Ennemmin 20 alatiesynnytystä peräkkäin, kun yhtäkään vessakäyntiä alatiesynnytyksen jälkeen!!

kaikki sano että kivut loppuu sen jälkeen ku vauva on maailmassa, mutta ehkä vain hetkeksi.. sit oliki ihan kauheaa tuskaa kuukauden, joka kerta kun kävi kakalla niin joku repes ja verta tuli.. kakka tuli ehkä kerran viikossa.. olo oli ihan hirveä pari päivää ennen vatsan toimintaa.. pissalla käynti oli kans aivan kamalaa.. mut on kaikki sen arvosta.. mut olen sitä mieltä että tästäki puolesta pitäis kertoa, tuli niin yllätyksenä..

KAkkaa ei saa päästää kovaksi. Joka päivä saatava jotain ulos, tai vähintään joka toinen päivä. Alussa kova tulppa - mikä ap:llakin on kai tällä hetkelä - pitää saada ulos microlaxilla tai glyxillä tai muulla peräruiskeella. Se on tuskaa sekin, mutta pakko vaan tehdä. Varaa puoli tuntia aikaa ja anna miehen hoitaa lapset. Sit movicolia riittävästi joka päivä, kannattaa aloittaa isolla annoksella (esim. kolme pussia päivässä) ja sitten sopeuttaa tarpeen mukaan. On kallista, mutta sen väärti. Ja kun peffa on parantunut, voi jättää pois. Tuo on todellakin paljon pahempaa kuin synnytys!!!!

ku en saanu sitä kakkaa aikaiseksi millään ilvellä. Oli luumut, lakut, levolacit.



Muistan,ku yritin pusertaa ja itkin vaan, kun tuli hirveer flashbackit synnytysponnistamisesta. Nyt vaan ei tullut lasta eikä sitä kakkaakaan ...nyt jo vähän naurattaa...



Microlax oli mulle pelastus.

mutta sain ikuiset traumat SEKTION JÄLKEISISTÄ ILMAVAIVOISTA :( ja oli siis hätäsektio, ei tarvitse tulla kuittailemaan että itte valintas teit.. ne kivut, luulin kuolevani!! sattui niin kamalasti.. :( eka kakkaaminen ei sensijaan ollut yhtään kamalaa :) tosin en joutunut ponnistelemaankaan, maha toimi hyvin

Ummetusta ajatellen. Imevät nimittäin kaiken nesteen suolistosta. Joten vaihtoehto on joko juoda tolkuttomasti niitä syödessään tai sitten juoda esim. luumumehua. Ja tämä asia kerrottiin mulle vuodeosastolla joskus.

kuin se koskisi kaikkia?



Mulla ei ole ikinä ollut mitään ongelmia vessareissuilla synnytysten jälkeen, pidätyskyky on ollut täysin tallella, eikä homma ole ollut kivuliasta.



T: Kolmen äiti.

Olen myös samaa mieltä, että taitaa olla niitä viimeisiä aiheita joista ei puhuta. Vaikka kovin se kaikkia koskettaa... kaikki keinot käyttöön, häpeilemättä.

Mulle ainakin eräs vanhempi nainen suositteli luumua ja eka kerran kakkaaminen kyljellään. Niinpä tein eka kerran kylppärin lattialla kyljellään lehden päällä, näin ei tule painetta alapäähän eikä sattunut ollenkaan. Kaksi kertaa tein näin ja kolmas kerta pöntöllä eikä sattunut enää ollenkaan. Muistaa vaan rentoutua ja käyttää aikaa tähän.

Suosittelen :)

onneksi ei pissiminen kirvellyt mut oli tikit ja pukamat, ummetuksen kera, eli tosi tuskaista.

kuin se koskisi kaikkia? Mulla ei ole ikinä ollut mitään ongelmia vessareissuilla synnytysten jälkeen, pidätyskyky on ollut täysin tallella, eikä homma ole ollut kivuliasta. T: Kolmen äiti.

Mun mielestä itse nyt syyllistyt yleistämiseen, jos sinulla ei ole vaivaa ollut. Tässä ketjussa valtaosalla on ollut kuitenkin. Kertoo jotain...

Vaiva on todella yleinen, mutta kuitenkin niin "nolo", ettei siitä puhuta mitään kellekään. Olisi minunkin mielestäni ollu kiva tietää etukäteen, niin ei olisi tilanne päässyt niin pahaksi.

kahden synnytyksen jälkeen. Kyllä alkoivat vessareissut pelottaa! Onneksi luumunektarin ja suihkuttelun avulla selvisin Niin, ja ekassa synnytyksessä mulla tuli vain muutama tikki pieneen repeämään, tokalla kerralla tehtiin eppari.



Toinen lapsi myös syntyi imukupin avustuksella, ja siitä seurasi toinen hankala ja vielä pitkäkestoisempi ongelma, nimittäin peräsuolen sulkijalihasten löystyminen. Oli sitten useamman kerran kakat housussa, kun pidättäminen ei vaan onnistunut (eikä kahden lapsen kanssa aina päässyt heti vessaan, kun siltä tuntui). :-( Kovasti sai treenailla, että pidätyskyky palautui. Ei tainnut vielä vuoden päästäkään olla ihan täysin ennallaan. Välillä mietin jo, että joudutaankohan operoimaan, mutta kyllä se siitä sitten hepotti.



