Radiosta tuli Iron Maidenin "Fear of the dark" ja aloin miettiä olenko ihan friikki kun näin aikuisenakin pelkään pimeää, että siellä on jokin

Ei siis joku vaan jokin. Jonkin jonka näkeminen tekee hulluksi jos jää eloon. En katsoi öisin peileihin, vessaan mennessäni teen täysvalaistuksen kämppään, sänkyyn loikkaan ettei jalastani saada kiinni.
Lapseni ollessa vauva oli karmeaa vaihtaa öisin vaippa ja imettää melkein pimeässä .Olo oli tosi turvaton.

Minua ei siis todellakaan pelota ajatus rais kaajasta murtautumsta kotiini, vaan jostain irvokkaasta otuksesta jonka saattaa nähdä jos katsoo pimeään olohuoneeseen tai eteisen peiliin matkalla yöllä vessaan.