Miten voin sanoa 9 v:lle, että hän käyttäytyy kavereiden kanssa typerästi?

Kiva kuulla, että muillakin pojilla on bestis-järjestelmä.



Jostain syystä meidän pojan kaverit ovat todella usein ainoita lapsia. Tai lapsia, joiden isot sisarukset ovat jo huomattavasti vanhempia. Meidän pojalla on kaksi vuotta nuorempi veli, eli siinä mielessä poikkeava.



Poikani kyllä harrastaa: tennistä ja aikidoa. Yksilölajeja....:-).



Ehkä tämä on tällainen luonnekysymys. Poika itsekin tykkää olla vain yhden kaverin kanssa kerrallaan ja siksi on mukana siinä porukassa, jotka bestiksiä vaihtelevat.



Ei tuo poika niin paljoa niitä kaverita halua, että muuttaisi omia suunnitelmiaan. Yksi päivä hän juuri aloitti pelaamisen (saa pelata tunnin päivässä), kun yksi kaveri soitti ja kysyi, "voitsä olla". Poika sanoi ei. Eli priorisoi tuon pelaamisen.



Halusin sanoa pojalle, ettei noin voi tehdä, jos haluaa olla ns. hyvä kaveri. Mutta onko tämä vain tällaisen kiltin tytön puhetta...?

aina kun on kaverin kanssa niin muuttuu ihan eri ihmiseksi. Puhuu kovaan ääneen, näyttelee, riehuu, heiluu... Ikäänkuin yrittäisi jotenkin esittää jotain, että saisi hyväksyntää?? Olen miettinyt, että onko käynyt niin, että hän on joskus kaveripiirissä pelleillyt ja kaverit sitä sitten nauraneet= luulee että aina pitää olla pelle kavereiden kanssa?! Jotenkin vaan mietityttää, että jos on kavereiden kotonakin tuollainen, hänestä saa kyllä ihan erilaisen kuvan kuin mitä oikeasti on.

piirtämällä tikku-ukkosarjakuvia ja selittää " kun sinä teet näin niin Ville ajattelee noin ja tekee nuin...."

Itse tilanteessa voi vain yrittää ohjata pojan rauhoittumaan. Mutta asiana tuo on sellainen että voisit hyvinkin ottaa esille pojan kanssa puhuen myöhemmin kun tilanne on jo ohi ja kaveri kotona.



Ei varmaan kannata neuvoa ja neuvoa mitä ei saa tehdä. Pikemminkin kannattaa kysellä pojalta miltä hänestä tuntuu kun kaveri tulee ja sitä kautta purkaa kysymyksillä pojan omaa näkökulmaa. Tarkoituksena saada poika itse ymmärtämään oma käytöksensä ja mahdollisesti etsimään ratkaisuja siihen.



Lapsesta riippuen meillä kyllä kehoitetaan omaa lasta että vierailijaa rauhoittumaan, jos käy ylikierroksella. Mies varsinkin voi tokaista pojallemme touhun olevan tyhmää ja sen voi lopettaa. Tämäkin toimii, jos lapsi kestää sen. Mutta jos lapsi jännittää ja saa vain negatiivista palautetta, niin kehoittaisin olemaan hellävaraisempi.



Noihin bestisjuttuihin. Olen huomannut että tietynlaiset pojat meidän pojan kaveripiirissä ovat näitä aina kahdestaan olevia, eivätkä kulje joukossa. Tälläiset kahdestaan viihtyvät ovat usein perheistä, joissa vanhemmat eivät ole pitäneet meluisista tai useista lapsista kotonaan. Lisäksi perheissä arvostetaan tiettyjä ominaisuuksia, tietynlaista lapsen aikuismaisuutta ja kiinnostusta muustakin kuin normilapsitouhuista. Toisaalta näillä lapsilla voi olla vaikeuksia tietyllä sosiaalisella tasolla isommassa porukassa.



Ne joukossa viihtyvät pojat ovat enemmän niitä jotka pelaavat joukkuelajeja ja ovat vähemmän älykköjä. Siellä painitaan ja väännetään ja puhutaan suoraan, tarvittaessa otetaan yhteenkin. Näissä joukoissa toimitaan enemmän fysiikalla kuin älyllä.



Meillä ainakin näkyvät näiden erilaisissa porukoissa liikkuvien lasten erot. Silloin niitä ei näe samoin jos lapsi kuuluu selkeästi vain jompaan kumpaan. Meillä poika vielä liikkunut molempien välillä, mutta luulen ja toivon välillä itse pojan takia että kallistuu vähitellen tuohon enemmän fyysiikkaa ja vähemmän älyä käyttävään kaveriporukkaan. Tämä vain siksi että nämä kaverit ottavat mukaan, eivätkä jätä ulkopuolelle vain siksi että tänään on jonkun toisen kaverin kanssa. Eli tuntuu reilummalta menolta näin vanhemman näkökulmasta.

