Minä en ole isäni

Olen perinyt isäni geenit ja tehnyt vuosia töitä tullakseni paremmaksi. Eräs ex nainen syytti minua kun en suostunut riitelemään, mitä huutamisella ja riitelyllä saa aikaan (toinen itkee)? Haluaisin pitää yhteyttä isään ja keskustella. Näen välillä painajaisia isästä, jossa keskustelu johtaa tappeluun. Aina jaksan uskoa että hän muuttuu ja ikinä se ei tapahdu. Äitiä käy niin sääliksi, hän ei tunnu ymmärtävän sitä henkistä väkivaltaa. Hän ei ikinä lyönyt minua tai äitiä, onko sillä eroa vaikka olisi lyönyt? Äiti tai minä ei osattu ikinä tehdä mitään oikein. Miksi yritän edes ymmärtää isää ja äiti aina puolustaa häntä ja on ikuisesti siinä loukussa. Miksi joku haluaa toisen tuntevan itsensä arvottomaksi? Joku muu ihminen tekisi saman ja löisin varmasti häntä.