Lue keskustelun säännöt.
"Tunnetaitoihin" hurahtaminen
13.06.2022 |
Olenko ainut jota ihmetyttää tuo, että miten täydellisesti suuri osa vanhemmista ja ammattikasvattajista on hurahtanut lasten "tunnetaitoihin"? Jokunen vuosi sitten tunnetaidoista ei puhunut käytännössä kukaan, mutta nyt suunnilleen kaikkea lasten käytöstä on alettu selittää tunnetaidoilla. Jos lapsi tekee jotain, niin heti ollaan puhumassa siitä, että noinhan se tekee, koska sillä on nyt tunne X.
Moni tuntuu myös kuvittelevan ihan tosissaan, että kaikki lasten tekemä kiusaaminen, pahanteko toisia kohtaan, sääntöjen rikkominen ja muu on kitkettävissä pois, kunhan lapsella on tarpeeksi hyvät tunnetaidot. Ja että muuten ei oikein edes saisi kasvattaa, kun se voi heikentää tunnetaitoja.
Päiväkodeissa tunnetaidot on jo otettu omaksi "oppiaineeksi" ja pelkäänpä, että sama on edessä kouluissakin pian.
Kommentit (54)
Vierailija kirjoitti:
Tunnetaidot ovat henkistä pääomaa lapsen aikuisuutta ajatellen. Todella hyvä asia että vanhemmat ovat hereillä tunnetaitojen kanssa. Paljon näkee porukkaa joille ne tuntuvat olevan täysin vieras asia, he sitten kärsivät siitä itse ja laittavat myös läheisensä kärsimään
Kauan me pimeydessä vaelsimme, mutta nyt olemme vihdoin löytäneet tunnetaidot ja valkeus aukeni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä minun lapsillani on ollut tunnetaitotunteja peruskoulussakin. Mielestäni erittäin hyvä asia.
Aika monessa firmassa on pomona viisi-kuusikymppinen mies, joka kuvittelee olevansa hyvin järkevä, mutta jonka tunteet saavat tosiasiassa kaikenlaista kaaosta aikaan firmassa.
No ihan hyvähän tuo. Itse tässä vielä yli kolmekymppisenä korjailen oman kasvatukseni tuloksia. Tunteita ei saanut olla, ei varsinkaan negatiivisia. Ei opetettu sanoittamaan, ei kuunneltu eikä annettu tukea. Että mielummin överit kuin vajarit.
Joo, tunnetaitoja on opetettu koulussa jo pitkään. Se voi olla monelle hyvä asia, ja tuskin se ketään pilaa.
Paljon on aikuisia, joilta puuttuvat sekä käytöstavat, että ne tunnetaidot, ainakin kyky tunnistaa omat tunteensa.
Nykyajan trendi on, että pyrimme kontrolloimaan kaikkea. Aivan kuin ihminen voisi omilla teoillaan vaikuttaa ihan kaikkeen mihin haluaa, ja jos joku ei ole täydellistä, niin se on ihmisen toiminnan syytä.
On tunnetiloja, sukupuolia, luonteenpiirteitä, ilmastonmuutosta, ihmiselimistön kaipaamaa ravintoa jne. Kaikkia noita yhdistää se, että nykyihminen kokee voivansa täydellisesti kontrolloida omilla teoillaan noita kaikkia. Kaikki ne ovat muka muutettavissa ihmisen omasta halusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No ihan hyvähän tuo. Itse tässä vielä yli kolmekymppisenä korjailen oman kasvatukseni tuloksia. Tunteita ei saanut olla, ei varsinkaan negatiivisia. Ei opetettu sanoittamaan, ei kuunneltu eikä annettu tukea. Että mielummin överit kuin vajarit.
