HELP: Onko teidän muiden leikki-ikäiset (pojat)
ihan törkeän kilpailuhenkisiä? Onko meillä kasvamassa joku raivopää vai onko tämä joku normaali vaihe pojilla, että kaikessa pitää voittaa. On niin totta vie tosissaa kaikissa peleissä ja leikeissä - suuttuu jos ei voita (ja siis todella suuttuu!) ja voittaessaa tuulettaa ku paraski maailmanmestari.
En oikein tajua, että miten häviämistä ja sen sietämistä voisi opettaa nelivuotiaalle? Pitääkö vaan itkettää ja antaa sen raivota?
Kommentit (9)
ja varmaan aika normaalia.
Poika on 5 v ja pikkusisko 3,5v. Tottakai joskus esim. pelatessa voittaa sisko ja joskus äitikin. Jos kiukuttaa, niin annan kiukutella.
Sehän nyt on ihan vihoviimeinen tie tasoitella kaikki tappiot lapsen tieltä.
Kaikki voittaa joskus ja kaikki häviää joskus. Kyllä se siitä.
Miten muuten kuvittelit lapsen oppivan käsittelemään häviämiseen liittyviä tunteita, jos ei koskaan häviä?
Saa raivokohtauksia hävitessään. Vieraiden nähden pystyy hillitsemään itsensä mutta esim hävityn muistipelin jälkeen kortit lentelee ja ikkunat helisee huudosta.
Poika 4 v. kilpailee kaikesta, ja isosisko 6 v. mokoma menee peliin mukaan ja vielä ruokkii tuota kilpailuhenkisyyttä (vaikkei itse siitä niin perustakaan, muuta kuin ärsyttääkseen veljeään)... On rasittavaa. Ollaan yritetty selittää että kaikesta ei tarvitse kilpailla ja että moniin asiayhteyksiin (esim. syömiseen) se ei oikeastaan sovi ollenkaan...
Joka asiasta (pukeminen, syöminen, autolle ehtiminen) kehittää kilpailua, paitsi kun näkee että olisi häviöllä niin "ei oo kisaa". Poika 5 v.
Ja pelejä haluaisi pelata koko ajan, kunhan vaan voittaisi ;-) Auta armias kun Afrikan tähden löytää joku muu, niin kyllä setelit lentelevät. Tai viimeistään pelin lopuksi tulee itku ja huuto. Toivotaan, että pettymykset vähitellen helpottaisivat...
oon jo välillä aatellut että tuossa on jotain vikaa.... : ))
-ap
fuskaa, muuttaa sääntöjä ja soveltaa. Kas kummaa hän voittaa aina.
Välillä lopettaa pelin kesken, koska on häviämässä.
Kiusaan välillä poikaa ja sanon, että teen hänestä hyvän häviäjän.
Sitten kun itse häviän, niin poika totee, että opettele häviämään.
Sanon, että kylläpä harmittaa.
Ei kaikki aikuitsetkaan osaa hävitä.
Opettaa kestämään pettymyksiä...