Kaloritarve raskauden aikana

Kyllä niiden neuvolasta kuuluu neuvoa näissä asioissa.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä niiden neuvolasta kuuluu neuvoa näissä asioissa.

Varsinaista raskausdiabetestä minulla ei ainakaan vielä ole todettu, joten sieltä neuvotaan vaan, että kotiruokaa kohtuudella. Paljon hedelmiä ja kasviksia. Söin pari päivää tällä tyylillä, että parin tunnin välein kohtuullisia annoksia ja paljon vihanneksia. Yaziolla sitten laskin niin 1500 kcal tuli sen päivän kaloreiksi, joka on liian vähän minun kokoiselle. Eli tosiaan lasken myös, jotta kaloreita tulee riittävästi. Kysyn vielä seuraavassa neuvolassa.

Ap

Up

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä niiden neuvolasta kuuluu neuvoa näissä asioissa.

Varsinaista raskausdiabetestä minulla ei ainakaan vielä ole todettu, joten sieltä neuvotaan vaan, että kotiruokaa kohtuudella. Paljon hedelmiä ja kasviksia. Söin pari päivää tällä tyylillä, että parin tunnin välein kohtuullisia annoksia ja paljon vihanneksia. Yaziolla sitten laskin niin 1500 kcal tuli sen päivän kaloreiksi, joka on liian vähän minun kokoiselle. Eli tosiaan lasken myös, jotta kaloreita tulee riittävästi. Kysyn vielä seuraavassa neuvolassa.

Ap

Raskausdiabeetikkojen Käypä hoito-suositus on erinomainen suositus muillekin raskaana oleville. Eihän siihen lapsen kasvuun tarvita raskauden viimeisellä kolmanneksella kuin purkillinen raejuustoa/rahkaa ja lasi maitoa raskausdiabeetikkojen ruokavalion lisäksi jos paino ei nouse kuten pitäisi.

Esitteen saa vaikka sairaalan dietistiltä tai tilattua Ravitsemusterapeuttien yhdistykseltä.

Mitä syöt? Syötkö omasta mielestäni liikaa? Syötkö terveellistä ruokaa paljon esim. pahoinvoinnin tai huimauksen estämiseksi vai koostuuko syömisesi enemmänkin suolaisen tai makean ruoan liian suurista annoksista?

Tosiaan itsellä tuli esikoista odottaessa melkein 25 kiloa painoa ja sitä kommentoitiin neuvoloissa ja lääkäreissä. Tutkittiin raskausmyrkytyksen varalta ja sokerit yms. Missään ei ollut mitään vikaa, muuta kuin verenpaineeni ja hemoglobiini olivat erittäin alhaisia. Pyörtyilin paljon ja tiheästi, mutta terveellisesti syöminen oli ainoa keinoni selvitä päivistä. No kiloista 10 jäi synnärille ja loput 15 putosivat itsestään alle kahdessa kuukaudessa vauvan synnyttyä, kun taas pystyi syömään normaalisti.

Toisen ja kolmannen lapsen odotuksen kohdalla ei ole enää kommentoitu, vaikka painoa tulee raskausaikana paljon. Terveydenhoitajatkin oppineet, että kroppani vain kerää painoa/ nestettä raskausaikana ja se kaikki kyllä lähtee pois.

Tosiaan nyt viimeisilläni odotan kolmatta, painoa tullut jo 17 kiloa. Lähtöpainoni ennen tätä raskautta oli 45 kiloa eli olen normaalisti hoikka. Ja syön toki enemmän kuin normaalisti, koska jatkuva etova olo ja huimaus, mutta syön kuitenkin  normaalia ja terveellistä ruokaa, joten kilot kyllä lähtevät vauvan synnyttyä pois.

Eli toisille painoa kertyy, vaikka ei syö epäterveellisesti. Kannattaa siis ennen kaloreiden laskentaa miettiä, että mitä syö ja minkä takia syö?

Sinuna en miettisi lukuja, vaan muutoksia ruokavaliossa, niin että mielihalusi tyydyttyvät minimaalisella lihomisella. Tietysti jos ahmimisen pointti on itsesabotaasi, ymmärrän, että neuvo ei ehkä toimi. Auttaisiko silloin ajatella lasta? Muista, että liika suolan saanti - tai mikä tahansa liika, esim. esanssit - ovat ehkä lapselle toistuvan stressin aihe.

Minä (170 cm) painoin raskauden alkaessa tavallista enemmän kuin yleensä painan, 61 kg (Etelänmatkalla lihonneena, heh). Raskauden kesto oli normaali, 40+0, ja sisälsi vain yhden lapsen. Raskauspahoinvointia ei ollut missään määrin. Liikuntaa en harrastanut (vaikka olin terve), jotta raskaus menisi hyvin. Raskauden loppuvaiheessa painoin muistaakseni 21 kg enemmän, tai sitten se oli vain 11 kg, en nyt muista... Joka tapauksessa sen verran, että sokerirasituskoetta ehdotettiin - en suostunut, sillä vointini oli erinomainen ja raskaus normaali. Imetyksen loppuessa painoin sen mitä minulle normaalia, 56 kg.

