Useamman (>3) lapsen äiti: Oletko kateellinen

valittaa miten rasittavaa on, kun mies on työmatkalla ja joutuu yksin hoitamaan peräti kaksi lasta :-)

mutta joskus tunnen harmia omien lasteni (4 kpl) puolesta siitä, ettei kaikille vain riitä tarpeeksi sitä yksilöllistä, kahdenkeskistä aikaa äidin tai isän kanssa. Ei ainakaan samassa määrin kuin niissä perheissä, joissa lapsia on esim kaksi.



Mutta toisaalta muistan hyvin, kuinka joskus illalla makoilin 9v esikoispoikamme vieressä hänen sängyssään, kun pienemmät jo nukkui, ja supattelin ja kyselin päivän kulusta ja sanoin että äiti on pahoillaan kun en tänään ehtinyt hirveesti juttelemaan kanssasi tai tekemään mitään yhdessä (kaksosilla oli silloin vatsatauti). Poika vastasi että "höh, tässähän sä olet nytkin mun kanssa kaksistaan". Tuli melkein kyynel silmään, ei se kahdenkeskinen laatuaika aina tuntimäärästä ole kiinni :-)

T. Myös nelikon äiti

Olen onnellinen, jos saan tämän kolmannenkin. Kysyn vain joltakin viisaalta tiedättekö miten saan nämä kolme kuljetettua vaunuilla? Jos kaikki menee hyvin, minulla vähän vajaa 3-V, 1,5v ja vauva. Nyt käytössä Phil&teds tuplat. Saisiko näihin vielä seisomalaudan vanhimmalle? Sitten saisin kaikki kolme kyytiin...

on ihanaa :) Ja oi kuinka ihanaa onkaan tutustua perheen uuteen tulokkaaseen ja rakastua häneen. Ja rakastaa vielä isonakin.



Siitä se äitiyden onni kasvaa. Miksi ison perheen äidit olisivat kateellisia 2-lapsisille perheille? No, ehkä oman ajan kaipuun takia tms., mutta kyllä varmasti 2-lapsisten perheiden äidit on kateellisia suurperheellisille jotka ovat saaneet kokea tuon uuden suloisen vauvan syntymän ja sen rakkauden ja uuden ihmissuhteen syntymisen useammin.



Olen joskus miettinyt että jotkut naiset etsivät uusia rakkauksia toisista miehistä, jotkut naiset taas etsivät uusia rakkauksia lapsistaan... :) Joka tapauksessa, naisessa on sisäsyntyistä se ilo ja onni kun saa rakastua uuteen ihmiseen.

ilmaisu ">3" tarkoittaa enemman kuin 3. Eli siis puhutaan nyt perheista joissa yli 3 lasta.



Jos haluat sanoa enenmman kuin 2 lasta, kirjoita >2 tai vaihtoehtoisesti >=3 (kolme tai enemman)

en ole koskaan asiaa noin ajatellut.



ja siis minulla on kuusi lasta. tai meillä on. neljällä vanhimmalla on ikäeroa seuraavaan aina vuoden verran, kai se silloin oli raskasta, mutta toisaalta pari vuotta myöhemmin jo helppoa, kun sisarukset touhusivat keskenään. kaksi nuorinta on myös vuoden ikäeroilla ja todella läheiset keskenään. ehkä ainoa, mitä olen äitinä kokenut on ollut pieni ulkopuolisuuden tunne noiden sisarusten välisissä suhteissä. etenkin nyt, kun lapset ovat jo teinejä suurin osa.

t. Neljän lapsen äiti

Mutta toisaalta muistan hyvin, kuinka joskus illalla makoilin 9v esikoispoikamme vieressä hänen sängyssään, kun pienemmät jo nukkui, ja supattelin ja kyselin päivän kulusta ja sanoin että äiti on pahoillaan kun en tänään ehtinyt hirveesti juttelemaan kanssasi tai tekemään mitään yhdessä (kaksosilla oli silloin vatsatauti). Poika vastasi että "höh, tässähän sä olet nytkin mun kanssa kaksistaan". Tuli melkein kyynel silmään, ei se kahdenkeskinen laatuaika aina tuntimäärästä ole kiinni :-)

[/quote]

Kyllä lapset sitten on ihania murusia!!

