Pitkästä, väljähtyneestä parisuhteesta eronneet

Olin jättäjä, ollaan edelleen hyviä ystäviä (erosta kohta jo 10v). Päästiin yli molemmat ja uusia suhteitakin solmittu. Oltiin vasta teinenä kun alettiin seurustella, ei ollut lapsia eikä asuntolainoja. Kasvettiin tavallaan aikuisiksi yhdessä, mutta rakkaus muuttui vuosien varrella platoniseksi. Ei pettämistä tai muutakaan erityistä draamaa, josta olisi jäänyt jotain hampaankoloon.

Oi, kun ihanaa.. Tuuletan täysin palkein. Elämä maistuu elämältä.

Nosto

Ei kannata erota, et löydä kuitenkaan parempaa.

Täällä yksi, erosta viitisen vuotta. Suhde kesti ikävuodet 20-30 eli 10 vuotta.

Seksiä ei ollut enää vuoteen, oltiin ns. parhaita kavereita. Hauskaa meillä oli yhdessä loppuun asti mutta aloin tajuta haluavani erota kun läheisyys alkoi ällöttää.

Kasvettiin yhdessä aikuisiksi ja oltiin lopulta liian erilaisia. Ero oli kivuton ja tuli ns. puskista mutta oli molempien osalta selvä heti kun uskallettiin ottaa puheeksi. Kuukauden päästä oli uudet asunnot molemmilla ja yhteydenpito jäi kun kaikki tavarat ja yhteinen talous oltiin saatu jaettua lopullisesti.

Moikkaillaan kun tavataan ja muistelen lämmöllä, tiesin jo erotessa etten parempaa tule koskaan löytämään mutta minkäs teet kun tunteet ehtivät kuolla. Nyt eksä onnellisesti naimisissa ja tuore isä (ollaan kavereita somessa edelleen ja kuulumiset välittyvät sitä kautta), itse epävakaassa suhteessa ns. rentun kanssa. Mitään en kadu enkä eksän perään haikaile enkä ole haikaillut, enemmän tunnen eläväni nykyisin. Entisen harmaan sijaan elämä on nykyisin välillä synkkää, mutta pääasiassa kirkkaita värejä :)

Minä jätin lähtemällä, mutta ex oli jättänyt minut jo muuten. Töykeää käytöstä, ei fyysistä suhdetta. Hädin tuskin puhui minulle ja lopulta en minäkään puhunut.

Ihastuin toiseen mieheen ja lähdin. En ole katunut. Elämä muuttui täysin ja hyväksi.

Olen se jätetty osapuoli, mutta en katkera. Suhde oli jo kauan ollut platoninen, siinä oltiin enää kaveripohjalta ja mukavuus-syistä. Mies sai lopulta tarpeekseen ja halusi erota. Ero sujui kivuttomasti ja molemmat ovat tyytyväisiä. Mulla ei ole mitään tarvetta enää ottaa uutta miestä, miehellä taas ehtinyt olla jo useampi uusi nainen.

En koe ehkä olleeni varsinaisesti jättäjä, vaikka itse otin aikoinaan puheeksi asian, koska toinen osapuoli oli ihan samaa mieltä, että on paras erota. Ei ollut mitään draamaa tai muuta. Siinä vaiheessa olin jo työstänyt asiaa mielessäni niin, että ei ollut vaikea päästä yli - tuntui että asiat menivät luontevasti niinkuin pitikin. Ja en ole katunut eroa. Olemme hyvissä väleissä ja jonkin verran tekemisissäkin, kun on lapsia. Olen eron jälkeen seurustellut kaksi kertaa - eka suhde kesti vain muutaman kuukauden, toinen kolmisen vuotta. nyt sinkku enkä ainakaan kesällä jaksa miettiäkään deittailujuttuja, vaan keskityn matkustelemaan lasten kanssa ja mökkeilemään.

Nosto

- Olin jättäjä

- Itse pääsin "yli" nopeasti, koska prosessi oli suunnilleen jo tehty eron tapahtuessa

- Kumppanilla keski pidempään päästä yli, ja ekalla eron jälkeisellä näkemisellä oli silminnähden tunteellinen. Nyt 4 vuoden jälkeen ollaan jopa tehty matkoja yhdessä kaveripohjalta.

- Kaduin eroa ajoittain, kun näin kavereiden piiitkän piiitkiä parisuhteita ja siitä seuraavia asunnonostoja, perhelomia, yhteisiä tekemisiä jne. Sinkkuuden rajoitukset kuten asuintilan löytäminen ja maksaminen olivat myös isoja shokkeja, ja mieleen hiipi usein ajatus että pitikö nyt ehdoin tahdoin tahdoin jättää helppo parisuhde-elämä.

Tapahtuneesta on kulunut nyt 4 vuotta, eikä kummatkaan olla vielä vakiintuneessa (pidemmässä) suhteessa. Molemmilla on ollut n. vuoden mittainen suhde välissä, ja nyt tapailuhaparteluja. Itsekin olen nyt pikkuhiljaa alkanut tapailemaan ja pakko sanoa että pienet perhoset vatsassa ja hauskat treffi-illat kyllä lisäävät elämäniloa ihan eri tavalla kuin kuoliaaksikyllästyttävät koti-illat tuhnusohvalla.

Jätin ja pääsin heti yli koska olin miettinyt asiaa pitkään. Olin tuolloin 26, oltu yhdessä 9v. Löysin parin vuoden päästä upean tyypin ja olen paljon paremmassa suhteessa joten todellakin kannatti.