Lue keskustelun säännöt.
Muita jotka eivät pysty pidättämään itkua, kun lapsi lopettaa päiväkodissa, siirtyy kouluun jne?
05.06.2022 |
Meidän lapsi on ollut melkein viisi vuotta päiväkodissa, josta hän siirtyy nyt esikouluun heinäkuun kesäloman jälkeen. Hän on päiväkodissa vielä koko kesäkuun, mutta minua itkettää jo nyt, kun ajattelen viimeistä hoitopäivää.
Viskariryhmästä kaksi jäi lomalle jo viime perjantaina ja heidän äidit iloisin mielin kiitti kaikesta ja toivotti hyvää kesää kaikille. Miksi minä en pysty tekemään noin? 😭
Kommentit (15)
Tässäkin näkee, ettei meitä hirveästi ole. Miten tällaisesta herkkyydestä pääsisi eroon? Hävettää alkaa itkeä, kun se ei ole mitään sievää nyyhkytystä, vaan olen pienestäkin itkusta aivan punainen, silmät turvoksissa ja räkä leuassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmetyttää vanhempien haikeus ja surudraamat, jos jostain lähdetään - se on positiivinen asia lapsen kannalta. Jos jonnekin mennään ensimmäisen kerran, pitäisikö silloin itkeä.
Minä itkin kuin Niagara kun hoitolapseni jäi lomalle perjantaina ja sen jälkeen lähtee eskariin. Hän oli hoidossa 10kk:n ikäisestä aina 6-vuotiaaksi asti. Ihan hirveää luopua heistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse oon vaan huokaissut helpotuksesta kun päiväkoti, eskari ja alakoulu oli lasten osalta ohi. Huh, nyt päästiin niistäkin. Ihanaa vaan kun lapset on isoja ja omatoimisia.
Vierailija kirjoitti:
Minä itkin kuin Niagara kun hoitolapseni jäi lomalle perjantaina ja sen jälkeen lähtee eskariin. Hän oli hoidossa 10kk:n ikäisestä aina 6-vuotiaaksi asti. Ihan hirveää luopua heistä.
Mikä teitä vaivaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, voihan tuo olla herkälle ihmiselle itselleen aika raskasta ja henkisesti kuormittavaa, mutta mikä ongelma tuossa muka on noin niinkuin sosiaalisesti ajatellen, siinä juhlatilanteessa siis?
Senkus poraatte vaan ihan vapaasti: varmasti kaikkien muitten paikallaolijoitten - siis teidän tuttavienne ja kavereittenne ynnä muiden näkijöitten mielestä tuo on täysin normaalia eikä kukaan edes älyä hätkähtää siitä mitenkään.
Poraaminen ja herkistely tuollaisessa tilanteessa on sosiaalisesti ihan tykkänään hyväksyttyä, varsinkin naisille.
Ei ei ei, oon niin iloinen kun päiväkoti on ohi. Viimeiset vuodet on saanut pelätä että kesken päivän hysteerinen hoitaja soittaa hakemaan lapsen kotiin jos se vähän niiskuttaa tai yskäisee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä nielen tässä itkua, kun 19v kuopuksen kanssa juteltiin hänen mahdollisista asumisjärjestelyistään ensi-tai seur vuonna viimeistään, kun armeija ohi. Suunnittelee muuttavansa esim.Joensuuhun tmv, mutta jokatapauksessa pois täältä pk-seudulta, ei viihdy täällä, haluaa pienempiin ympyröihin, järvimaisemiin.
Että sitten on kumpikin lapseni jossain satojen kilometrien päässä😭😭.
Ja kyllä ap, olin samanlainen herkkis, olen yhä.
Vierailija kirjoitti:
Miten joku voi ajatella noin?
Miten?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten joku voi ajatella noin?
Miten?
Että ikävöi jotain lapsen lapsuutta ja säälii itseään, kun joutuu "luopumaan" siitä. Hyi olkoon!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten joku voi ajatella noin?
Miten?
Että ikävöi jotain lapsen lapsuutta ja säälii itseään, kun joutuu "luopumaan" siitä. Hyi olkoon!
Onpa erikoinen katsontakanta näin herkän ihmisen näkökulmasta. Hämmästyttävää kuinka eri tavalla ihmiset ajattelevat asioista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen myös pillittäjä :D itken leffoista, sarjoissa, kuvista jne joten voitte arvata mitkä vesiputoukset päästin kun lapsi lopetti 5v päiväkodissa!
Itkin kun saatoin lastani kevätjuhlaan(vanhemmat eivät saaneet osallistua)
Onneksi lapseni on tottunut asiaan joten nauraa äidin herkkishetkille, eikä nolosti :D
Olen ihan samanlainen ja välillä se ärsyttää. Joulu- ja kevätjuhlat ovat myös ihan kamalia, kun saa koko ajan pidätellä kyyneleitä ja on pala kurkussa.