"Tunnetaitoihin" hurahtaminen

Vierailija kirjoitti:

Onhan tuo tosi hyvä asia. Ei tarvitse kaikkea opetella kantapään kautta ja tuskallistenkin kokemusten kautta kuten moni meistä vanhemmista ihmisistä on joutunut.

Tunnetaitoja oppimalla meistä tulee parempia kumppaneita, ystäviä, isiä ja äitejä jne. ja ylipäätään tasapainoisempia ja onnellisempia ihmisiä.

Ja jos ajatellaan, miten paljon esim. masennusta ja ahdistusta ihmisillä on, miten moni parisuhde kärsii tunneälyn puuttesta jne. niin onhan se hyvä, että näitä taitoja aletaan opettelemaan jo varhain.

Käsitys tunnetaidoista ja niiden tärkeydestä ei pohjaudu konkreettisiin havaintoihin tai kokemuksiin. Sen sijaan se on tyypillinen ideologinen luomus, missä teorialähtöinen teesi "osoittaa" sen, että kaikki tulee olemaan niin paljon paremmin, kunhan omaksumme tämän ajattelun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oikeastihan homma menee niin, että lapsen kuuluu saada näyttää erilaisia tunteitaan. Eli välillä he koettelevat rajoja, välillä vain huutavat huomion kipeinä, suuttuvan näennäisen turhista asioista jne. Pääasia, että heitä ei tukahduteta ja hiljennetä, vaan he saavat elää läpi nuo tunteensa turvallisesti. Se riittää.

Lasten huutamiseen, kiljumiseen ja rumiin puheisiin ei saa puuttua, koska lapsi vain ilmaisee tunteitaan siinä?

Ei ole kurittomuutta. On vain tunteiden ilmaisua. Tunteiden ilmaisua ei saa kieltää koska se heikentää tunnetaitoja. Näin meille on opetettu ja näin haluamme uskoa.

Vierailija kirjoitti:

Onhan tuo tosi hyvä asia. Ei tarvitse kaikkea opetella kantapään kautta ja tuskallistenkin kokemusten kautta kuten moni meistä vanhemmista ihmisistä on joutunut.

Tunnetaitoja oppimalla meistä tulee parempia kumppaneita, ystäviä, isiä ja äitejä jne. ja ylipäätään tasapainoisempia ja onnellisempia ihmisiä.

Ja jos ajatellaan, miten paljon esim. masennusta ja ahdistusta ihmisillä on, miten moni parisuhde kärsii tunneälyn puuttesta jne. niin onhan se hyvä, että näitä taitoja aletaan opettelemaan jo varhain.

Vaatimus tunneälystä = Vaatimus käyttäytyä naisen haluamalla tavalla

Pelkästään vaikeneminen ja konfliktista pidättäytyminen ja pyrkiminen löytämään ongelmiin ratkaisu pohtimalla ja rauhoittumalla tulkitaan "heikoksi tunneälykkyyden tasoksi".

Kyse on puhtaasti naisen vallankäytöstä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan tuo tosi hyvä asia. Ei tarvitse kaikkea opetella kantapään kautta ja tuskallistenkin kokemusten kautta kuten moni meistä vanhemmista ihmisistä on joutunut.

Tunnetaitoja oppimalla meistä tulee parempia kumppaneita, ystäviä, isiä ja äitejä jne. ja ylipäätään tasapainoisempia ja onnellisempia ihmisiä.

Ja jos ajatellaan, miten paljon esim. masennusta ja ahdistusta ihmisillä on, miten moni parisuhde kärsii tunneälyn puuttesta jne. niin onhan se hyvä, että näitä taitoja aletaan opettelemaan jo varhain.

Jälleen kerran ajatus, että kunhan vain me ihmiset opettelemme/opetamme tunteita paremmin, niin sitten ei ole masentuneita. Ehkä joitain masentumisia voidaan välttää, mutta onhan tuo nyt paljon monimutkaisempi asia. Koko yhteiskuntamme perustuu ankaralle kilpailulle ja kapitalismille. Se masentaa ihmisen, jos ei pysy mukana kilpajuoksussa. Sitten on temperamentteja ja luonteenpiirteitä, joita ei suosita ja ulkonäköpiirteitä joita ei suosita, älykkyyden puutetta ja ties mitä. Niin kauan kuin maailma perustuu näille realiteeteille, ei siinä yksin tunteiden sanottamisilla hommaa ratkaista.

No ei se tietenkään ratkaisu kaikkiin ja kaikkien ongelmiin ole, mutta auttaa ja helpottaa monia/monissa tilanteissa. Tukahdutetut ja käsittelemättömät tunteet aiheuttavat paljon pahoinvointia ja ne vaikuttavat myös fyysiseen terveyteen - paljon enemmän kuin monet vielä nykyäänkään tajuavat.

