. Älä ota itseesi, mutta viimeisen pari vuotta ihmiset on ollut aika tiukilla ja itse olen ainakin pyrkinyt enää olemaan se seiskan työntekijä.

Vähän nyt ap armoa ettei oikein innosta. Tulossa eka loma ilman korona rajoituksia.

Kai sinulle on selvinnyt kuka siellä työpaikassa ns. kusee muroihin?

Kitkemällä juurisyyt, voit ehkä onnistua muuttamaan tilannetta. Resursseja pitää myös olla tarpeeksi.

Kiitoksia vastauksistanne ja vinkeistänne! Kyllä, ensimmäistä kertaa tämä edessä, eikä oikeastaan ketään, kenen kanssa pallotella asiaa.

Viimeiset vuodet viranomaistyössä olevat ihmiset ovat olleet todella kuormittuneita, se on totta. Minua ei kuitenkaan ole palkattu työhyvinvoinnin asiantuntijaksi tai psykologiksi. Tavoitteena ei ole myöskään keksiä "pyörää uudelleen", vaan pyrkiä yhdessä muiden kanssa kehittämään käytännön toimintamalleja esim. niin, että päällekkäinen työ vähenisi, tekemään sitä, mitä kaikissa kyselyissä on toivottu.

Vierailija kirjoitti:

Kiitoksia vastauksistanne ja vinkeistänne! Kyllä, ensimmäistä kertaa tämä edessä, eikä oikeastaan ketään, kenen kanssa pallotella asiaa.

Viimeiset vuodet viranomaistyössä olevat ihmiset ovat olleet todella kuormittuneita, se on totta. Minua ei kuitenkaan ole palkattu työhyvinvoinnin asiantuntijaksi tai psykologiksi. Tavoitteena ei ole myöskään keksiä "pyörää uudelleen", vaan pyrkiä yhdessä muiden kanssa kehittämään käytännön toimintamalleja esim. niin, että päällekkäinen työ vähenisi, tekemään sitä, mitä kaikissa kyselyissä on toivottu.

Nyt työpaikoilla pitäisi ensin keskittyä siihen hyvinvointiin ja sitten vasta kehitellä toiminta malleja.

Suomalaisissa työntekijöissä varsinkin duunaritasolla, on ihme viheltäjiä töissä. Joko ollaan kuin ellun kanat tai nipotetaan ja säädetään joka ikisestä, selvästäkin asiasta.

Ja kollegan huomioonottaminen on joillekin ihmisille kuin tervaa joisi. Se on niin vaikeaa olla ystävällinen ja kannustava toiselle ihmiselle... Välillä tuntuu, että työelämä on täynnä oikeita myrkynkeittäjiä. Onneksi vastapainoksi löytyy hyviäkin ihmisiä, joiden vuoksi jaksaa.

Vierailija kirjoitti:

Kai sinulle on selvinnyt kuka siellä työpaikassa ns. kusee muroihin?

Kitkemällä juurisyyt, voit ehkä onnistua muuttamaan tilannetta. Resursseja pitää myös olla tarpeeksi.

Noh, nämä asiat ovat pahimmillaan tapahtuneet joskus 90-luvulla...juurisyyt ovat ehkä poistuneet, mutta yksittäisen ihmisen näkökulmasta varmaan katkeruutta on aiheuttanut jauhautuminen vuosien ajan koneistoon ja koettuun väärinkohteluun ilman, että kukaan (esimies) ottaa koppia. Olen nyt havahtunut siihen, että uutena ihmisenä on vähän hankalaa yrittää aloittaa ns. puhtaalta pöydältä. Ehkä minäkin tyydyn siihen 6 1/2 -suoritukseen.

Vierailija kirjoitti:

Kiitoksia vastauksistanne ja vinkeistänne! Kyllä, ensimmäistä kertaa tämä edessä, eikä oikeastaan ketään, kenen kanssa pallotella asiaa.

Viimeiset vuodet viranomaistyössä olevat ihmiset ovat olleet todella kuormittuneita, se on totta. Minua ei kuitenkaan ole palkattu työhyvinvoinnin asiantuntijaksi tai psykologiksi. Tavoitteena ei ole myöskään keksiä "pyörää uudelleen", vaan pyrkiä yhdessä muiden kanssa kehittämään käytännön toimintamalleja esim. niin, että päällekkäinen työ vähenisi, tekemään sitä, mitä kaikissa kyselyissä on toivottu.

Pitäisikö sinun tuoda esille että nyt tuli palkattua väärä tyyppi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kai sinulle on selvinnyt kuka siellä työpaikassa ns. kusee muroihin?

Kitkemällä juurisyyt, voit ehkä onnistua muuttamaan tilannetta. Resursseja pitää myös olla tarpeeksi.

