Oletko mustasukkainen puolisostasi?

En. Luotan kumppaanini eikä minulla ole mitään syytä olla mustasukkainen.

Olen mustasukkainen miesystävästäni. Nyt vielä sellainen tilanne, että miesystävä salailee minua. Vuosia oltu yhdessä, mutta ei kerro minusta. Nyt on sellainen kriisi tässä päällä etten oikein tiedä mitä pitäisi tehdä. Mies ohittaa kevyesti, kun otan asian puheeksi

Olen. On luvannut tuossa jokunen kuukausi sitten tavata jonkun naisen, joka suhdemielessä ehdotteli. Tykkäilee somessa myös ahkerasti ja kerää naisia kavereiksi.

Mielestäni terveellä tavalla. Kummallakaan meistä ei ole tarvetta antaa aihetta mustasukkaisuuteen. Oon

Luotan kumppaniini täysin, mutta minulla on kenties jonkinlainen "tuntemattoman pelko". Miehelläni on paljon hyviä ja läheisiä naispuolisia kavereita ja olen huomannut että vaikka järjellä ajateltuna he eivät ole uhka parisuhteelleni, niin silti olen jokaisen kohdalla tuntenut ihmeellistä levottomuutta siihen saakka kunnes olen tavannut heidät edes pikaisesti. Tapaamisen jälkeen jotenkin vasta on konkretisoitunut että kyseessä on ihan tavalliset mukavat ihmiset ja sitten olen rentoutunut ja osannut olla hyvilläni siitä että miehelläni on elämässään hyviä ystäviä. Tapaaminen jotenkin "inhimillistää" heidät mielessäni, vaikka kyseessä olisi vain pikainen moikkaus. 

Olen vähän hassu, koska en osaa selittää tätä millään järjellä. Mieheni on vihoviimeinen ihminen jonka voisin kuvitella pettävän, ja hänellä on ollut läheisiä ystäviä molemmista sukupuolista ihan lapsesta saakka. 

En. Olemme olleet yhdessä 25 vuotta.

Mies oli aikanaan minusta todella mustasukkainen ja se oli kamalaa ja kuvottavaa. Olemme vapaaehtoisesti yhdessä ja jos toinen haluaa muuta, niin hän voi lähteä, mutta kyyläämistä en katso enää sekuntiakaan. Liian kauan sitä kestin, kunnes riitti. Tein sen miehelle hyvin selväksi ja hän ymmärsi kerralla, että jos homma ei muutu, niin minä muutan. Sen jälkeen parisuhteemme parani todella paljon ja olemme onnellisia yhdessä. Mieheni on paras ystäväni.

En ole yhtään. Luotan siihen että hän haluaa olla mun kanssa, ja jos ei halua, hän saa aivan vapaasti lähteä. Olen itsenäinen, enkä pidä ketään väkisin itselläni.

En. Ei se ymmärrä flirttiä vaikka alaiset kovasti yrittää. On autismin kirjolainen.

En ole sen enempää kuin muistakaan ystävistäni

Joskus vähän.

Mieheni on kiva ja sosiaalinen tyyppi, itse olen introvertti. 

Joskus vähän, mutta menkööt mielensä mukaan jos ei tautia hanki.  No, naapurin kanssa voitaisiin silloin tällöin vaihdella vaimoja puolin ja toisin.

Vähän. En olisi muuten, mutta suhteemme alkuaikoina sai tietää mieheni nuoruudessaan (n. 20-vuotiaana, me aloimme seurustella n. 30-vuotiaina) suudelleen vierasta naista ollessaan yhdessä silloisen tyttöystävänsä kanssa. Vaikka mies on sen jälkeen kasvanut aikuiseksi, eikä enää noin tekisi, niin epävarmalla hetkellä valitettavasti mustasukkaisuus iskee. Ollaan kuitenkin oltu jo kauan yhdessä, eikä mies ole antanut mitään syytä epäillä uskollisuuttaan, ja toisaalta sekin tyttöystävä oli miehen ns. "high school sweetheart", olivat yhdessä teini-ikäisistä saakka ja toistensa ensimmäiset seurustelukumppanit.

Joka kerran keksitään, sitä aina epäilläänkyllä!

En ole. Ennen olin sairaalloisen mustasukkainen. Ikä tais tuoda järkeä päähän.