Kiitos vastauksista. Täytyy perehtyä tuohon diabeteksen ruokavalioon.

Syön siis ihan normaalia kotiruokaa. Aamupalaksi puuroa ja mehukeittoa, lounaaksi esim. Keittoa, laatikoita, kastikkeita yms. kotiruokaa. Välipalaksi hedelmä. Päivälliseksi taas lämm tääin ruoka. Iltapalaksi leipää, hedelmää, jogurttia yms. Lämpimien ruokien kanssa vihanneksia sen minkä kukkaro antaa näillä ruoan hinnoilla periksi.

Tänään tällaisella ruokavalioålla olen tähän mennessä syönyt 1000 kcal, eli vajetta on ihan reilusti, enkä tiedä millainen iltapaäla pitää vielä syödä, että olisi riittävästi ravintoa. Olo on kyllä ihan kylläinen. Hankala siis myöskin syödä riittävästi.

Ap

Kaloreita ei pidä laskea ollenkaan, ne eivät merkitse

Kalorin laskemisen voisin tietysti lopettaa, mutta onkohan siitä sitten haittaa, jos joinakin päivinä syö alle kulutuksen. Varmaan se tietysti tasaantuu sitten toisina päivinä, kun meneekin yli kulutuksen. Täytyy yrittää olla stressaamatta tästä painonnoususta.

Ap

Älä huoli, lapsi on elimistössä loinen, joka kyllä ottaa kaiken minkä tarvitsee vaikka emonsa kustannuksella ja jos sinulla on varaa laihtua, älä keskity mihinkään kaloreihin vaan pelkästään terveelliseen, monipuoliseen kevyehköön syömiseen. Paljon kasviksia, hyviä rasvoja, kuituja. Lapsen vaatima energian "lisäys" on tosiaan joku maitolasillinen ja voileipä/pv. Ja jos on valmiiksi liikaa, ei sitäkään.

Vierailija kirjoitti:

Sinuna en miettisi lukuja, vaan muutoksia ruokavaliossa, niin että mielihalusi tyydyttyvät minimaalisella lihomisella. Tietysti jos ahmimisen pointti on itsesabotaasi, ymmärrän, että neuvo ei ehkä toimi. Auttaisiko silloin ajatella lasta? Muista, että liika suolan saanti - tai mikä tahansa liika, esim. esanssit - ovat ehkä lapselle toistuvan stressin aihe.

Minä (170 cm) painoin raskauden alkaessa tavallista enemmän kuin yleensä painan, 61 kg (Etelänmatkalla lihonneena, heh). Raskauden kesto oli normaali, 40+0, ja sisälsi vain yhden lapsen. Raskauspahoinvointia ei ollut missään määrin. Liikuntaa en harrastanut (vaikka olin terve), jotta raskaus menisi hyvin. Raskauden loppuvaiheessa painoin muistaakseni 21 kg enemmän, tai sitten se oli vain 11 kg, en nyt muista... Joka tapauksessa sen verran, että sokerirasituskoetta ehdotettiin - en suostunut, sillä vointini oli erinomainen ja raskaus normaali. Imetyksen loppuessa painoin sen mitä minulle normaalia, 56 kg.

Korjaan, että lapsi syntyi 41+0.

Raskautta siis seurataan neuvolassa? Silloin pystytään arvioimaan, kasvaako lapsi normaalisti. Tietysti haluat välttää sen, että lapsen kasvu ehtisi niin paljon hidastua, että se on jo selvästi havaittavissa.

Tasapainottelet kahden ääripään, itsesi lihottamisen ja lapsen näännyttämisen välillä. Siksi neuvoni on edelleen - jos edelleen tasapainottelet - miettiä syömistä enemmän lapsen kuin itsen kannalta... tiedät, että se tapahtuu oman hyvinvointisi kautta. Siis konkreettisen hyvinvoinnin, ei pelkästään mielikuvien.

Eli siirtäisit ajattelusi painopistettä enemmän SUORAAN lapseen. Priorisoisit hänet ilman mutkia.

En tosin usko, että jaksaisit kovin pitkään aliravittuna. Joinakin päivinä hitusen lihotaan, joinakin laihdutaan; rasvasolujen koko ei ole vakio mutta paino ei keskimääräisesti paljon muutu, ellei tavoissa ole pitkäaikaisesti jotain outoa. Ja lapsihan kasvaa joustavasti.

Tärkeää on siis tarkastella, millä tasolla oma ajattelu toimii.