Onko täällä muita, jotka ovat lapsena ja nuorena joutuneet mt-ongelmaisen vanhempansa puolesta kotitöitä ym. tekemään

jep, 12v lähtien ollut äidin pikku piika joka laittoi päivittäin ruokaa ja huolehti pikkusisarusten läksyjen teot ja siivoamiset( äidin siivousvuoro mystisesti siirtyi aina muille..). silloinkin sai jatkuvasti kuulla kuinka pska oli ja nyt vuosikymmeniä myöhemmin kuinka hankala lapsi olin ja mulla oli aivan liian helppo lapsuus..jep jep. äitee saa nykyään olla ihan keskenään omissa höyryissään, minä "kirjauduin ulos" tosta sairaasta kuviosta.

Äitini on jo iäkäs. Psyykkiset ongelmat eivät tietenkään ole iän myötä helpottaneet, päin vastoin.

Hommaan liittynyt siis lapsuudessani myös manipulaatiota ja sellaista, että ujuttanut hommia lapsilleen. Toinen vanhempani kuoli, kun olin melko nuori, joten ketään muutakaan aikuista ei ollut saatavilla ja tämä oli kuvio kotona. Veljeni teki esim. osan sellaisista tehtävistä tiettyyn asiaan liittyen, joista äidille maksettiin palkkaa. Koska hän ei itse pystynyt. Normaali päivätyöhön hän ei kyennyt.

Suunnattomasti sylettää näissä tilanteissa joissa tarvitsee jonkinlaista apua esim. tavaroiden järjestelyssä ( siivooja käy kyllä, luojan kiitos), sillä kaikki lapsuuden pska tulee pintaan. Kaikki se vanhemmuuden puuttuminen ja vaille jääminen nyt yleensä. Ettei lapsena ja nuorena saanut tukea mihinkään ja oli täysin yksin kaikessa. Jos jotain kommenttia tuli, niin omia pelkojaan projisoi lapsiinsa ja veti kaikessa alas.

Ap

Muita?

Mä en joutunut kotitöitä tekemään. Äiti teki ne ja kodinhoitaja kävi kerran viikossa. Muuten surin perheemme köyhyyttä ja äidin mielen oikkuja. Mm kuulemma pidin silmäpeliä isä kanssa, jotkut sanat oli kiellettyjä, ei saanut katsoa puhuessa silmiin, kuukautiset kun alkoi, se oli helvetti. Äiti piti minua saastuneena, vaikka oli ihan alkuperäinen Suomalainen. Oi voi, oli vaikka mitä ongelmaa. Äidillä oli psykoosi aina muutaman vuoden välein vaikka söi lääkkeitä ja kävi terapiassa. Isä oli masentunut ja ennen kaikkea niin tossu, ettei saanut sanottua äidille ikinä vastaa. Toivoin koko lapsuuden, että eroaisivat ja että saisin asua isän luona. Niin ei käynyt vaan olivat äidin kuolemaan eli 56v yhdessä.

Ja tosiaan mitään tukea mihinkään asiaan ei vanhemmilta saanut. Koulussa olin pahasti koulukiusattu, monesti se kiusaaminen jatkui jossain muodossa äidin taholta, kun pääsin koulusta kotiin. Koskaan minulle ei edes annettu kotiavainta. Toki vanhemmat olivat aina kotona, kun olivat eläkkeellä, mutta äitini ei edes halunnut antaa avainta. T. Nro 4

et sinä kauheasti kotitöitä tehnyt, jos kotona oli aina kauhea ankeus, epäjärjestys ja siivo

Vierailija kirjoitti:

et sinä kauheasti kotitöitä tehnyt, jos kotona oli aina kauhea ankeus, epäjärjestys ja siivo

Onpa harvinaisen typerä kommentti.

Mahdat olla ylpeä itsestäsi, kun kykenet suoltamaan moista sontaa.

Pidin kodin järjestyksessä ja siistinä jo ala-asteella.