Mitä mieltä valehtelijoista? Ihan pikkuasioistakin
Kommentit (15)
No ajattelen että suuri osa heistä yrittää tavalla tai toisella suojella itseään. Jollei ole kyseessä toista vahingoittava valhe.
Riippuu tapauksesta. Joku valkoinen valhe tyyliin "kiva paita sulla" (oikeasti ihan hirveä) ei haittaa, mutta isoissa asioissa valehtelu ehdoton nou-nou.
Olen sitä mieltä, että sellaista ihmistä ei olekaan, joka ei joskus hieman muuntelisi totuutta. Jos ei muuten niin kohteliaisuuden nimissä.
No vähän riippuu kenelle valehtelee. Vanhemmille, opettajille, armeijan skappareille, pomoille, poliiseille ja TE-tädeille olen aina valehdellut sujuvasti ja ilman omatunnon tuskia, jos heille valehteleminen on tehnyt elämästäni helpompaa. Ja usein on. Ystäville en kuitenkaan valehtele.
No mua rasittaa hirveän uteliaat ihmiset, joille pitäisi kaikki kertoa juurtajaksain. Joskus kerron mieluummin valkoisen valheen, kuin selitän melko tuntemattomalle hyväpäivän tutulle kaiken. Tai työkaverille, josta saa fibat että tulee ensin utelemaan kaiken ja sen jälkeen juoruaa muille tai jotenkin käyttää vastaan
Meillehän valehdellaan vauvasta saakka. Opetetaan, että joulupukki tuo lahjat, Jeesus oli olemassa jne. jne. Eikä siinä mitään pahaa ole niin kauan kuin valheet eivät vahingoita ketään.
Vierailija kirjoitti:
No mua rasittaa hirveän uteliaat ihmiset, joille pitäisi kaikki kertoa juurtajaksain. Joskus kerron mieluummin valkoisen valheen, kuin selitän melko tuntemattomalle hyväpäivän tutulle kaiken. Tai työkaverille, josta saa fibat että tulee ensin utelemaan kaiken ja sen jälkeen juoruaa muille tai jotenkin käyttää vastaan
Juu, näitä työ"ystäviä" kyllä riittää.
Olen juttujenkeksijä-tyyppiä ja altis valehtelemaan helposti. En halua olla sellainen ihminen ja olen työstänyt ongelmaani tarkoituksenani päästä valehtelun helppoudesta ja kutkuttavuudesta eroon kokonaan. Noloahan valehtelu on, ja vie ihmisen uskottavuuden kokonaan. Valehtelu luo myös itsekkään ja yksinkertaisen kuvan valehtelijasta, sillä aivan kuin hän luulisi ettei toiset tajua tai huomaa valheita. Itsetunto-ongelmista ja häpeästähän valehtelu usein johtuu, halutaan luoda toinen minuus joka sopii paremmin siihen päänsisäiseen ideaan miten itse haluaa tulla nähdyksi. Olen avoimesti hyväksynyt aiheen häpeällisyyden ja realiteettinimsekä fantasiaminäni kontrastin. On aika kova paikka syvällisessäkin keskustelussa avautua, että on valehtelijatyyppiä, sillä silloin voi jo uskottavuus mennä. Sillä ei ole kuitenkaan tässä vaiheessa väliä, vaan se että itse tiedän puhuvan totta, enkä tyydy valheeseen miellyttääkseni muita tai luodakseni itsestäni positiivisen kuvan. Valehtelusta ei IKINÄ seuraa pitemmänpäälle mitään hyvää ja se hetken helpotus ei tunnu missään kun sitten lopulta pa s k a kaatuu niskaan.
Minä sain nykyisen työni valehtelemalla. Joskus valehtelu on hyväksyttävää.
Esimerkkejä mm. saa ihmiset tekemään kuten hän haluaa, valehtelemalla. Mitä mieltä tällaisesta? Mikä on tällainen ihminen?
Minulle tarttui lapsena toisen vanhempani tapa valehdella pienissäkin asioissa. Aloin myöhemmin ymmärtää syvällisempiä syitä valehtelulleni ja sille mitä tavoittelin ja peittelin sillä. Pääsin tästä tavasta eroon.
Vierailija kirjoitti:
No mua rasittaa hirveän uteliaat ihmiset, joille pitäisi kaikki kertoa juurtajaksain. Joskus kerron mieluummin valkoisen valheen, kuin selitän melko tuntemattomalle hyväpäivän tutulle kaiken. Tai työkaverille, josta saa fibat että tulee ensin utelemaan kaiken ja sen jälkeen juoruaa muille tai jotenkin käyttää vastaan
Narsistin tiedonkalasteluun pitää valehdella. Opin sen jo 4v yhdeltä sairaalta perheeltä.
Jos mies valehtelee, menen ylemmän kautta. "et saa nähdä mua" tyylillä.
Valehtelijoihin ei voi luottaa
En näe mitään syytä miksi pitäisi valehdella, ei ole koskaan kuulunut tapoihini.
Rasittavaa. Ei herätä luottamusta. Yritän olla mahdollisimman vähän tekemisissä.