Olen niin onnellinen, kun olen saanut kaikki neljä ihanaa lasta!! Toki aina ei ole kovin helppoa ja välillä arki on rankkaa, mutta en kyllä vaihtaisi mihinkään tätä aikaa!! Mun mielestä ei tullut juurikaan eroa kakkosen ja kolmosen välillä. Suurin muutos oli tottakai esikoisen syntymä ja sitten, kun toinen tuli pienellä ikäerolla. Olen aina haaveillut suuresta perheestä! Ja nyt suurehko perhe on!! Joku kyseli tuolla aiemmin, että kun on kaksi vanhinta pienellä ikäerolla ja ovat kuin paita ja peppu, niin mahtuuko siihen samaan sisarussarjaan muita. Meillä on toiseksi vanhimman ja toiseksi nuorimman ikäero on 4 vuotta. Hyvin mahtunut kaikki porukkaan mukaan! Lapset sopeutuvat yllättävän hyvin!! Toki, kun on isompi ikäero, niin ei ole sellaista leikkikaveria, kun kaksi vanhinta, mutta hyvin leikit sujuu meillä ainakin isolla porukalla!! Kyllä lapset ovat tosi suloisia!!

Hassu kysymys??, yleensä usean lapsen äiti on myös ollut kahden lapsen äiti, ellei ekana ole tullut kolmoset tai enemmän tai esikoisen jälkeen kaksoset tai enemmän!



Kuudes syntyy hetkenä hyvänsä ja se on jännää miten synnytyksen lähestyessä mieleen pulpahtelee kustakin vanhemmasta lapsesta mielikuvia vauvana ja taaperona. Jaan nämä muistelot kyseisen lapseni kanssa ja varsinkin teinit ovat otettuja, kun kuulevat itseään koskevia vauva-ajan muistikuvia ;-D



En ymmärrä mikä olisi hankalampaa kolmen kuin kahden lapsen kanssa, meinaan, että kyllä minä ainakin liikun koko perheen kanssa, kahdestaan mieheni kanssa, yhdestä viiteen lapseni kanssa niinkuin myös miehenikin tekee...tilanteiden mukaan liikutaan milloin minkäkinlaisella kokoonpanolla. Olen ihan jo esikoisen kanssa uskaltanut pyytää lapsen kummia tai sisaruksiani tai naapuria lapsenvahdiksi, jos ei ole sopinut sillä kertaa niin toisella kertaa on. Ei pidä tehdä ongelmia asioista mitkä ovat vain järjestelykysymyksiä.



Minulle iso perhe on rikkaus.

pikemminkin tunnen suurta ylpeyttä kolmesta lapsestani.

Meillä kaikki kolme syntyivät melkoisen peräjälkeen, minusta muutos yhden lapsen perheestä kaksilapsiseksi oli isompi kuin kolmannen lapsen syntymä.

Ehkä sitten olemme päässeet helpolla (olemme mm. saaneet apua isovanhemmilta), mutta raskasta ei ole ollut, enkä taatusti ole huokaillut tai haikaillut pienempää perhettä.

käy mielessä, että jos lapset olisivat kaikki jo koululaisia, niin olisi helpompaa. Saatan satunnaisesti verrata elämäntilannettani esim. tuttavaperheeseen, jonka kaksi lasta ovat samanikäsiet kuin meidän kaksi vanhinta lasta, ja haikailla sitä, miten helppoa vanhemmilla jo on. Mutta tietenkään en koskaan toivoisi kahta pienimpäämme pois! Ja tiedän, että helpottaa se 4-lapsisenkin perheen arki pikkuhiljaa, lasten kasvaessa.

