Lue keskustelun säännöt.
Abortti ahdistaa yhä
01.06.2022 |
Yli vuosi jo aikaa abortista, mutta silti ahdistaa ja pelottaa vieläkin.
Jouduin keskeyttämään raskauden lapsen kehityshäiriön takia.
Tunnen huonoa omaatuntoa siitä enkä ole pystynyt nukkumaan abortin jälkeen enää kunnolla, syytän itseäni ja pelkään.
Olen uskovainen ja mielestäni abortti on väärin, olisin antanut lapsen mielelläni adoptioon tai yrittänyt järjestää jollakin tavalla elämämme siedettäväksi.
Käytin kyllä pillereitä tuohon aikaan aknen hoitoon ja ehkäisyä olen käyttänyt muutenkin koska en vielä ole valmis lapsiin.
Pillerit petti ja raskaus oli vahinko.
En vieläkään pysty tekemään töitä lasten kanssa, vaikka minusta piti tulla lastentarhanopettaja.
En uskalla jutella tästä kenenkään kanssa, en ainakaan tästä Helvetin pelosta tai siitä, että koen tehneeni syntiä ja että se ahdistaa minua.
Jouduin aloittamaan tämän takia masennuslääkityksen, enää ei itketä koko ajan mutta ahdistaa kyllä ja paljon.
En haluaisi tänne ketään nyt sanomaan ettei Jumalaa ole olemassa, itse uskon ja pelkään.
Mistä voisin saada apua? Seurakunnassa en uskalla tästä kertoa yhtään mitään.
Juttelin kyllä diakonin kanssa syksyllä tästä, hän oli ymmärtäväinen ja lohdutti minua, mutta hengellisestä puolesta emme puhuneet.
Olen ihan paniikin partaalla nytkin tätä kirjoittaessani.
Kommentit (55)
Itselläni hyvin samankaltainen tarina.. ota yhteys Ituprojektiin, saat sieltä apua.
Itse uskon, että voit saada tämän anteeksi. Tunnet kuitenkin katumusta asiasta ja valitettavasti tehtyä ei saa tekemättömäksi mutta asian kanssa oppii elämään. Ja ymmärrän täysin, itse olen sairastunut traumaperäiseen stressihäiriöön keskeytyksen myötä, abortti aiheuttaa tätä monille.
Näiden asioiden kanssa on rankkaa elää mutta on vaan löydettävä keinoja jaksaa ja tehdä elämästä elämisen arvoista. Se on sitä abortinkin jälkeen. Voimia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on tehty 3 aborttia eikä ne tosiaankaan kaduta.
Vierailija kirjoitti:
Olisit antanut kehityshäiriöisen lapsen adoptioon ? Sehän vasta raakaa olisi ollut.
Eikä vammaisia lapsia haluta adoptoida.
Aloituksesi oli niin pitkä en jaksa lukea. Voit vertaistukea etsiä netti. Laita hakukonelle aloituksesi isolla painettu teksti.Minua ei yhtään ahdista asia.Minut väkisimattin ja sitä raskaus ja aportti. En kadu päiväkään asia.
Onpas kurjaa, että abortti on jäänyt tuolla tavalla kummittelemaan. En osaa sanoa, mistä voisit hakea apua helposti (suosittelisin, että etsit itsellesi hyvän psykoterapeutin, mutta se ei ole ihan nopea eikä halpa projekti), mutta aion kertoa, mitä itse ajattelen.
Minä uskon, että Jumala on lempeä ja armollinen. Siksi minä en usko, että Jumala olisi halunnut sekä sinun että lapsen mahdollisesti päätyvän kurjuuteen tilanteessa, jossa sinä et ollut valmis vanhemmaksi, saati erityislapsen vanhemmaksi. Erityislapsen adoptiokaan tuskin olisi ollut ihan läpihuutojuttu.
Minä uskon, että tiukat säännöt (mm. aborttikielto) eivät ole Jumalasta, vaan vallanhimoisista miehistä, jotka ovat ne keksineet alistaakseen naisia. Esimerkiksi Yhdysvalloissa hyvin harva Pro Life -kannattaja oikeasti on elämän puolesta. Heille tärkeää on, että abortteja ei tehdä, ei tekemättömien aborttien vaikutukset ihmisten elämiin.
Minä en myöskään pidä siitä osasta kristikunta, joka saarnaa tulta, tulikiveä ja kadotusta, kun todellinen kristinuskon sanoma on, että Jeesus sovitti ihmisten synnit ja luterilaisen uskon mukaan usko pelastaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko ap ajatellut asiaa ollenkaan lapsen kannalta? Osa kehityshäiriöistä on todella julmia ja syntyneen lapsen elämä yhtä helvettiä nuorena häämöttävään hautaan asti. Sitäkö olisit rakkaalle lapsellesi tahtonut, kun vallassasi oli estää se?
