Miltä tuntui muuttaa entistä asuntoa reilusti pienempään asuntoon?

Neliöt tippuivat puoleen entisestä mutta tuntui paljon kodikkaammalta. Joiltain osin neliöt on myös paremmin järjestetty ja nautin suuresti siitä, että siivottavaa pinta-alaa on vähemmän.

Mielestäni mitä tilavampaa, sen ihanampaa. En nyt tarkoita mitään megaluksusta, en kaipaa sitä. Mutta jokaisella pitää olla muiden yhteistilojen lisäksi oma huone ja oma kylppäri. En halua kuulla puolison nettipalavereita tai puhelinkeskusteluja tai telkkarin mölyä, enkä halua pakottaa häntä kuuntelemaan mun.

Toisaalta hyvin raskaalta luopua ja karsia kaikkea sitä mitä oli vuosikymmenten saatossa kertynyt mutta toisaalta hyvin helpottavalta, että saattoi sen tehdä vielä itse eikä siksi, että olisi ollut pakko. - Nyt kun toinen meistä on juuri kuollut ja lapsetkin asuvat omillaan toisaalla haluaisin muuttaa vieläkin pienempään. Kaikki ympärillä muistuttaa ja kertoo eilisestä ja menneestä.

Asuimme puolison kanssa kolmiossa ja eron jälkeen asuin siellä vuoden verran yksin kunnes muutin yksiöön erillisellä keittiöllä: neliöt vähenivät puoleen. Olen viihtynyt pienemmässä asunnossa tosi hyvin! Tilaa on sen verran, että seinät eivät kaadu päälle ja sisustaminen on ollut vaivatonta, mutta kodin ylläpito on helpottunut paljon. Muutto myös pakotti karsimaan turhaa tavaraa, ja se on jatkunut kun kerran pääsin vauhtiin. Tässä asunnossa ei ole yhtä paljon säilytystilaa kuin edellisessä, joten tavaraa ei voinut säilöä entiseen malliin. Se on ollut vain hyvä asia!

Jotkut ovat ihmetelleet, miksi muutin yksiöön, kun olisin voinut muuttaa isompaankin hieman kauemmas keskustasta, mutta kohtuullisissa neliöissä asuminen sopii minulle enkä ole lisätilaa kaivannut koskaan.

Kolmiosta muutto kaksioon missä yhteydessä neliöistä katosi noin 25. En tykännyt yhtään. Koti muuttui pieneksi ja ahtaaksi minkä lisäksi multa puuttui  työ/vierashuone. Siivotakin piti useammin koska pienessä asunnossa vähäinenkin pöly ja epäjärjestys alkaa häiritä nopeammin kuin isommassa kämpässä. Aikani siedin kunnes muutin kolmioon. Moni jatkuva ahdistuksen aihe poistui sillä.

Entiset naapurit muuttivat tilavaan kerrostaloasuntoon okt:sta. Asuivat alle vuoden ja muuttivat takas okt. Sanoivat, että muutos oli liian iso ja kaipasivat omaa rauhaa. Kyseessä oli eläkeläispariskunta ja halusivat asua okt niin kauaksi aikaa kuin kunnon puolesta mahdollista. Sen jälkeen kelpaisi kerrostalo ennen lopullista sijoituspaikkaa.

Ei kauheasti haitannut. Toki tavaramäärä piti karsia kolmasosaan. Ihan mieletöntä ettei enää tarvitse matkustaa metroilla ja busseilla, kävellen pääsee joka paikkaan. Illalla voi mennä minne vaan kun kaikki on lähellä.

Ahdistaaaaa pieni yksiö. Tulen hulluksi.

Ihanalta. Lupa hävittää vanhan kämpän tavaroita ja varsinkin ne tyhmät koriste esineet,joita väkisin on tuotu lahjaksi pyytämättä,Kun pienen kämpän ei mahdu.

Muutimme muutama vuosi sitten 240 neliöstä puolta pienempään. Tässä talossa oli tärkeintä suuri keittiö ja lleskelutilat, edellisessä ne oli 70m2 nyt 54 joten pudotus oli vain n 20%, tuskin edes huomaa. Makuuhuoneiss vain nukutaan joten niiden koolla ei ole merkitystä. Ja kun olemme kahden ei omaa kylpyhuonettakaan erikseen tarvitse.

Lisäksi 1 kerroksinen talo on ihana kun vanhenee