Puhelinpalvelussa työskentelevät

Ääneni on kestänyt.

Valtaosa asiakkaista on täyspäisiä ja kohteliaita, vaikka työskentelen erittäin haastavalla alalla.

Pahimpia voi pyytää soittamaan uudelleen, kun he ovat rauhoittuneet. Hulluja mahtuu aina asiakkaiden joukkoon.

Tylsää lähinnä. Suurin osa soitoista on turhia tyyliin onko kauppa auki. Kvg. En ymmärrä ihmisiä jotka jaksaa jonottaa aspaan jonkun tuollaisen asian takia. Työ tuntuu merkityksettömältä. Ja erityisesti ottaa päähän että oma työpaikkani on auki yhdeksään asti illalla ja myös kaikki juhlapäivät lukuunottamatta joulupäivää. Sitten ne kysymykset on tuollaisia.

Onko Omopalvelu vielä olemassa, voisin hakea töihin, pessuttelu kokemusta löytyy.

Aika kypsää touhua pitkän päälle. Riippuu toki mitä pitää puhua. Tuntuu, että ihmisillä ei ole paljon juttuseuraa ja puhuvat sitten pitkät pätkät ventovieraalle puhelimessa.

Olin joskus.

Äänen kanssa ei ollut koskaan mitään ongelmia. Vain kerran olin pikkuflunssan vuoksi saikulla. Jatkuva luurien pitäminen korvilla aiheutti sen sijaan korvakäytävätulehduksen. Muistan vieläkin sen valuvan ja haisevan korvan.

Olin sen verran nopeatempoisessa jutussa, että joka päivä tuli vastaan jotain, mitä ei ollut koskaan aiemmin tapahtunut tai kysytty. Se piti mielenkiintoa yllä, mutta olihan se aika vasemmalla kädellä hoidettavaa rutiinihommaa kaikin puolin.

Vähintään kerran tunnissa suomalainen asiakas kiroili korvaan jostain, mikä ei vähimmässäkään määrin ollut minun vikani. Asiattomasti käyttäytyviä ulkomaalaisia soittajia mahtui koko aspauraani tasan 1 kpl.

Työn paras puoli oli se, että puheluiden aikana ja välissä sai roikkua netissä juuri niin paljon kuin ikinä jaksoi.

Osa työkavereista oli aika yksinkertaisia, eivät osanneet pienintäkään päättelyä. Kyselivät asiakkailta jatkuvasti ihan turhia asioita, jotka pystyi päättelemään jostain muusta.

Tulee mieleen vain Kummelin "S*ksipuhelin, Marjatta".