Ehkä alankin tekemään aina jotain hyvää, niin sana kiirii. Tykkään leipomisesta muutenkin. Joo, keskustelen hänen kanssaan, jos asia nousee luonnollisesti esiin. Minun pitäisi nostaa esiin se, että kaikki eivät ymmärrä samanlaista huumoria. En todellakaan halua mennä touhumaan heidän väliin. Johan poika häpeäisi silmät päästään :-). Haluan vain korostaa, ettei poika koe kavereiden puutetta yleisellä tasolla. Mutta jostain kumman syystä myös poikien elämä on täällä meillä päin bestis-touhua, aina vain kaksi poikaa on yhdessä, kolme on mahdottomuus. Milloin tämä on tällaiseksi mennyt? ap

meillä kolme poikaa eikä kenenkään luokalla tai kaveripiirissä harrasteta sitä. Opettajakin vahvisti tämän minun huomion. Bestikset kuuluu kuulemma tyttöjen-maailmaan.

Voisiko poika alkaa harrastaa jotain ,jossa saisi lisää kavereita.

Ehkä alankin tekemään aina jotain hyvää, niin sana kiirii. Tykkään leipomisesta muutenkin. Joo, keskustelen hänen kanssaan, jos asia nousee luonnollisesti esiin. Minun pitäisi nostaa esiin se, että kaikki eivät ymmärrä samanlaista huumoria. En todellakaan halua mennä touhumaan heidän väliin. Johan poika häpeäisi silmät päästään :-). Haluan vain korostaa, ettei poika koe kavereiden puutetta yleisellä tasolla. Mutta jostain kumman syystä myös poikien elämä on täällä meillä päin bestis-touhua, aina vain kaksi poikaa on yhdessä, kolme on mahdottomuus. Milloin tämä on tällaiseksi mennyt? ap

meillä kolme poikaa eikä kenenkään luokalla tai kaveripiirissä harrasteta sitä. Opettajakin vahvisti tämän minun huomion. Bestikset kuuluu kuulemma tyttöjen-maailmaan. Voisiko poika alkaa harrastaa jotain ,jossa saisi lisää kavereita.

Kyllä niitä bestiksiä on poikienkin maailmassa. Se vain näkyy vapaa-aikana paremmin. Koulussa pyritään olemaan jollain kokoonpanolla yhdessä. Ja kun kyseessä on 15-20min välitunti ei siinä hirveitä hienosäätöjä viritellä varsinkaan kun kaikki on samalla pihalla.

Bestikset on yleensä varmaankin yleisempää tytöillä, mutta ei pojillakaan täysin tuntematonta. Jotenkin tuntuu hölmöltä opettajaltakaan jako että tytöt ovat tietynlaisia ja pojat tietynlaisia, luulisi että isommassa joukossa näkyy aina niitä poikkeuksia ja todellakaan kaikki pojat eivät ole samanlaisia.

Pystyisitkö ohjaamaan niitä johonkin keskittymistä vaativaan puuhaan, vaikka pelaamaan lautapeliä, jotta tilanne rauhottuisi.

kun on kerrankin saanut kaverin kylään. Tosiaan joku rauhoittumista ja keskittymistä vaativa juttu, kuten peli (tai vaikka - kauhistus ;-) - telkkari, jos ei muu toimi) voisi normalisoida tilannetta vähän.

no, kyllä hän tuossa on vähän rauhoittunut. Mutta silti pitäisi jotenkin saada hänen ymmärtämään oma käytös.



Hänellä on sellaista aivan omituista höpinää. Siis hän puhuu omia huumorijuttujaan, mutta ei välttämättä toiselle aukene...



ap

Vähän vastaava ilmiö kun yli-innokas treffikumppani yrittää kaikkensa hurmatakseen, mutta homma meneekin ihan päälaelleen.



Ehkä se auttaisi, jos niitä kavereita kävisi useammin. Mutta se onkin toinen juttu millä niitä saisi tulemaan jos menee noin levottomaksi.

Tee jotain ekstrahyvää herkkua, ja sana kiirii ;)

että kysyt, jännittääkö häntä välillä kun kotiin tulee kaveri. Ja että huomaako hän itse että alkaa jsoksu höpöttää vähän liikaakin, jos on tohkeissaan kaverin tulosta. Sen enmpää asiaa ei kannata jauhaa, vaan kesksutelu on hyvä lopettaa vaikka sanomalla, että se on ihan tavallista ja että niin aikusillekin joskus käy. Tarkoitus olisi että poika itse huomaisi käytöksensä ja siten oppisi vähän hillitsemään höpötystä.