Raadollisia mutta yleisiä ongelmia nämä. Hyvä että puhutaan, tulevat liian monelle yllätyksenä.

jestas että jännitin kuinka käy....Mutta pitäkää mielessä ennen ekaa vessareissua se mahtava tunne kun homma on hoidettu! Siinä on ihan voittajafiilis eikä se edes sitten sattunutkaan paljoa! Tsemppiä kaikille "ekan" p*n vääntäjille! Hyvin se menee!

varsinkin sitä "kakkosta". Synnytyksen jälkeen vedin luumumehua sairaalan jääkaapista ja aina ennen vessaan menoa otin panadolia, jos vaikka sattuisi kakkaa pukkaamaan.



Mutta kun lopulta sain asiani toimitettua, ei se tuntunutkaan missään! Ajattelin, että turhaan olen taas kuunnellut kauhujuttuja ja paasaamista. Mutta näköjään kaikilla ei ole yhtä helppoa, hyvähän se on tietää etukäteen että se saattaa olla kivuliastakin!

Pissalla kävin niin, että nojasin käsillä lattiaan, että olin ihan etunojassa, ettei virtsaa päässyt epparihaavaan ja näin kirvellyt. Kakalla taas kävin vasta sitten, kun oli niin kova hätä, ettei tarvinnut juuri ponnistaa. =) Jos olisi ummettanut, olisin varmaan ottanut jotain ummetuslääketta ja odottanut sen vaikutusta...

kuin se koskisi kaikkia? Mulla ei ole ikinä ollut mitään ongelmia vessareissuilla synnytysten jälkeen, pidätyskyky on ollut täysin tallella, eikä homma ole ollut kivuliasta. T: Kolmen äiti.

Mun mielestä itse nyt syyllistyt yleistämiseen, jos sinulla ei ole vaivaa ollut. Tässä ketjussa valtaosalla on ollut kuitenkin. Kertoo jotain...

Vaiva on todella yleinen, mutta kuitenkin niin "nolo", ettei siitä puhuta mitään kellekään. Olisi minunkin mielestäni ollu kiva tietää etukäteen, niin ei olisi tilanne päässyt niin pahaksi.

Mutta mun mielestäni on silti tärkeää jakaa myös niitä positiivisia kokemuksia ja kertoa, ettei se välttämättä ole tuskaisaa. On siihen hyvä varautua, että se voi olla kivuliasta, mutta on myös hyvä tietää, ettei välttämättä ja kaikki saattaa sujua yllättävän hyvin. =)

Mulla sattui olemaan ns. helppo synnytys ja kun sitten ekan kerran synnytyksen jälkeen menin pissalle, tuntui aluksi, etten uskalla pyyhkiä paperilla ollenkaan, jos vaikka sattuu. No, ei sattunut. Mua ei kyllä oltu tikattu enkä ollut revennyt ollenkaan synnytyksessä.



Varaudun aina kaikkeen. Sairaalakassissani oli Microlaxia (olis ilmeisesti saanut sairaalastakin, jos olis ollut tarve), luumua ja lakritsia.

Älä yleistä. Kyllä monella kaikki toimii niinkuin ennenkin.

Minulle hyvä ystävä toi jo ennen synnytystä Microlaxit ja antoi ohjeen, että ensimmäistä kertaa EI kannata lykätä. Eli mitä nopeammin sen saa suoritettua, sen helpomalla pääsee. Muistakaahan juoda paljon, imetys kuivattaa ja ummettaa.



Ja ap:n kysymykseen. Synnytyksessä palkinto on "hieman" parempi kuin ummetuksessa =)

Auttaa itse "toimituksen" aikana myös. Vaiva saattaa kestää useammankin viikon. Ja pukamat on taas oma ongelmansa. Nioissäkin suihkuttelu on erityisen tärkeää. Microlax (tai jotan sinnepäin) miniperäruiskeet ovat yksi apu, itse olen käyttänyt laxoberon tippoja, koska niillä maha taatusti toimii. Kakalla pitäisi käydä aina heti kun hätä iskee. Se odottelu nimittäin pehentaa vaivaa ja ummetusta. Tärkeää on pitää vatsa pehmeänä.

Viikko sitten synnytin toisen lapsen alakautta (eka sektiolla) ja oikeasti oli yllätys nämä vessavaivat. Ihan karseaa puskemista saada jotain ulos. Sattuu, kiristää ja vapisen tuskissani. Eppari tehtiin ja lisäksi sain pukamat.

Täällä tismalleen samat tunnelmat. Järkyttävää. Olen jo alkanut pelätä noita vessakäyntejä.. miten pitkään tämä kidutus voi jatkua? Ap.

Ja samoin synnytykjsen jälkeen. Kun 15 tippaa ottaa, niin saa kunnon suolentyhjennyksen aikaan 8 tunnin kuluttua. Ja ai helmi, mikä olo sen jälkeen. :) Mulla on sairaalassa jo omat tipat mukana, kun vähän noloa niitä pyytää sieltä. :/

Itsekin olen (edelleen) iloinen siitä, että otin asian puheeksi - minustakin tästä on tärkeä puhua, ensimmäistään odottavankin on varmaan syytä varautua tähän etukäteen; eihän siitä varautumisesta mitään haittaa ole, sitten jos kaikki meneekin hyvin, onhan se vain positiivista!



Kiitos kaikille hyvistä vinkeistä!! Enköhän niiden avulla saa homman taas rullaamaan tästä pikkuhiljaa ;-).. olen luottavaisin mielin.



Ap.

Ei se ole kamalaa, kun samalla suihkuttaa käsisuihkulla ja nojaa eteenpäin, jotta pissa ei valu repeytymiin.

Itse repasin tosi pahasti, joten tiedän mistä puhun.