Jumala on Kristuksen täytetyn työn vuoksi, sinulle täysin anteeksiantanut!
Hän itse huusi ristillä: Se on täytetty. Synnit on anteeksi annettu. Mikä synti, sillä ei ole erotusta. Ei ole pieniä syntejä ja isoja syntejä.
Koska olet pyytänyt anteeksiantoa ja armoa, olet ne myös saanut.
Koeta antaa myös itsellesi anteeksi. "Riittää jokaiselle päivälle oma murheensa" tarkoittaa myös tätä. Se mikä on jo "kannettu, viety pois", ei sinun enää tarvitse sitä joka hetki mukanasi kantaa. Sellaista on ylhäältä saatu anteeksianto, synti on pyyhitty pois, heitetty pois syntinä. Jos haluat voit paremminkin alkaa nyt rukoilla" paranna minun särkynyt sydämmeni" tms, sillä ahdistus on nyt sellaisen taakan kantamista, jota et ihan jaksa, eikä sinun kuulukkaan jaksaa, tai halua edes loppuiäksi, kannettavaksesi?
Sinun pikkuisesi on nyt siellä jossakin Jumalan luona, hänellä on hyvä olla ja jonain päivänä saat tavata hänet taivaissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aloituksesi oli niin pitkä en jaksa lukea. Voit vertaistukea etsiä netti. Laita hakukonelle aloituksesi isolla painettu teksti.Minua ei yhtään ahdista asia.Minut väkisimattin ja sitä raskaus ja aportti. En kadu päiväkään asia.
Jos et jaksa lukea aloitusta, miksi vastaat siihen? Tilanteesi oli aivan toinen kuin aloittajan. Silti kaikkea hyvää sinullekkin.
Vierailija kirjoitti:
Itse uskon että olet juuri nyt helvetissä. Kun elää raamatun neuvojen mukaisesti pääsee henkiseen tasapainoon, kun tekee syntiä, joutuu epätasapainoon, jota kutsutaan helvetiksi. Mutta voit hyvin päästä vielä tasapainoon.
Olipa lohduton kommentti. Niin mustavalkoinen että. Jumala on rakkaus, ei joku ilkeä tuomari, joka istuu jossain nauttimassa kun joku kärsii. Tietty synnin seuraus on olemassa, mutta niin on myös täydellinen anteeksiantokin. Olihan esim raamun kertoma Paavalikin joka oli eka lähetys-saarnaaja, Jumalan valitsema, ennen uskoontuloaan murhaaja joka vainosi jumalan seurakuntaa. Eli Jumalalla riittää armoa aina. Risti on sen symbooli että kaikki synnit on puolestamme jo kannettu. Ei meitä kutsuta siihen mitään lisäämään, vaan vain vastaanottamaan armo avuksemme jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aina näitä uskovais hörhöjä riittää joka ketjuun.
Aloittaja pyysi uskovana kommentteja joissa puhutaan myös jumalasta.
Vierailija kirjoitti:
Itselläni hyvin samankaltainen tarina.. ota yhteys Ituprojektiin, saat sieltä apua.
Itse uskon, että voit saada tämän anteeksi. Tunnet kuitenkin katumusta asiasta ja valitettavasti tehtyä ei saa tekemättömäksi mutta asian kanssa oppii elämään. Ja ymmärrän täysin, itse olen sairastunut traumaperäiseen stressihäiriöön keskeytyksen myötä, abortti aiheuttaa tätä monille.
Näiden asioiden kanssa on rankkaa elää mutta on vaan löydettävä keinoja jaksaa ja tehdä elämästä elämisen arvoista. Se on sitä abortinkin jälkeen. Voimia.
Itu tosiaan tekee hyvää työtä, kannattaa jutella heille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Iso halaus sinulle, teet ehkä tavallaan surutyötä, se vie aikaa.
Jeesus lohduttakoon ja auttakoon sinua kaikin tavoin.
Isoisäni pelkäsi joutuvansa helvettiin kun ampui venäläisiä talvi- ja jatkosodassa. Hurahti täysin uskoon ja teki katumusharjoituksia loppuikänsä. Ehkä hieman eri juttu mutta mieti onko se todella niin että kaikki on menetetty taivaspaikan suhteen vai onko asia toisin kuitenkin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Armo.
- ole armollinen itsellesi
- armahdit lapsesi kärsimyksiltä joita kehityshäiriön vuoksi olisi ollut
- raskaus olisi voinut myös keskeytyä itsekseen tai lapsi syntyä kuolleena tai kuolla heti syntymänsä jälkeen
Tässä elettävässä elämässä on ajoittain helvettiä ja taivasta, ei ole kuolemanjälkeistä helvettiä olemassa.
