Ujon 4v tytön harrastus ja tukeminen?

Eli olen kysynyt aiemminkin, mutta tuli taas mieleen kun luin toista ketjua ujosta lapsesta. Eli 4v tyttö tykkäsi aina tanssia ja sanoi että haluaa harrastaa balettia kun kysyttiin. Vein satubalettiin ja alussa meni rohkeasti mukaan, mutta tuli liian paljon jännittävää kerralla kun täti rupesi heti kysymään lempieläintä kaikkien kuullen. Meni lukkoon ja tuli loppuajaksi syliin ei halunnut osallistua. (en osannut siinä tilanteessa kehua hienosti siitä onnistumisesta että vastasi kuitenkin)

Seuraavalla kerralla vein sinne ja sanoin että äiti tulee hakemaan, noh ei ollut osallistunut vaan oli koko ajan katsellut vaan. Sitten kun kysyin että haluaako mennä niin sanoi että ei halua enään mennä, kysyin syytä ja sanoi, että ei tiedä syytä.

Kysyin, että meneekö jos äiti osallistuu myös niin sanoi että ei. Menee vain jos menen ja saa vain katsoa kanssani.

Luovuttaako tässä vai yrittääkö vielä saada innostumaan. Keksi yhtäkkiä, että haluaa samaan harrastukseen kuin veli, vaikka kerroin, että joutuu menemään eri ryhmään eli veli ei ole turvana.

Harrastusta sen takia kannustan, koska tarha muuttuu syksyllä ja kaverit jää vanhaan tarhaan, lapsilla ei muita kavereita. On paljon kotona.

Itse kärsin ujoudestani ja peitän sitä hiljaisuudella vaikka en oikeasti olisikaan, koska minua ei osattu kasvattaa vaan äitini oli papupata joka puhui kaikille. Koko ajan kärsin vieläkin 32v epävarmuudesta elämässäni ja haen muiden hyväksyntää. Sen takia en oikein osaa kasvattaa itsekään ujoa lasta. Haluaisin vain että tytölleni kasvaisi itsetunto.