Jos uskoo tunnetaitoihin, niin ilman muuta silloin oman tai toisten elämän ongelmat johtuvat siitä, että tunnetaidot ovat huonot. Mistä muustakaan ne voisivat johtua?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ihan hyvähän tuo. Itse tässä vielä yli kolmekymppisenä korjailen oman kasvatukseni tuloksia. Tunteita ei saanut olla, ei varsinkaan negatiivisia. Ei opetettu sanoittamaan, ei kuunneltu eikä annettu tukea. Että mielummin överit kuin vajarit.
Jos uskoo tunnetaitoihin, niin ilman muuta silloin oman tai toisten elämän ongelmat johtuvat siitä, että tunnetaidot ovat huonot. Mistä muustakaan ne voisivat johtua?
Tulkitsit viestini sitten näin. Mitähän minä tällä tiedolla teen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joo, tunnetaitoja on opetettu koulussa jo pitkään. Se voi olla monelle hyvä asia, ja tuskin se ketään pilaa.
Paljon on aikuisia, joilta puuttuvat sekä käytöstavat, että ne tunnetaidot, ainakin kyky tunnistaa omat tunteensa.
Jos ajatellaan, että ihminen on joku tunnerobotti ja hylätään muu kuin tunnetaitoihin tähtäävä kasvatus, niin kyllä siitä on melkoista haittaa. Todellisuus on paljon monimutkaisempi kokonaisuus kuin tunnetaitoideologia.
Tunnetaitorobotti hokee "olen nyt surullinen, PIIP, olen nyt surullinen, PIIP, olen nyt surullinen".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ihan hyvähän tuo. Itse tässä vielä yli kolmekymppisenä korjailen oman kasvatukseni tuloksia. Tunteita ei saanut olla, ei varsinkaan negatiivisia. Ei opetettu sanoittamaan, ei kuunneltu eikä annettu tukea. Että mielummin överit kuin vajarit.
Jos uskoo tunnetaitoihin, niin ilman muuta silloin oman tai toisten elämän ongelmat johtuvat siitä, että tunnetaidot ovat huonot. Mistä muustakaan ne voisivat johtua?
Tulkitsit viestini sitten näin. Mitähän minä tällä tiedolla teen?
Eihän tiedolla tee mitään, kun sanoitettu tunne on se tärkeä juttu. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ihan hyvähän tuo. Itse tässä vielä yli kolmekymppisenä korjailen oman kasvatukseni tuloksia. Tunteita ei saanut olla, ei varsinkaan negatiivisia. Ei opetettu sanoittamaan, ei kuunneltu eikä annettu tukea. Että mielummin överit kuin vajarit.
Jos uskoo tunnetaitoihin, niin ilman muuta silloin oman tai toisten elämän ongelmat johtuvat siitä, että tunnetaidot ovat huonot. Mistä muustakaan ne voisivat johtua?
Elämän ongelmat voivat johtua mistä vain. Tunnetaidoilla voi vaikuttaa siihen, kuinka ongelmista selviää.
-eri.
Mun mielestä on pelottavaa, että tunteiden sanottamista pidetään jotenkin hyvänä asiana. Mikä kukaan toinen on sanomaan toiselle mitä tunnetta hän tuntee tai miksi?
"Juu Aadalfiina, sinua nyt harmittaa ja kiukuttaa kun pilli meni rikki".
Aadalfiina tuntee tunteensa aivan itse, eikä siihen pitäisi olla kellään muulla nokan koputtamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, tunnetaitoja on opetettu koulussa jo pitkään. Se voi olla monelle hyvä asia, ja tuskin se ketään pilaa.
Paljon on aikuisia, joilta puuttuvat sekä käytöstavat, että ne tunnetaidot, ainakin kyky tunnistaa omat tunteensa.
Jos ajatellaan, että ihminen on joku tunnerobotti ja hylätään muu kuin tunnetaitoihin tähtäävä kasvatus, niin kyllä siitä on melkoista haittaa. Todellisuus on paljon monimutkaisempi kokonaisuus kuin tunnetaitoideologia.
Tunnetaitorobotti hokee "olen nyt surullinen, PIIP, olen nyt surullinen, PIIP, olen nyt surullinen".
