Äitini ei ymmärrä, että teen yötyötä!!

Soita hänelle keskellä yötä

Soitat hänelle muutaman kerran kolmelta yöllä ja jaarittelet tunnin.

Äidit ja tyttäret :)

Teetkö siis pelkästään yötyötä vai 3 vuorotyötä. Oletko sanonut äidillesi moneen asti nukut? Mä teen 3 vuorotyötä ja laitan aina työlistat äidille, sekin haluaa tietää milloin voi ja milloin ei voi soittaa.

Rupea soittelemaan öisin, kun sinulla on tauko. Selität, että ajattelin soitella sinulle, kun tässä on töissä aikaa ruokatauolla ja mutustelet samalla yöpalaasi. Hämmästy kunnolla, jos ei tykkääkään soitostasi.

Moneltako pääset töistä? Soita heti töistä päästyäsi joku tuollainen "voi että oli rankka työyö"-puhelu. (ei toki toimi, jos äiti on aamuvirkku ja jo hereillä tuolloin)

Alat soitella keskellä yötä ja monta kertaa. Kun viikon valvotat niin se on jo itkuinen ja sekaisin ja tekee mitä tahansa että lopetat.

Vierailija kirjoitti:

Teetkö siis pelkästään yötyötä vai 3 vuorotyötä. Oletko sanonut äidillesi moneen asti nukut? Mä teen 3 vuorotyötä ja laitan aina työlistat äidille, sekin haluaa tietää milloin voi ja milloin ei voi soittaa.

Teen pelkästään yötyötä nykyään, aina samaan aikaan aloitan työt ja lopetan.

-Ap

Soitatko sinä hänelle koskaan? Äitisi kuulostaa yksinäiseltä. Et kai sinä koko aikaa yötyön ulkopuolella kuitenkaan nuku, voisit soittaa äidillesi vaikka illalla tai aamulla. Hän saisi juttuseuraa eikä sitten soittelisi silloin kun nukut.

Sano tarkat ajat, jolloin sinulle voi soittaa. Esim. 19-21 tms.

Vierailija kirjoitti:

Soitatko sinä hänelle koskaan? Äitisi kuulostaa yksinäiseltä. Et kai sinä koko aikaa yötyön ulkopuolella kuitenkaan nuku, voisit soittaa äidillesi vaikka illalla tai aamulla. Hän saisi juttuseuraa eikä sitten soittelisi silloin kun nukut.

Teen 10 tunnin öitä ja työ on fyysistä ja uuvuttavaa. Arkipäivät tosiaan menee lähinnä töissä ja nukkuessa. Aamulla, kun tulen kotiin olen hetken valveilla, raahaudun ehkä kauppaan ja teen itselleni syötävää, palaudun hetken ja rauhoitun, kunnes nukahdan, sama toistuu joka päivä. Viikonloppuisin sitten pyrin juttelemaan hänen ja muidenkin perheenjäsenieni kanssa, mutta tuntuu, että tämä ei riitä äidilleni. Minulla on myös sisarus, jolle hän voisi myös jutella, mutta ei mielellään tee niin, koska hyvin usein äitini tarvitsee ns jotakuta, jolle purkaa elämäänsä(hänellä on ollut vaikeaa taloudellisesti) ja sisareni ei jaksa enää kuunnella tätä valitusta, joten soittaa sitten minulle. Jaarittelun lisäksi siis myös purkaa turhautumistaan ja muita negatiivisia ajatuksiaan. 

-Ap

Usein varsinkin vanhemmilla ihmisillä tuntuu olevan ajatus, että ymmärtävät kyllä toisen olevan yötöissä, mutta eivät tajua, että "nukutaan koko päivä". Ajattelevat, että yövuoron jälkeen nukutaan joku pari tuntia ja ollaan jalkeilla jo ihan viimeistään kahdeltatoista, koska eihän sitä nyt voi koko päivää maata, vaikka olisi kuinka koko yö tehty töitä.

Vierailija kirjoitti:

Usein varsinkin vanhemmilla ihmisillä tuntuu olevan ajatus, että ymmärtävät kyllä toisen olevan yötöissä, mutta eivät tajua, että "nukutaan koko päivä". Ajattelevat, että yövuoron jälkeen nukutaan joku pari tuntia ja ollaan jalkeilla jo ihan viimeistään kahdeltatoista, koska eihän sitä nyt voi koko päivää maata, vaikka olisi kuinka koko yö tehty töitä.

Tämä on totta. Aiemmin nuorempana, kun tein yötyötä ja olin muuttanut yhteen silloisen poikaystäväni kanssa niin anoppi tuli kerran piipahtamaan päivällä, kun tiesi minun olevan kotona. Ei ajatellut, että niin tosiaan nukuin "yöuniani". Herätyskelloon ja oli hieman ihmeissään, kun menin 2 aikaan iltapäivällä tukka pystyssä pöllästyneenä avaamaan yöpuvussa oven. Poikaystäväni sitten selitti hänelle, että, vaikka olen päivät kotona niin se ei tarkoita, että saisi tehdä yllätysvierailuja. Meni onneksi hänellä tämä asia läpi eikä enää tehnyt sitä. Suhteemme ei siis kaatunut tuohon anoppiin :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Usein varsinkin vanhemmilla ihmisillä tuntuu olevan ajatus, että ymmärtävät kyllä toisen olevan yötöissä, mutta eivät tajua, että "nukutaan koko päivä". Ajattelevat, että yövuoron jälkeen nukutaan joku pari tuntia ja ollaan jalkeilla jo ihan viimeistään kahdeltatoista, koska eihän sitä nyt voi koko päivää maata, vaikka olisi kuinka koko yö tehty töitä.

