Useamman (>3) lapsen äiti: Oletko kateellinen

Mutta ero 2 ja 3 lapsen välillä oli ainakin meillä HUOMATTAVA. Ehkä johtui sitten siitä, että pienin on ollut erittäin vaativa luonne. Ei todellakaan ole mennyt siinä samalla.

meillä on juuri sopivat ikäerot kolmella lapsella ja elämä on helppoa, kun itse niin asennoituu =) ja mun mielestä kolmas ikään kuin meni jo siinä sivussa, ei tarkoita että olisi saanut vähemmän huomiota, vaan kaikki oli jo niin tuttua..

No, minulla on ollut joskus 2 lasta, ei se kolmas siihen tullut ilman toivetta.



Joten ei, en ole.



Yhdestä lapsesta nyt voisikin olla "kade" kun ei ole laumaa, mutta omasta mielestä kolme menee siinä kuin kaksi. Mutta itse haluan ison perheen niin en tunne kateutta. Tämä on ihanaa.



Ja neljättä odotetaan. Toivottu tilanne, en haikaile aikaa kun "ei ollut kolmea".

Koitan mennä jokasen lapsen kanssa välillä yksin, niin pääsee antamaan kaiken huomion joskus vaan hänelle.

Olivatko kaksi ekaa hyvin läheiset ennen syntymää? Meillä nimittäin kaksi ekaa todella pienellä ikäerolla ja ovat kuin paita ja peppu. Pelottaa, etteivät hyväksyisi enää kolmatta omiin juttuihinsa (siksi myös mahdollinen toive neljännestä).

mutta joskus kun katselen valokuvia esikoisen vauva-ajalta, naureskelen kuinka helppoa olikaan yhden lapsen kanssa esim. ulosmeno,ruokailu,kauppareissut,matkustelu ym.



Nyt kahdeksan alle 12 vuotiaan kanssa kaikki edellämainittu on välillä täyttä tuskaa!!!

vaan ylpeä jokaisesta pienestä rakkaastani, vaikka olisikin rankkaa. Jos haikailisin sitä helppoutta, niin olisin jättänyt siihen kahteen.



T: kohta neljän äiti

selittäkää av-mammat PLEASE miksi kukaan käyttäiti ainoan, lyhyen elämänsä toisten ihmisten kadehtimiseen milloin mistäkin syystä?

Kaikki nämä 3 lastani ovat rakastettuja ja vielä olisi toiveissa neljäskin

selittäkää av-mammat PLEASE miksi kukaan käyttäiti ainoan, lyhyen elämänsä toisten ihmisten kadehtimiseen milloin mistäkin syystä?

onneksi kuitenkin jokainen osaa ehkä joskus olla hetken onnellinen omista asioistaan =) Sinäkin olet ihan 100% varmasti joskus kadehtinut jotakin, arvoisa mamma..

Onhan mulla ollut vuosia vain ne kaksi lasta. Eihän se kolmas siihen tahtomattani tupsahtanut, vaan vuosia häntä halusin ennenkuin mies lämpeni.



Meillä isoin muutos oli se, että kun kaksi vanhinta olivat jo "isoja", niin aloitimme uudestaan pikkulapsivaiheen. Isompien kanssa olisimme voineet elää ja tehdä jo erilaisia juttuja, mutta nyt elämme tavallaan nuorimmat ehdoilla.

minusta viiden lapsen kanssa on HUOMATTAVASTI helpompaa kuin aikoinaan kahden. Aiaan varmaan vaikuttaa se että isommat ovat jo teinejä, mutta se ei ole ainoa syy. On hyvä että perheessä on monia mahdollisuuksia ihmissuhteisiin. Varsinkin kun äippä on sellainen, joka ei kauaa jaksa saman henkilän kanssa seurustella :)

kolme lasta on 50% enemmän kuin kaksi ja muutaman lapsen hoitaa suunnilleen samalla vaivalla kuin yksi tai kaksikin (ns. normaalitapaus, eli adhd:iden, aspergereitten jne. äidit älkää suotta älähtäkö)

Minulla on lähinnä ollut vajaan perheen tunne kahden lapsen kanssa.

Olen aina halunnut 4 lasta niin nyt alkaa olemaan hyvä olo!



Meillä on ollut joskus 2 lasta, ihanaa että on ollut onni saada nämä kaikki.

En kadehdi kahden lapsen vanhempia ja juuri sillä että halu on olla saada enempi, kolme mennyt kahden joukossa ja nyt saadaan toivottu lisä!



Lähinnä pidän pieni kokosia perheitä reppanoina.

Vaikka yhdessä "vähempi vaivaa" ei ole myöskään useamman lapsen onnea.

Jos joku haluaa vaan yksi, kaksi niin se on hänen asia.

Jos itse en olisi saanut näitä lapsiani, niin kadehtisin isoja perheitä ja tuntisin kaipuuta lisään.



4

Lähinnä pidän pieni kokosia perheitä reppanoina.

Toivoisin että voisin lähteä vaikka kauppakeskukseen tai uimahalliin vain kahden lapsen kanssa. Mutta kun näitä alle kouluikäisiä on neljä, niin yksinäni en uskalla ihan mihin tahansa lähteä heidän kanssaan.



Ikinä en vaihtaisi arkea lasteni kanssa vain kaksilapsiseen arkeen.



Asenteella pääsee pitkälle. Tänään olen käynyt kahden lapsen kanssa ihan kaksistaan ulkona tekemässä heille tärkeitä asioita, porukalla ulkoilun lisäksi.

On hyvä että perheessä on monia mahdollisuuksia ihmissuhteisiin. Varsinkin kun äippä on sellainen, joka ei kauaa jaksa saman henkilän kanssa seurustella :)

Ja allekirjoitan tämän, vaikka lapsia on vasta kaksi. Mua ahdistaa välillä olla se universumin (=perheen) keskipiste, ja muistan vielä helpotuksen tunteen, kun noilla kahdella alkoi leikit sujumaan! Huh! :D

Ap:n kysymykseen, odotamme nyt kolmatta lasta ja kyllä tuntuu siltä, että kaikenlaista joutuu miettimään, kun kaikki ovat vielä suht pieniä. Isompi auto ainakin tarvitaan ja liikkuminen ylipäätään on erilaista, ihan lasten määrä takia mutta myös siksi, että esikoisella on jo joitain ihkaomia menoja. Enemmän säätämistä tulee olemaan.

mitä isompi sakki..Kyllä pienempien perheitten elämä on varmaan helpompaa :kaikki matkustelut, kyläilyt ym.

Meillä on kolme ja jos voisin vielä saada lapsia, haluaisin kaksi. Haemmekin sijaislasta.

Mutta onhan toki helpompi liikkua vaikka yhden pienen kanssa kun kolmen. Meille toivotaan neljättäkin joten kyllä tämä kolmenkin kanssa elämä sujuu kivasti. Järjestelykysymyksiä ja sitten ihan suosiolla jätän menemättä esim. yksin uimahalliin kolmen uimataidottoman kanssa. Mennään sitten viikonloppuna kun on kaksi aikuista paikalla. Onneksi pienillä lapsilla on pienestä iloa. Puistokäynnit, leipominen, lumikasa;-) Ei tarvii olla uimahallia tai hoploppia koko ajan. Varmasti elämä muuttuu paljonkin kun lapset kasvavat eivätkä tarvitse niin paljon sitä perushoitoa. Tavallaan helpottuu elämä mutta myös uusia haasteita tulee sitten koululaisten ja murkkujen kanssa.

Joskus toki mietin että mahtaa olla helppoa heillä. En silti vaihtaisi.