No eihän sitä muuta kasvatusta hylätä. Kyky osata tunnistaa ja nimetä omia tunteita on edellytys sille, että oppii ymmärtämään toisen tunteita ja katsomaan asioita toisen näkökulmasta. Tunteiden nimeäminen on alku, ei päämäärä.
Vierailija kirjoitti:
Joo, tunnetaitoja on opetettu koulussa jo pitkään. Se voi olla monelle hyvä asia, ja tuskin se ketään pilaa.
Paljon on aikuisia, joilta puuttuvat sekä käytöstavat, että ne tunnetaidot, ainakin kyky tunnistaa omat tunteensa.
Tätähän nimenomaan nyt jatkuvasti hoetaan. Missä ovat nämä aikuiset jotka eivät tunnista tunteitaan? Miten se ilmenee?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä on pelottavaa, että tunteiden sanottamista pidetään jotenkin hyvänä asiana. Mikä kukaan toinen on sanomaan toiselle mitä tunnetta hän tuntee tai miksi?
"Juu Aadalfiina, sinua nyt harmittaa ja kiukuttaa kun pilli meni rikki".
Aadalfiina tuntee tunteensa aivan itse, eikä siihen pitäisi olla kellään muulla nokan koputtamista.
Joo voisi vaan todeta, että "Sua vituttaa nyt, ja se on ihan ok."
Ei mitään turhaa selittelyä ja toisen puolesta ajattelemista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, tunnetaitoja on opetettu koulussa jo pitkään. Se voi olla monelle hyvä asia, ja tuskin se ketään pilaa.
Paljon on aikuisia, joilta puuttuvat sekä käytöstavat, että ne tunnetaidot, ainakin kyky tunnistaa omat tunteensa.
Tätähän nimenomaan nyt jatkuvasti hoetaan. Missä ovat nämä aikuiset jotka eivät tunnista tunteitaan? Miten se ilmenee?
Aivan puuta heinää! Tehty ainoastaan miehille, jotta miehet hyppisivät renkaiden läpi kuin puudelit! Sitten saadaan näitä miehiä, jotka passaavat naisia ja pyytelevät oloaan anteeksi.
Tunnetqidot kuten kaikki muutkin on hankehumppaa.
Parin vuoden päästä kukaan ei enää puhu tunnetaidoista, sillä joku muu kiva hanke tullut tilalle
Minusta on ihan hyvä opetella kuuntelemaan itseään. Pysähtyä ja käydä läpi se tunne, mistä se tulee ja voiko sille tehdä jotakin.
Mutta varjopuolena näen asettumisen toisen yläpuolelle. Sä käyttäydyt noin koska susta tuntuu asialta x. Koskaan ei voi todella tietää miltä toisesta tuntuu ja siksi kaikenlainen tunteiden sanoittaminen ulkoapäin on riskialtista. Vaarana on toisen mitätöinti.
Päiväkodeissa tunnetaidot on jo otettu omaksi "oppiaineeksi" ja pelkäänpä, että sama on edessä kouluissakin pian.
😂 se on jo!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, tunnetaitoja on opetettu koulussa jo pitkään. Se voi olla monelle hyvä asia, ja tuskin se ketään pilaa.
Paljon on aikuisia, joilta puuttuvat sekä käytöstavat, että ne tunnetaidot, ainakin kyky tunnistaa omat tunteensa.
Tätähän nimenomaan nyt jatkuvasti hoetaan. Missä ovat nämä aikuiset jotka eivät tunnista tunteitaan? Miten se ilmenee?
Vedetään kuppia ja turrutetaan tunteita. On heitä enemmän kuin yks taikka kaks.
Tunnetaidot ovat henkistä pääomaa lapsen aikuisuutta ajatellen. Todella hyvä asia että vanhemmat ovat hereillä tunnetaitojen kanssa. Paljon näkee porukkaa joille ne tuntuvat olevan täysin vieras asia, he sitten kärsivät siitä itse ja laittavat myös läheisensä kärsimään