Lue keskustelun säännöt.
me ei olla tehty mitään yhdessä, ov
13.02.2010 |
Mites muilla sujuu perhe-elämä? Kun minusta tuntuu että olen aina lasten kanssa ja mies puuhaa muuta..
Tänäänkin, itse olen siivonnut ja hoitanut kotitöitä, ja mies on puuhastellut ja nikkaroinut remontin parissa. Edes syömään ei tullut samaan aikaan, vaikka pyysin. Jotenkin tuntuu että mä vieraannun tuosta ihmisestä, mä kaipaan miehen joka käy kanssani kaupassa, puuhailee yhdessä asioita. voisin auttaakin häntä remontissa jos hän tekisi saman minulle, mutta kun saan hoitaa kaikki kotityöt yksin en jaksa.
onks tää normaalia..?
Kommentit (3)
Tosin meillä sentään joskus vaihdetaan rooleja - mies hoitaa lapsia ja tekee kotitöitä, ja mä puuhastelen omiani. Kun lapset nukkuu ja molemmat on omat hommansa puuhastelleet, istutaan eri päissä sohvaa ja katsotaan telkkaria, ja jos edes ohimennen sattuu miestä vahingossa hipaisemaan, se hyppää kolme metriä ilmaan.
Tähän päädyttiin, kun mä totesin, että mä en jaksa enää järjestää ravintolaillallisia, hotelliöitä, leffailtoja, hankkia lapsenvahtia ja nähdä kaikkea vaivaa sen eteen, että edes joskus viettäisimme aikaa kahdestaan, etenkin kun mies sitten vielä aina valitti, miten oli ruoka huonoa ja leffa oli surkea ja hotellissakin oli väärän väriset seinät. Sanoin, että saa mies ruveta järjestämään sitä kahdenkeskistä aikaa, niin tuleepa järjestettyä sellaista, mitä hän haluaa ja kaipaa. Ei tainnut sitten kaivata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ainoa mikä piristää elämää on tuo lasten katseilta salaa kähmiminen. Siis persiistä puristelua "vahingossa"
hauskuushan siinä on suurin piirtein pieruhuumorin tasolla...
Jos samaan aikaan ollaankin sisätiloissa niin molemmat röhnöttää sohvalla ja tuijottaa telkkaria. Kuka tuo on?