Uskonnot on tapa hallita ihmismassoja.
Olen ollut lapsuuskodin kasvatuksen myötä uskovainen lapsena ja teininä. Kodista lähdön jälkeen alkoi irtaantumisprosessi uskonnosta. Olen kulkenut vaikean tien ja tarvinnut vahvuutta.
Eletään ja nautitaan tästä elämästä jonka tiedämme olevan olemassa.
Eikö lääketiede ole Jumalan lahja ihmiskunnalle? Lapsesi ei tarvinnut syntyä vakavasti sairaana. Teit abortin niin varhaisessa vaiheessa, ettei ole varmaa, vaikka olisit muuten saanut keskenmenon, kuten usein käy etenkin sikiön ollessa vakavasti kehityshäiriöinen. (Kirjoitan siis vakavasta sairaudesta, koska tutkimuksessa ei ole välttämättä saatu selville täysin kaikkia sairauksia, joita lapsella olisi ollut.) Mielestäni syy ei ollut sinun, koska olit huolehtinut ehkäisystä. Vahinkoja vain sattuu ja lapsi nyt sattui olemaan sairas. Ehkä näin tapahtui, että osaisit myöhemmin olla kiitollinen terveestä lapsesta?
Eihän suomalaiset vain ole hurahtamassa siihen amerikkalaisten villitykseen, jossa uskovaiset melkein kilpailevat keskenään, kenellä on vakavimmin vammainen lapsi, jota silti kohdellaan samoin kuin terveitä lapsia? En näe mitään ristiriitaa nykyaikaisen lääketieteen ja kristinuskon välillä. Raamattu kirjoitettiin aikana, jolloin ei ollut vielä nykyajan lääketieteellisiä keksintöjä. Miksi Jumala olisi antanut niin paljon älyä lääkäreille ja tiedemiehille, jos he eivät saisi sitä käyttää ihmiskunnan hyväksi?
Suosittelen myös tuota Itu-projektia. Se on kristillistä työtä ja heillä on keskusteluryhmiä myös abortin tehneille. Jos paikkakunnallasi sattuisi olemaan työmuotoa. Kaikkea hyvää sinulle ap! Toivottavasti pääset vielä eteenpäin.
Omatunto on hyvä asia, ja sen kuuluukin kertoa jos jokin asia ei ole ihan kohdallaan. Sen syytökset kohdallasi ahdistukseen asti, kuitenkin ovat aiheettomia, koska olet jo takkasi (syntisi) Herralle vienyt. Kyllä, lievä suru ehkä on mukanasi loppuelämäsi ajan, mutta se ei johdu siitä että päädyit aborttiin, vaan tunteva ihminen tuntee suurista menetyksistä surua, anteeksiannosta riippumatta. Koska olet pyytänyt anteeksi, olet saanut teon anteeksi.
Annathan tosiaan myös itsellesi anteeksi, se voi lievittää suruasi hieman.
Kiitos ystävällisistä kommenteista
Minulla on hoitokontakti psykiatrian polille jotta pääsisin palaamaan töihin omalle alalleni, haluan kuitenkin tehdä töitä lasten parissa myös jatkossa ja hiljalleen oloni on alkanut helpottaa.
Haluaisin vielä tarkentaa kun aloituksessa jätin mainitsematta, että olisin antanut lapsen siis adoptioon tai pitänyt lapsen, jos hän olisi ollut terve, edes elinkelpoinen.
Tilanteeni oli siis sellainen, että raskaus olisi joka tapauksessa mennyt kesken ja lääkärin mielestä abortti oli turvallisin ratkaisu tapauksessani, jos keskenmeno olisi tullut yksin kotona ollessa olisi voinut käydä huonosti.
Lääkärin mukaan lapsi ei olisi selvinnyt kuitenkaan raskauden loppuun, sikäli päätös oli luonnollinen mutta hirveästi tämä kuitenkin vaivaa minua.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Itselläni hyvin samankaltainen tarina.. ota yhteys Ituprojektiin, saat sieltä apua.
Itse uskon, että voit saada tämän anteeksi. Tunnet kuitenkin katumusta asiasta ja valitettavasti tehtyä ei saa tekemättömäksi mutta asian kanssa oppii elämään. Ja ymmärrän täysin, itse olen sairastunut traumaperäiseen stressihäiriöön keskeytyksen myötä, abortti aiheuttaa tätä monille.
Näiden asioiden kanssa on rankkaa elää mutta on vaan löydettävä keinoja jaksaa ja tehdä elämästä elämisen arvoista. Se on sitä abortinkin jälkeen. Voimia.
Jumalahan on niin pitkämielinen, että antaa aina anteeksi kun ihminen haluaa
Olisit antanut kehityshäiriöisen lapsen adoptioon ? Sehän vasta raakaa olisi ollut.