äiti ei puhu

Onneksi sulla on ihana isä ja sisarukset.

Miksiköhän äitisi kohtelee sinua eri lailla kuin muita lapsiaan? Hänellä saattaa olla lapsuuden pahoinpitelyistä huono omatunto. Voisiko asiaa ottaa puheeksi? Mitä isäsi on mieltä, oletko jutellut hänen kanssaan asiasta tai sisarustesi kanssa?

Olisiko mahdollista käydä siellä silloin kun äitisi ei ole paikalla? Tai tavata isääsi muualla, vaikka teillä? Vai onko sinulla siis vielä kotona asuvia sisaruksia - silloin sinun täytynee käydä kylässä siellä.



Oletko kysellyt muilta perheenjäseniltä syytä äitisi käytökseen? Tuo siis alkoi kun olit parikymppinen. Mieti mitä silloin on voinut tapahtua teidän välillänne, jos et löydä mistään vastauksia tähän asiaan. Miten isäsi reagoi äitisi huonoon käytökseen - onko hän sinun vai äitisi puolella?



Oletko koskaan kasvotusten sanonut äidillesi asiasta? Voit aivan hyvin kysyä häneltä, ihan vaikka silloinkin kun ympärillä on muita, jopa lapsesi.

olen kasvanut ilmapiirissä joissa asioista ei puhuta, niin en kykene parhaalla tahdollanikaan kysymään, äiti on alistanut niin paljon että pelkään häntä vieläkin. sisarusten kanssa ihan vähän, mutta ovat nuorempia niin ei vielä oo ymmärrystä...



ap

mua kohtaan, mutta sillon alkoi puhumattomuus. Silloin kun äiti on poissa niin meillä on kivaa, mutta kun hän on paikalla niin tunnelma on ahdistava. Olen miettinyt että lopetammeko käymisen, mutta pappa on lapsille tärkeä ja on kotona asuvia sisaruksia. Ennen yritin keksiä puheenaiheita, mutta nykyään jaksa yrittää. Minun mielestäni äidin käytös on edelleen vallankäyttöä ja passiivista henkistä väkivaltaa. Kotiintullessa olo on aina nöyryytetty ja masentava.

Tuskin voit asialle tehdä mitään jos isäsi ja sisrusten vuoksi haluat käydä kylässä etkä uskalla selvitellä asiaa. Mutta hyvä että sentään olet alkanut miettiä josko asialle voisi tehdä jotain.



Olet varmaan oikeassa, että äitisi käyttää henkistä valivaltaa sinuun ja perheeseesi. Monestihan nämä käyttäytymistaipumukset "periytyvät", mutta luulen, että sinulla on lapsiisi normaali suhde, kun kerran olet tajunnut äitisi käytöksen sinua kohtaan.



Älä kuitenkaan anna lapsillesi sellaista suhdemallia, että on ok että mummo on kylmä ja ilkeä heille. Selitä lapsille, että mummolla on ongelmia ja siksi ei osaa käyttäytyä. Etkö millään uskaltaisi rohkaistua ja selvitellä asiaa, ensin vaikka sisarusten kanssa ja myöhemmin isän ja lopulta äidin kanssa?



3

Muutit, aloitit parisuhteen, menit töihin, ostit oman auton, jotain muuta?



Jos se on vallankäyttöä, oletko toiminut itsenäisesti, kokeeko äitisi sen uhkana auktoriteettiasemalleen?

hyvä neuvo tuo että voisin omille lapsilleni puhua etteivät saisi väärää mallia mummosta. Ajattelin ennen vai etten puhu mummosta kun ei ole hyvää puhuttavaa. Tiedän että malli periytyy, mutta olen muuttanut edukseni nämä asiat enkä toimi lapsiani kohtaan samoin, tosin joudun usein pysähtyä asioita miettimään.

ap

itse tuskin kestäisin tuollaista kohtelua, varmasti vaatisin äitiäni selvittämään asian - mitä mä olen tehnyt, että kohtelet mua näin? olenko mielestäsi toiminut väärin? Laittaisin kyllä hänet koville jo tuon pahoinpitelyn vuoksikin.



Helppo tietysti sanoa, kun on aina voinut puhua äidilleen "normaalisti" myös negatiiviset asiat.

mua kohtaan, mutta sillon alkoi puhumattomuus. Silloin kun äiti on poissa niin meillä on kivaa, mutta kun hän on paikalla niin tunnelma on ahdistava. Olen miettinyt että lopetammeko käymisen, mutta pappa on lapsille tärkeä ja on kotona asuvia sisaruksia. Ennen yritin keksiä puheenaiheita, mutta nykyään jaksa yrittää. Minun mielestäni äidin käytös on edelleen vallankäyttöä ja passiivista henkistä väkivaltaa. Kotiintullessa olo on aina nöyryytetty ja masentava.

Pyydä isääsi ja sisaruksiasi teillä kylään ilman äitiäisi! Vaikka jonkun tekosyyn varjolla, jos isäsikään ei uskalla vaimoaan uhmata. Sanoit, ettet kykene puhumaan äidillesi asiasta tai kysymään, mikset? Ethän mene rikki kysymisestä? Ei hän sinua voi enää vahingoittaa, joten miksi pelkäät häntä? Tsemppiä.

niin ota asia joskus äitisi kanssa puheeksi, vaikka kahden kesken tai isäsi läsnäollessa. Kysy että miksi näin on ja kerro että koet heille menon ahdistavaksi ja etenkin äitisi läsnäolon.

Kun asia on kerran nostettu esille niin se on hoidettu, mikäli et saa mitään vastausta tai "syytä" niin olet ainakin yrittänyt. Sille ei mahda mitään mikäli äitisi ei pysty asiasta keskustelemaan. Jos jätät tuon asian läpikäymättä voi se harmittaa sinua joskus myöhemmin, esim sitten kun äitisi kuolee, jää selvittämättömiä asioita.

mistä saisin voimaa ja rohkeutta mennä ja kysyä suoraan, se vaan vaatii niin paljon että jää aina ajatuksen tasolle. Onneksi mieheni ymmärtää täysin, onhan itsekin nähnyt käytöksen. Joskus olen miettinyt että lähetänkö vain tekstiviestin ja kysyn kun en muuhun kykene, vaikka periaatteessa olen sitämieltä että asiat pitäisi aina hoitaa kasvokkain. Kiitokset tsempistä, kiva kun sain näkökulmaa kun aika yksin oon ollu näiden ajatusten kanssa :)

koska silloin olisin samassa jamassa kuin hän. ap