Lue keskustelun säännöt.
Millainen koulumatkasi oli lapsena?
Ritva-Annelinen
10.06.2022 |
Lapsuudessani 20-luvulla koulumatkat olivat pitkiä ja rankkoja. Vaatetusta oli vähän ja yleensä keräsimme naapuritaloista ystäviä matkaan ja vieri vieren kävelimme levynä toisiamme lämmittäen. Reunimmaisia kävelijöitä piti vaihtaa aika ajoin. Ylitimme soita ja laaksoja, mutta emme pysähtyneet lepäämään, siihen ei ollut aikaa ja moinen olisi osoittanut luonteen heikkoutta. Oli suunta mikä hyvänsä, aina oli vastatuuli ja ylämäki. Jokainen matka oli selviytymiskamppailu. Nykyisin vaan hurruutellaan sähköpotkulaudoilla ja instagrammaillaan ilman tietoa mitä se elämä vielä sata vuotta sitten oli! Se oli sitä tosi elämää! Millainen teidän koulumatkanne oli, erityisesti te vanhemman ikäpolven edustajat? Menetittekö raajoja/sormia matkanne varrella? Itseltäni meinasi jäädä varvas matkan varrelle mutta käskin sitäkin pysymään matkassa ja tuossa se yhä on mukana roikkunut!
Kommentit (11)
1800 luvun alkupuolella kun minä koulutaipaleeni aloitin, kantoi postimies minut kantolaukussaan koululle ja kotiin. Muistan kaiholla niitä aikoja, oi postimies Toivo-Ullevi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensin 10 metriä tien yli. Sitten 100 metriä ylä-asteelle.
Astuin ulos ovesta ja olin koulun pihalla. Vanhemmat opettajia. Olin kateellinen kaikille koulumatkasta.
No vastaan nyt vaan tylsästi tosissani. 2-7 -luokat 2,5km jonka pyöräilin. 8-9 noimän 13km jonka menin bussilla. Lukion ekalla pyöräilin 3km, bussilla viitisentoista kilsaa ja vielä kilsa kävelyä. Loput lukiosta alle kilsa kävelyä.
Kävelin tai pyöräilin kouluun 1,7 km.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei se ole hyvä muuttaa. Lapset tarvivat säännöllisyyttä vastuuta kantavista vanhemmista eikä saavuttavista vanhemmista.
Köyhän yksinhuoltajan lapsena taapersin ympäri vuoden kävellen kouluun ensimmäiset kouluvuoteni. Matkaa oli yhteen suuntaan n. 3 km. Muistaakseni neljännellä luokalla sai mennä kouluun jo pyöräillen.
Joskus sovittiin kaverien kanssa treffit koulutielle ja taivallettiin yhdessä loppumatka. Koulusta takaisin lähdettiin myös usein pienellä porukalla ja pysähdyttiin vähän väliä leikkimään. Aikaa saattoi mennä parikin tuntia ennen kuin oltiin kotona välipalalla.
Ysärilapsia olen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ekana koulupäivänä isi seurasi mukana ja sen jälkeen menin koulumatkan aina yksin joko kävellen tai bussilla myöhemmin. Tämä oli 80-lukua ja nyt vaimoni väittää että tänä päivänä ei ennen kymmentä vuotta saa lasta lähettää yksin kouluun?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pienessä kunnassa koulutaksilla kuljin koulumatkani. 80-luvulla oli pieni Volkswagen pakettiauto. Siellä joutui seisomaan, kun en ollut suosittu. Tönittiin, revittiin hiuksista, haukuttiin, tuupittiin yms.
4,5 kilomrtriä pyöräillen, vaikka pakkasta saattoi olla- 25. Lumessa tarvottiin. Kerran meni pissa housuun, oli niin ihanaa, kun hetken kovassa pakkasessa pissa lämmitti. Mutta sen jälkeen paleli vielä enemmän. Meistä tuli kyllä sisukkaita.