Pienen paikkakunnan kirot
Muutin muutama vuosi sitten Vantaalta pienelle paikkakunnalle (alle 10k asukasta).
Naapurikaupungit ovat myös pieniä ja väki vierailee viereisissä kaupungeissa ravintoloissa, isommissa kaupoissa ym.
Muutin siis mielen kanssa. Hänellä on täällä työt, joten muutto ei tällä hetkellä ole mahdollista.
Itse pidän maalaismiljööstä ja pikkukaupungit ovat hyvin idyllisiä, MUTTA kieltämättä ahdistaa, kun kaikki tuntevat toisensa jotain kautta. Ahdistaa törmätä miehen vanhaan yhdenillan p*anoon kaupassa. Ahdistaa ajatus siitä, että koko kylä tietää heidän joskus hommailleen. Tämä nyt vain yksi esimerkki monien muiden joukossa.
Olenko pikkumainen, vai onko muilla samoja fiiliksiä pienillä paikkakunnilla asuvina?
Kysyn lähinnä siksi, että haluaisin sopeutua, mutta jokin täällä silti tuntuu hyvin häiritsevältä ja ahdistavalta ja kaipaisin vertaistukea.
Kommentit (4)
Sinun vaan pitää päästä piireihin. Sitten helpottaa. Eli älä lukittaudu neljän seinän sisään vaan käy harrasuksissa yms.
Ei haittaa. Kylillä on myös paljon omia entisiä panojani, joista mies ei tiedä.
Vierailija kirjoitti:
Sinun vaan pitää päästä piireihin. Sitten helpottaa. Eli älä lukittaudu neljän seinän sisään vaan käy harrasuksissa yms.
Missasit pointtini ihan huolella.
Kavereita kyllä löytyy, samoin harrastuksia.
Korjaus aloitukseen, muutin tänne siis miehen takia.