Lue keskustelun säännöt.
Onko teillä muilla vanhempia, jotka tekevät ihan kaikesta kauhean numeron?
01.06.2022 |
Minun vanhemmat ovat olleet tällasia aina. Siis jo omassa lapsuudessani. Todella raskasta ja menee usein hermot. Itse en puhu enää heille mitään, mistä voisi tulla show, mutta lapsi välillä puhelee. Esimerkkejä viimeajoilta:
Lapsella on koulussa sijainen, josta lapsi ei tykkää(koska sijainen on aika tiukka). Vanhempieni mielestä minun pitäisi vähintään soittaa rehtorille ja vaatia toista sijaista tämän takia.
Siskoni kaatui pyörällä viime viikolla. Tuloksena oli iso mustelma pakarassa ja kyynärpäässä. Kädet ja jalat toimivat niin kuin pitää eikä mikään ole turvonnut. Vanhempani höösäsivät, että siskon pitäisi mennä päivystykseen kuvattavaksi, kun on vähintään käsi murtunut.
Vähän vastaava, kun lapseni satutti jalkansa muutama viikko sitten treeneissä. Minulle selvisi tämä, kun hain lasta. Vanhempieni mielestä minun olisi pitänyt valittaa seurajohtoon, kun minulle ei soitettu heti. Ja lapsikin olisi pitänyt viedä päivystykseen viettämään iltayötä, vaikka jalka oli vain selkeästi vähän venähtänyt ja sillä pysty kävelemään.
Satuin kieltäytymään tarjoiluista heillä käydessä parina kertana putkeen, koska olin juuri syönyt ruoan. Samalla olen tänä keväänä aktivoinut sekä kuntosali-, että juoksuharrastustani. Näiden yhdistelmästä äitini päätteli, että minulla on syömishäiriö ja oli viemässä minua väkisin hoitoon.
Kertokaa pliis joku, että minulla on kohtalotovereita tällaisten vanhempien suhteen.
Kommentit (6)
Miten olet noin vanhempiesi vaikutusvallan alla? Anna mennä korvien läpi, olethan aikuinen. Olen äiti mutta sanonkin lapsilleni : mun puheista ei tarvitse välittää, tehkää perheinenne niinko teette.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten olet noin vanhempiesi vaikutusvallan alla? Anna mennä korvien läpi, olethan aikuinen. Olen äiti mutta sanonkin lapsilleni : mun puheista ei tarvitse välittää, tehkää perheinenne niinko teette.
No en ole. Enkä itse jaksa kertoa enää vanhemmilleni mitään edes ns small talkina. Mutta kaikesta tulee silti ihan hirveä numero, vaikka en tee itse yhtään mitään ja annan vain olla. Esimerkkinä äitini pommitti minua viesteillä lapsen jalan loukkaamisen jälkeen ja oli googlettanut minulle seuran valmennuspäällikön puhelinnumeron ja sähköpostin.
Oli. Eikä siinä mitään jos vaativat että minun pitää viedä asia reksin kansliaan tms. vaan itse ottivat omatoimisesti ja kysymättä yhteyttä milloin minnekin. Elämäni oli täynnä nolauksia ja sain paljon paskaa niskaani kun ihmiset luulivat että minulla oli jotain osuutta vanhempieni tempauksiin.
Vierailija kirjoitti:
Oli. Eikä siinä mitään jos vaativat että minun pitää viedä asia reksin kansliaan tms. vaan itse ottivat omatoimisesti ja kysymättä yhteyttä milloin minnekin. Elämäni oli täynnä nolauksia ja sain paljon paskaa niskaani kun ihmiset luulivat että minulla oli jotain osuutta vanhempieni tempauksiin.
Minä aina välillä pelkään tätä. Ap
On vähän samanlaista, ei onneksi noin voimakkaasti. Mutta sen sijaan syyllistystä jne. senkin edestä. En osaa neuvoa, kurjaa tää on. Olen alkanut pelätä että musta tulee yhtä kamala kun lapsi kasvaa aikuiseksi...mutta ehkä ei sentään.
Onneksi ei