Noh, nämä asiat ovat pahimmillaan tapahtuneet joskus 90-luvulla...juurisyyt ovat ehkä poistuneet, mutta yksittäisen ihmisen näkökulmasta varmaan katkeruutta on aiheuttanut jauhautuminen vuosien ajan koneistoon ja koettuun väärinkohteluun ilman, että kukaan (esimies) ottaa koppia. Olen nyt havahtunut siihen, että uutena ihmisenä on vähän hankalaa yrittää aloittaa ns. puhtaalta pöydältä. Ehkä minäkin tyydyn siihen 6 1/2 -suoritukseen.

Tyytyminen siihen 6 1/2 suoritukseen on kyynistymistä, eikä hyväksi omalle pitkän tähtäimen hyvinvoinnille ja/tai suorituskyvylle.

Työssä annetaan työpanosta, ei omaa persoonaa/ihmisyyttä. Tuulimyllyjä vastaan ei myöskään pidä taistella. Ethän ole käännyttämässä ketään, vai?

Tässä tulee esiin myös se, että jos annat liikaa valtaa ns. rivityöntekijöille, jälki saattaa olla sen mukaista. Itseohjautuvuus on hieno asia mutta se myös antaa niille, ei niin hyville tyypeille valtaa väärinkäytöksiin, mitä se sitten kussakin paikassa käsittänee.

Useimmat kuitenkin tarvitsevat ja haluavat esihenkilön, joka ottaa vastuun asioista ja huomaa työntekijöiden kemiat ym. asiat jotka saattavat vaikeuttaa yhteistä päämäärää. Pikku pomot ovat niitä vallanhaluisia vallan väärinkäyttäjiä jotka näivettävät hyvänkin yhteisön.

Työpaikallani käväisi pyörähtämässä vuoden verran kehittäjä, joka varmaan koki samoin kuin ap. Me muut koimme hänet lähes yhtä turhauttavana ja suoraan sanottuna hänen tyylinsä oli aika lässyttävä ja alentuva, kuin hän puhuisi tarha-ikäisille.

Tuliko palkka tilille ja ei Potkuja?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kai sinulle on selvinnyt kuka siellä työpaikassa ns. kusee muroihin?

Kitkemällä juurisyyt, voit ehkä onnistua muuttamaan tilannetta. Resursseja pitää myös olla tarpeeksi.

Noh, nämä asiat ovat pahimmillaan tapahtuneet joskus 90-luvulla...juurisyyt ovat ehkä poistuneet, mutta yksittäisen ihmisen näkökulmasta varmaan katkeruutta on aiheuttanut jauhautuminen vuosien ajan koneistoon ja koettuun väärinkohteluun ilman, että kukaan (esimies) ottaa koppia. Olen nyt havahtunut siihen, että uutena ihmisenä on vähän hankalaa yrittää aloittaa ns. puhtaalta pöydältä. Ehkä minäkin tyydyn siihen 6 1/2 -suoritukseen.

Toivon sinulle voimia jatkaa taistelua yhteisen hyvän eteen. Olet selkeästi fiksu ja empaattinen ihminen, joka varmasti voi löytää keinon muuttaa asioita. Ei näihin helppoa tietä ole, mutta jos haastetta kaipaa.

Vierailija kirjoitti:

Työpaikallani käväisi pyörähtämässä vuoden verran kehittäjä, joka varmaan koki samoin kuin ap. Me muut koimme hänet lähes yhtä turhauttavana ja suoraan sanottuna hänen tyylinsä oli aika lässyttävä ja alentuva, kuin hän puhuisi tarha-ikäisille.

Meillä oli natsikehittäjä. Opin pelkäämään häntä, mutta en mitään uutta.

En olisi hakenut työpaikkaa, ellen olisi kokenut, että kehittämistyötä pidetään tärkeänä ja että ylintä johtoa myöten sitoutumista siihen vakuutettiin. En ole mikään ulkopuolinen kehittäjä tai konsultti vaan kollega. Vaikka annan työssäni ensisijaisesti työpanostani, jokainen ihminen tarvitsee jonkinlaista vastetta tehdessään töitä muiden kanssa.

Luulen, että tulin lopulta työhön aika pahoinvoivaan organisaatioon, ja silloin todella olisi voinut palkata ennemmin työpsykologin.

Onko nimesi Jorma jortikka ja työskentelet Japen kaivinkoneelle?

Vierailija kirjoitti:

En olisi hakenut työpaikkaa, ellen olisi kokenut, että kehittämistyötä pidetään tärkeänä ja että ylintä johtoa myöten sitoutumista siihen vakuutettiin. En ole mikään ulkopuolinen kehittäjä tai konsultti vaan kollega. Vaikka annan työssäni ensisijaisesti työpanostani, jokainen ihminen tarvitsee jonkinlaista vastetta tehdessään töitä muiden kanssa.

Luulen, että tulin lopulta työhön aika pahoinvoivaan organisaatioon, ja silloin todella olisi voinut palkata ennemmin työpsykologin.

Kyllähän sinä tavallaan olet ulkopuolinen kehittäjä, jos sinut palkattiin talon ulkopuolelta kehittämään organisaation toimintaa.