Meillä on neljä lasta välillä 15v - vauva. Kaikille on aikaa ja rakkautta ja sentään kohtuullisesti rahaakin. Koska lapsemme ovat suhteellisen isoilla ikäeroilla kaikki, niin meillä on ollut rauhassa aikaa aina vauvalle ja vauvan nukkuessa muiden jutuille. Tehdään hommia yhdessä ja koitetaan löytää jokaiselle omat juttunsa.

kateuden pistoja, kun muistaa miten paljon helpompaa (yksinkertaisempaa) se oli yhden tai kahden kanssa tehdä kaikkea kivaa ja lähteä milloin minnekin. Mutta tosiaan vain hetkittäin, meidän nelikko (ja vitonen toiveissa) on ihanaa porukkaa ja totta kai nykyiselläänkin voi tehdä kaikkea kivaa, se lähteminen vain on toisinaan yhta tuskaa...

jokainen on oman onnensa seppä, turha sitä on ketään kadehtia tällasissa asioissakaan

Olisi kuitenkin naurettavaa väittää, etteikö lapsiluvulla olisi merkitystä.

Kun lapsiluku lisääntyy kahdesta kolmeen, kasvaa esim. pyykkimäärä 50%. Samoin kasvaa tiskimäärä, muu sotku, vaatemäärät jne jne jne. Ja kaikki nämä lisääntyvät kotityöt ja niihin käytetty aika on pois lapsilta.



Meillä 3 alle kuoluikäistä ja osaavat villitä toinen toisiaan. Tätä samaa ei tapahdu siinä mittakaavassa jos kaikki lapset eivät ole paikalla, eli esim. kaupassakäynti vain 2 lapsen kanssa tuntuu niiiin helpolta, että 2 lapsen vanhempien on varmaan vaikea uskoa. Ja kun olen liikkeellä vain yhden lapsen kanssa, tuntuu se jo melkein "omalta ajalta", melkein kuin ei olisi yhtään lasta mukana.

mieluumminkin säälin niitä, kun niillä on niin vähän lapsia!

kahden lapsen äideille? yhdellä kaverillani on 3 lasta ja toisella 4. Kummatkin ovat huokailleet joskus, kuinka HELPPOA kahden lapsen kanssa oli...Onko siinä oikeasti niin iso ero? t. kolmannesta (ja neljnnestäkin) haaveileva

siitä että mulla on ollut onni saada näin monta lasta...

Helppous on suhteellista. Mun mielestä kolmas ja neljäs lapsi on ainakin vauvaikäisenä olleet ihan älyttömän helppohoitoisia- liekö kokemuksen tuomaa varmuutta vai mitä?

Mun mielestä suurimmat erot on siinä että pyykkiä tulee älyttömästi enemmän ja ruokaa kuluu ihan tajuttomat määrät. Kasvatuskuviot joutuu jokaisen kohdalla käymään läpi erikseen mutta siinähän se taito hioutuu :)

Mut jos nyt helppoa elämää haluaa, ei pidä hankkia yhtään lasta.

Se että perheessä on vain yksi tai kaksi lasta ei välttämättä ole vanhempien oma päätös. Toiveissa on saattanut olla useampikin lapsi joka ei ole toteutunut. Sen vuoksi vaikka hetkellisesti on rankkaa olen onnellinen kaikista neljästä lapsesta.



Kuinka rankkaa on riippuu lasten ikäerosta. Itse en suosittele alle 1,5v ikäeroa mutta jollekulle toiselle se voi sopia hyvinkin. Meillä ero kahden ja kolmen lapsen välillä oli suuri kun oli kaksi vaippaikäistä sekä uhmaikäinen. Mutta lapset kasvavat nopeasti ja nyt kun muut ovat jo koululaisia on meidän 1v kuopuksen kanssa niin rauhallista.



Teini-ikää odotellessa....