Noita voisi opettaa vähän vanhemmillekin. Itse olen kai oppinut elämään niin, etten joutuisi olemaan jatkuvasti pettynyt/ärtynyt/surullinen/peloissani, enkä tiedä onko tämä hyvä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnetaidot ei oo sitä että toinen sanoo mitä toinen tuntee. Tunnetaidot on sitä että itse tunnistaa esim. sen kun alkaa pinna kiristymään. Sitten voi miettiä kannattaako raivostua, lyödä tms., vai antaako vaan sen tunteen mennä menojaan ja keskittyy johonkin muuhun.

Ja millä koulutuksella näitä tullaan opettamaan? Opettajatko vailla psykologian opintoja näitä sitten opettavat kouluissa? Eikö ole aika vaarallista laittaa kouluttamaton henkilöstö opettamaan sellaista, johon normaalisti vaaditaan terapeutin/psykologin tutkinto?

Aikuinen voi opetella tunnetaitoja ihan itse, esim. oivamieli.fi -sivustolla. Ala-asteen opettajat ja varhaiskasvatuksen opettajat ovat saaneet siihen koulutuksen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oikeastihan homma menee niin, että lapsen kuuluu saada näyttää erilaisia tunteitaan. Eli välillä he koettelevat rajoja, välillä vain huutavat huomion kipeinä, suuttuvan näennäisen turhista asioista jne. Pääasia, että heitä ei tukahduteta ja hiljennetä, vaan he saavat elää läpi nuo tunteensa turvallisesti. Se riittää.

Lasten huutamiseen, kiljumiseen ja rumiin puheisiin ei saa puuttua, koska lapsi vain ilmaisee tunteitaan siinä?

Ei ole kurittomuutta. On vain tunteiden ilmaisua. Tunteiden ilmaisua ei saa kieltää koska se heikentää tunnetaitoja. Näin meille on opetettu ja näin haluamme uskoa.

Vähintään pojan tulee oppia tunteidensa hallintaa. Sitä kutsutaan stoalaisuudeksi (engl. "stoicism"), ja feministinen koulukunta pyrkii ajamaan kaiken maskuliinisuuden nurkkaan. Feministit ovat nimenneet stoalaisen ajattelun toksiseksi maskuliinisuudeksi.

Stoicism = "the endurance of pain or hardship without the display of feelings and without complaint."

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan tuo tosi hyvä asia. Ei tarvitse kaikkea opetella kantapään kautta ja tuskallistenkin kokemusten kautta kuten moni meistä vanhemmista ihmisistä on joutunut.

Tunnetaitoja oppimalla meistä tulee parempia kumppaneita, ystäviä, isiä ja äitejä jne. ja ylipäätään tasapainoisempia ja onnellisempia ihmisiä.

Ja jos ajatellaan, miten paljon esim. masennusta ja ahdistusta ihmisillä on, miten moni parisuhde kärsii tunneälyn puuttesta jne. niin onhan se hyvä, että näitä taitoja aletaan opettelemaan jo varhain.

Vaatimus tunneälystä = Vaatimus käyttäytyä naisen haluamalla tavalla

Pelkästään vaikeneminen ja konfliktista pidättäytyminen ja pyrkiminen löytämään ongelmiin ratkaisu pohtimalla ja rauhoittumalla tulkitaan "heikoksi tunneälykkyyden tasoksi".

Kyse on puhtaasti naisen vallankäytöstä.

Manipulointi ja tuollainen vallankäyttö on ennemminkin osoitus tunneälyn ja tunnetaitojen puutteesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan tuo tosi hyvä asia. Ei tarvitse kaikkea opetella kantapään kautta ja tuskallistenkin kokemusten kautta kuten moni meistä vanhemmista ihmisistä on joutunut.

Tunnetaitoja oppimalla meistä tulee parempia kumppaneita, ystäviä, isiä ja äitejä jne. ja ylipäätään tasapainoisempia ja onnellisempia ihmisiä.

Ja jos ajatellaan, miten paljon esim. masennusta ja ahdistusta ihmisillä on, miten moni parisuhde kärsii tunneälyn puuttesta jne. niin onhan se hyvä, että näitä taitoja aletaan opettelemaan jo varhain.

Käsitys tunnetaidoista ja niiden tärkeydestä ei pohjaudu konkreettisiin havaintoihin tai kokemuksiin. Sen sijaan se on tyypillinen ideologinen luomus, missä teorialähtöinen teesi "osoittaa" sen, että kaikki tulee olemaan niin paljon paremmin, kunhan omaksumme tämän ajattelun.

Käsitys tunnetaidoista ja niiden tärkeydestä pohjautuu tieteelliseen tutkimukseen.

Vierailija kirjoitti:

Tunnetaidot ei oo sitä että toinen sanoo mitä toinen tuntee. Tunnetaidot on sitä että itse tunnistaa esim. sen kun alkaa pinna kiristymään. Sitten voi miettiä kannattaako raivostua, lyödä tms., vai antaako vaan sen tunteen mennä menojaan ja keskittyy johonkin muuhun.