Tämä on totta. Aiemmin nuorempana, kun tein yötyötä ja olin muuttanut yhteen silloisen poikaystäväni kanssa niin anoppi tuli kerran piipahtamaan päivällä, kun tiesi minun olevan kotona. Ei ajatellut, että niin tosiaan nukuin "yöuniani". Herätyskelloon ja oli hieman ihmeissään, kun menin 2 aikaan iltapäivällä tukka pystyssä pöllästyneenä avaamaan yöpuvussa oven. Poikaystäväni sitten selitti hänelle, että, vaikka olen päivät kotona niin se ei tarkoita, että saisi tehdä yllätysvierailuja. Meni onneksi hänellä tämä asia läpi eikä enää tehnyt sitä. Suhteemme ei siis kaatunut tuohon anoppiin :)

En tiedä miksi tuolla lukee, että herätyskelloon, kun piti kirjoittaa, että heräsin ovikelloon :D

tässä on juurikin kysymys siitä että pitääkö lapsen olla äidin terapeutti? tollaset usemman kerran viikossa tunnin jaarittelupuhelut on juuri sitä ja aikamoista piittamattomuutta, jos kerran on sanottu ettei arkena oikein syystäkin näitä jaksa..mutkun äiti haluaa. Tässä lienee paikallaan ottaa napakka keskustelu ja mikäli ei tuota tulosta, niin puhelin lentotilaan uniajaksi. Itse jouduin katkaisemaan välit sen vuoksi kun ne terapiapuhelut alkoi olemaan mun haukkumista, eikä äidiltä tarvitse kaikkea kestää. Hänellä on joo varmaan eron jälkeen hankala, mut ei voi todellakan odottaa että oma lapsi jatkuvasti sitä vuodatusta kuuntelee.

Kesätöissä yövartijana. Helppo homma ja kivat lisät. Kesälomaileva sukulainen ei millään ymmärtänyt että olen yötöissä ja tuli repimään ylös monta kertaa. Ei menny jakeluun vaikka monta kertaa sanoin.

Mitä väliä, jos sinulla on puhelin kuitenkin äänettömällä?

Vierailija kirjoitti:

tässä on juurikin kysymys siitä että pitääkö lapsen olla äidin terapeutti? tollaset usemman kerran viikossa tunnin jaarittelupuhelut on juuri sitä ja aikamoista piittamattomuutta, jos kerran on sanottu ettei arkena oikein syystäkin näitä jaksa..mutkun äiti haluaa. Tässä lienee paikallaan ottaa napakka keskustelu ja mikäli ei tuota tulosta, niin puhelin lentotilaan uniajaksi. Itse jouduin katkaisemaan välit sen vuoksi kun ne terapiapuhelut alkoi olemaan mun haukkumista, eikä äidiltä tarvitse kaikkea kestää. Hänellä on joo varmaan eron jälkeen hankala, mut ei voi todellakan odottaa että oma lapsi jatkuvasti sitä vuodatusta kuuntelee.

Mutku... "Ei minun nuoruudessani mitään terapioita ollut ja ihan täyspäisiä aikuisia meistä tuli!"

Yötyöpalkalla ap varmaan voi antaa äidilleen lahjaksi terapiakäynnin tai kaksikin, nykyään kun niitä terapioita on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Usein varsinkin vanhemmilla ihmisillä tuntuu olevan ajatus, että ymmärtävät kyllä toisen olevan yötöissä, mutta eivät tajua, että "nukutaan koko päivä". Ajattelevat, että yövuoron jälkeen nukutaan joku pari tuntia ja ollaan jalkeilla jo ihan viimeistään kahdeltatoista, koska eihän sitä nyt voi koko päivää maata, vaikka olisi kuinka koko yö tehty töitä.

Tämä on totta. Aiemmin nuorempana, kun tein yötyötä ja olin muuttanut yhteen silloisen poikaystäväni kanssa niin anoppi tuli kerran piipahtamaan päivällä, kun tiesi minun olevan kotona. Ei ajatellut, että niin tosiaan nukuin "yöuniani". Herätyskelloon ja oli hieman ihmeissään, kun menin 2 aikaan iltapäivällä tukka pystyssä pöllästyneenä avaamaan yöpuvussa oven. Poikaystäväni sitten selitti hänelle, että, vaikka olen päivät kotona niin se ei tarkoita, että saisi tehdä yllätysvierailuja. Meni onneksi hänellä tämä asia läpi eikä enää tehnyt sitä. Suhteemme ei siis kaatunut tuohon anoppiin :)

Täällä oli joskus joku ihana anoppitarina, joka tuli arki-iltana kylään ja oli tosi pöyristynyt, kun miniä ei ollut kotona, vältteleekö hän anoppia?

Tuolla vierailukerralla vihdoin meni jakeluun, että se on iltavuorossa, töissä. Ei ole kotona eikä "välttele anoppia".

Laita hänelle joka päivä sama viesti, että tulit juuri kotiin töistä, että kaikki ok. Sanot, että menet nyt nukkumaan, ja sanot sulkevasi puhelimen.