Leikin ohjaaminen johonkin rauhalliseen on hyvä idea myös. Jos lapsi sen kestää, voit myös itse mennä mukaan poikien jutteluun ja yrittää viedä sitä asiallisemmalle tolalle. Jotkut lapsen tosin hermostuu tästä entistä enemmän...

Ehkä alankin tekemään aina jotain hyvää, niin sana kiirii. Tykkään leipomisesta muutenkin.



Joo, keskustelen hänen kanssaan, jos asia nousee luonnollisesti esiin. Minun pitäisi nostaa esiin se, että kaikki eivät ymmärrä samanlaista huumoria.



En todellakaan halua mennä touhumaan heidän väliin. Johan poika häpeäisi silmät päästään :-).



Haluan vain korostaa, ettei poika koe kavereiden puutetta yleisellä tasolla. Mutta jostain kumman syystä myös poikien elämä on täällä meillä päin bestis-touhua, aina vain kaksi poikaa on yhdessä, kolme on mahdottomuus. Milloin tämä on tällaiseksi mennyt?



ap

pojan nyt on tuollaisia ja siinä missä omasi käy ylikierroksilla kun teillä on kaveri, se kvaeri ujostelee sinua vaikka ymmärtääkin poikasi huumorin.



Mutta toki lautapelit jms on käypiä tapoja ohjata toimintaa jos tuntuu liialliselta.



Ja sitten, oikeasti as-lapsen (diagnoosi ei ole av-lta vaan psykiatrilta) äitinä, sanoisin, että jos teidän pojalla sattuu sellaista taipumusta olemaan nii nainoa tapa sanoa mitään mistään asiasta, kavereiden kanssa käyttäytymisestä avaruustieteeseen, on sanoa ihan suoraan ja selvästi. EI siis mitään vihjailuja tai "jos nousee esiin"- juttuja, vaan suoraan ja faktapohjalta. Mut tässä vaiheessa sun on ensin pitänyt miettiä auki, mitä haluat sanoa ja mitä sanottavaa sulla on. EPämääräisyyksistä ei ole apua, koska lapsi voi ymmärtää ne ihan miten sattuu.

oman 11-vuotiaani kavereidenkin kanssa ja huomautan jos oman tai "vieraan" lapsen jutut kuulostaa mun korvaan tyhmiltä. Ei ole tullut mieleen että niin ei voisi tehdä :-) Olisko niin että sinäkin jännität vähän liikaa sitä kaveria ja olet tehnyt asiasta turhan ison lapsellekin?

Ei lapseni ole as-lapsi, muuten vain hän kykenee abstraktimpaan ajatteluun kuin ikätoverinsa. Mutta kyllä tuo ohje pätee lapseen kuin aikuiseen, etenkin miespuolisiin - ei vihjailuja.



ap

mutta en usko, että minä vaikutan asiaan. Tässä istun sohvan nurkassa ja teen töitä. Sanoin vain moi heille ja yritin olla näkymätön. Pojat lähtivät jo ulos.

Minä kyllä sanoisin pojalle, muttei minulla ole mitään konkreettista, mistä voisin huomauttaa. En halua antaa pojalle oloa, että hän puhuu tyhmiä juttuja - liian moni suomalainen on tätä saanut elämässään kuulla ja sitten istutaan tuppisuina.

ap

Olisko niin että sinäkin jännität vähän liikaa sitä kaveria ja olet tehnyt asiasta turhan ison lapsellekin?

Meillä poika 6v. ja aina uusien kavereiden kanssa vaikeaa.

Ravaa isälle ja ulos ja huutaa.

Tilanne rauhoittuu aikaa myöten, mutta minä sanon toisille lapsille, että lapseni tekee näin ja näin ja se menee kyllä ohi.

Toisilla piirteitä on enempi toisilla vähempi.

Joten ei sitäkään asiaa kannata täysin maton alle lakaista. On nimittäin olemassa kirjallisuutta, jonka avulla as-alsten kanssa näitä asiota käsitellään ja ihan samat keinot voivat sopia ns. tavislapsille

Ei lapseni ole as-lapsi, muuten vain hän kykenee abstraktimpaan ajatteluun kuin ikätoverinsa. Mutta kyllä tuo ohje pätee lapseen kuin aikuiseen, etenkin miespuolisiin - ei vihjailuja.

ap

saisi pitää kaverin kauemmin luonaan :) Kyllä tasoittuu kun kaveri tulee tutummaksi..

niin paljon kuin napa kestää.

Tilanteen voi viheltää poikki monin keinoin.