Lue keskustelun säännöt.
Yksinäisyys suhteessa?
13.06.2022 |
Olisi kiva kuulla vertaistukea tai kokemuksia? Minä olen aika yksinäinen meidän parisuhteessa. En tässä halua avata liikaa, pääasiassa kaikki ok, mutta toisaalta ei ole.
Arjessa ei ole juurikaan hellyyttä, koen olevani itsestäänselvyys, puoliso on aika itsekäs (mutta toisaalta ei ole...määräilee aika paljon ja tekee kuten haluaa, huono empatiakyky...), pitää muuria ympärillään.
Koen huonoa omatuntoa näistä ajatuksista. Uskon, ettei monikaan olisi asemassani. Pahinta on, kun hän käyttää rahaa valta-aseena, koska tienaa enemmän.
Saattaa sättiä minua, eikä näe, mitä kaikkea teen (esim, kaikki ns. metatyö on minun harteilla).
Ajatukset pyörii kehää. Mistään huonoista tunteista ei saa puhua, poistuu huoneesta! Sitten on, kuin mitään ei olisi tapahtunut? Hänellä on oikeuksia, minulla velvollisuuksia, näin kärjistettynä? Sitten koen huonoa omaatuntoa näistä ajatuksista, koska hän tekee paljon töitä.
Kommentit (9)
Odotat ja odotat, että hän muuttuisi, jotta viimeinkin saisit suhteelta sen mikä haluaisit?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja nyt teillä on kiva koti etkä voi erota?
Olet siis nyrkin ja hellan välissä kotiarestissa rajoittavassa vankilassa, jota miehen sorto, alistaminen ja epätasa-arvo aitaa?
No tämä palsta tietenkin oli väärä paikka avautua (paitsi pari ensimmäistä asiallista vastaajaa), tuntuu jo tarpeeksi pahalle. Syyllistämistä ihan jo omasta takaa.
Kuten sanoin, vaikea tilanne. Itse ymmärrän puolisoa/hänen taustoja/lapsuudenperhettä ym ym ym... Minä en saa samaa ymmärrystä, vaikka omasta mielestä tietenkin olen hyvä ja ahkera puoliso. Kaikissa meissähän on omat vikamme. En vain taida enää osata erottaa rajoja, mistä hän alkaa ja missä minun rajani menevät, kun niitä poljetaan ja väheksytään.
Eikä minulle ole kyse rahasta, vallasta, siitä kuka on pomo. Tahtoisin tasapuolisen suhteen, jossa molemmat saa tukea, molemmat saa arvostusta, molempien mielipide ja toiveet otettaisiin huomioon ja kyky tehdä kompromisseja, päästää irti omista haitallisista asioista, jotka ei tee hyvää yhteiselle elämälle.
ap
Oletko läheisriippuvainen? Miehesi ei kunnioita sinua ja sinä olet kadottanut itsesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No tämä palsta tietenkin oli väärä paikka avautua (paitsi pari ensimmäistä asiallista vastaajaa), tuntuu jo tarpeeksi pahalle. Syyllistämistä ihan jo omasta takaa.
Kuten sanoin, vaikea tilanne. Itse ymmärrän puolisoa/hänen taustoja/lapsuudenperhettä ym ym ym... Minä en saa samaa ymmärrystä, vaikka omasta mielestä tietenkin olen hyvä ja ahkera puoliso. Kaikissa meissähän on omat vikamme. En vain taida enää osata erottaa rajoja, mistä hän alkaa ja missä minun rajani menevät, kun niitä poljetaan ja väheksytään.
Eikä minulle ole kyse rahasta, vallasta, siitä kuka on pomo. Tahtoisin tasapuolisen suhteen, jossa molemmat saa tukea, molemmat saa arvostusta, molempien mielipide ja toiveet otettaisiin huomioon ja kyky tehdä kompromisseja, päästää irti omista haitallisista asioista, jotka ei tee hyvää yhteiselle elämälle.
ap
Odotat ja odotat, että hän muuttuisi, jotta viimeinkin saisit suhteelta sen mikä haluaisit?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinulla on siis tuo sama tilanne mikä itsellä miehenä on ollut jokaisessa parisuhteessa