Raivohan on tunne. Eli jos raivostuu, niin pitää sanoittaa "olen nyt raivoissani". Tai lapsen kohdalla aikuisen pitää sanoa "Nicopetteri pieni, olet nyt raivoissasi". Kun tunne on näin sanoitettu, niin sitten todetaan, että kaikkia tunteita tulee saada ilmaista. Sitten suoritetaan ilmaisuanalyysi, eli arvioidaan, että kuinka minun nyt tulisi ilmaista se, että olen raivoissani (tai että kuinka lapselle nyt tulisi opettaa, että kuinka hän ilmaisee sen, että on nyt raivoissaan). Lopuksi siirrytään vaiheeseen tunteen ilmaisu eli suoritetaan jotain käyttäytymistä. Käyttäytyminen lähtee tunteesta, ja jos tunnetaitoprosessi ei ole hallussa, on käyttäytyminen hallitsematonta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oikeastihan homma menee niin, että lapsen kuuluu saada näyttää erilaisia tunteitaan. Eli välillä he koettelevat rajoja, välillä vain huutavat huomion kipeinä, suuttuvan näennäisen turhista asioista jne. Pääasia, että heitä ei tukahduteta ja hiljennetä, vaan he saavat elää läpi nuo tunteensa turvallisesti. Se riittää.

Lasten huutamiseen, kiljumiseen ja rumiin puheisiin ei saa puuttua, koska lapsi vain ilmaisee tunteitaan siinä?

Ei ole kurittomuutta. On vain tunteiden ilmaisua. Tunteiden ilmaisua ei saa kieltää koska se heikentää tunnetaitoja. Näin meille on opetettu ja näin haluamme uskoa.

On monia tapoja ilmaista tiettyä tunnetta. Sallittuja ovat ne tavat, joilla ei vahingoita itseään, muita tai omaisuutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo, tunnetaitoja on opetettu koulussa jo pitkään. Se voi olla monelle hyvä asia, ja tuskin se ketään pilaa. 

Paljon on aikuisia, joilta puuttuvat sekä käytöstavat, että ne tunnetaidot, ainakin kyky tunnistaa omat tunteensa.

Tätähän nimenomaan nyt jatkuvasti hoetaan. Missä ovat nämä aikuiset jotka eivät tunnista tunteitaan? Miten se ilmenee?

Vedetään kuppia ja turrutetaan tunteita. On heitä enemmän kuin yks taikka kaks.

Onko tälle jotain lähdettä että juomalla nimenomaan turrutetaan tunteita? Vai onko se kuitenkin oma tulkintasi jonkun toisen tunteista?

No ihan yleisesti tiedossa oleva faktahan tuo on. Ja löytyy varmasti tutkimustietoa vaikka kuinka paljon myös.

-eri

Eli ei ollut lähdettä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnetaidot ei oo sitä että toinen sanoo mitä toinen tuntee. Tunnetaidot on sitä että itse tunnistaa esim. sen kun alkaa pinna kiristymään. Sitten voi miettiä kannattaako raivostua, lyödä tms., vai antaako vaan sen tunteen mennä menojaan ja keskittyy johonkin muuhun.

Ja millä koulutuksella näitä tullaan opettamaan? Opettajatko vailla psykologian opintoja näitä sitten opettavat kouluissa? Eikö ole aika vaarallista laittaa kouluttamaton henkilöstö opettamaan sellaista, johon normaalisti vaaditaan terapeutin/psykologin tutkinto?

Aikuinen voi opetella tunnetaitoja ihan itse, esim. oivamieli.fi -sivustolla. Ala-asteen opettajat ja varhaiskasvatuksen opettajat ovat saaneet siihen koulutuksen.

Kenellä on valtuus antaa tällaisia koulutuksia ja määritellä se, että keiden tulee saada tällainen koulutus? Onko esimerkiksi Opetushallitus tunnetaitoväen kaappaama?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan tuo tosi hyvä asia. Ei tarvitse kaikkea opetella kantapään kautta ja tuskallistenkin kokemusten kautta kuten moni meistä vanhemmista ihmisistä on joutunut.

Tunnetaitoja oppimalla meistä tulee parempia kumppaneita, ystäviä, isiä ja äitejä jne. ja ylipäätään tasapainoisempia ja onnellisempia ihmisiä.

Ja jos ajatellaan, miten paljon esim. masennusta ja ahdistusta ihmisillä on, miten moni parisuhde kärsii tunneälyn puuttesta jne. niin onhan se hyvä, että näitä taitoja aletaan opettelemaan jo varhain.

Käsitys tunnetaidoista ja niiden tärkeydestä ei pohjaudu konkreettisiin havaintoihin tai kokemuksiin. Sen sijaan se on tyypillinen ideologinen luomus, missä teorialähtöinen teesi "osoittaa" sen, että kaikki tulee olemaan niin paljon paremmin, kunhan omaksumme tämän ajattelun.

Käsitys tunnetaidoista ja niiden tärkeydestä pohjautuu tieteelliseen tutkimukseen.

Kaikenlaisia kasvatusnäkökulmia voidaan perustella tutkimuksilla. Tutkimuksia on laidasta laitaan ihan niin kuin on kasvatustieteellisiä koulukuntiakin. Joku tutkija uskoo tunnekasvatuksen autuuteen ja joku toinen taas johonkin muuhun.