Lue keskustelun säännöt.
Auttaako rangaistukset autisminkirjon lapseen? Esim. pelikoneet pois
28.05.2022 |
ja älypuhelimet. Minulla 13-vuotias poika joka on lopettanut koulunkäynnin, valvoo yöt ja nukkuu päivät, ei tee läksyjä, ei mitään kotitöitä, ei peseydy, ei syö monipuolisesti, lyö suuttuessaan, raivoaa, haistattelee.. Hänelle tehoaa huonosti mitkään rangaistukset, mutta eipä tehoa palkitseminenkaan.
Tässä on vain sellainen mutta, että pienempi sisarus kärsii rangaistuksista myös, koska jakavat saman huoneen ja pelit. Tuntuu kohtuuttomalta rankaista syytöntä lasta kivojen asioiden pois ottamisella. Olen yksinhuoltaja joten resurssit on rajalliset. Joudun olla töissä päivät, joten en ole vahtimassa joutuuko pienempi sisarus erityislapsen raivon kohteeksi kun ei pääse pelaamaan.
Kommentit (22)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, tuskin siitä pelien pois ottamisesta on haittaa toisellekaan lapselle. Mielipahaa voi aiheuttaa, mutta muuten siitä on todennäköisesti enemmän hyötyä kuin haittaa.
Hyvä keskustelun avaus!
Itse sanoisin alan ammattilaisena, että tärkeintä olisi saada moniammatillista tukea tilanteeseen. Tiedän, että tämä kuulostaa raskaalta ja mahdollisesti myös vaikealta avulta saada, mutta jos sanoivat tilanteen näin perheneuvolassa, koulussa ja muissa hoitavissa tahoissa niin uskon, että saisit tukea henkilöiltä, jotka tuntevat nuoren.
Tärkeintä olisi tosi vahva tilanteen katkaisu. Eli vakaa, päättäväinen ja rauhallinen interventio. Tämä saattaa vaatia jopa äärimmäisiä peliliikkeitä, esim. joku tuttava asumaan teille "vahtimaan" nuorta, että yöt nukutaan, kouluun mennään jne. Ainoa tavoite on, että rutiinit otetaan haltuun ja niistä ei lipsuta.
En usko, että mikään rangaistus tai palkinto auttaa. Nyt haetaan elämäntavat puhtaasti siksi, että se on elämän perusta.
Ja se pitää sanoittaa. Rutiinielämään pystyy kaikki, se on oikeasti saavutettavissa, vaikka normikirjollakin olevat keksii tekosyitä miksi ei saa unta, ei kerkee syömään jne. Oikeasti joka ikisen on mahdollista ja velvollisuuskin noudattaa niitä. Ja tätä hoetaan nuorelle nyt niin kauan, että sujuu.
Aamuherätykset ensin on järkyttäviä. Rutiinin muutokseen voi mennä pitkäkin aika, mutta usko pois, se kannattaa. 15-vuotiaan kanssa on jo tosi paljon vaikeampaa. 18-v kanssa liian myöhäistä.
Autismin kirjo ei ole este "kunnolla" elämiselle. Tukea saattaa tarvita, puhelimeen muistutukset, että nyt syödään ja ruutuajat käyttöön.
No ainakin psykopaattilapseen tehoavat vain palkinnot, ei rangaistukset. Sitä en kyllä tiedä, voiko ihminen olla samanaikaisesti autismin kirjolla ja psykopaatti.
Eikö teillä ole ketään kotona valvomassa sen nepsyteinin koulunkäyntiä? Ehkä kannattaisi käydä juttelemassa vaikka koulukuraattori kanssa, jos vaikkapa koulukiusaamisen takia on jättänyt menemättä kouluun. Mun oman yhet nimittäin kiusaa mua kasilta ysille 12 000 asukkaan maalaispaikkakunnalla ihan puhtaasti mun erilaisuuden ja aspergerin takia. En antanut sen seikan pilata mun koulunkäyntiä, sillä tykkäsin aidosti joistain kouluaineista. Samalla kotona äitini silloisen miesystävän neurotyypillinen poika oli ihan koukussa tietokoneella roikkumisesta tuntikausia päivätolkulla, kävi suihkussa ehkä maksimissaan kerran viikossa, kun meillä oli perinteiseen suomalaiseen tapaan sauna lämmin lauantaisin sekä latoi likaisia astioita huoneeseensa. Oli kyllä myös tämmönen kun olin jo itse lukiossa. Toi kuvailemaasi tilanne alkaa muistuttaa mun mielestä jo vähän tota tilannetta nimittäin.
Tän pojan isä eli mun äidin entinen miesystävä ei siis hirveesti valvonut mitä toi oma poikansa hommasi. Kasvatti kakaraansa siis vapaan kasvatuksen mallin mukaisesti. Äitikin kerran kysyi miesystävältä, minkä ihmeen takia ei laittanut enemmän rajoja lapsillensa ja se vaan vastasi, että ei halua kasvattaa omia lapsiansa kovassa kurissa. Itse hänet kuulemma oli kasvatettu kotonaan kovassa kurissa, eikä halunnut enää omille lapsillensa samaa kohtaloa.
Mun äidin entisellä miesystävällä on siis kaks lasta, tytär ja poika, joista tyttö asui vakituisesti äitinsä luona ennen kotoaan poismuuttamista, ja toi poika asui vakituisesti isänsä luona aina johonkin vuoteen 2012 asti, kunnes muutti asumaan vakituisesti äitinsä luo. Asuin siis vuodet 2005-2014 mun äidin entisen miesystävän luona ennen kuin ne erosivat ja mun äiti muutti mun kanssa kahdestaan äitini lapsuuden kotikaupunkiin lähelle mun äidin puolen mummoa syksyllä 2014. Molemmat noista kakaroita on aika pilalle hemmoteltuja. Tosin toi tyttö oli vähemmän tietokoneriippuvainen. Kävivät joka toinen viikonloppu äidillänsä ja joka toinen viikonloppu isällänsä.
Toivottavasti oma lapsesi välttää ikävän kohtalon ja olemasta vapaan kasvatuksen tulos, joka saa kaiken tahtonsa läpi. Lapsille pitää laittaa rajojakin. Ei ne voi tehä kotona ihan mitä huvittaa. Puhukaa avoimesti tästä asiasta yhdessä sekä äärimmäisessä tapauksessa laita joku sossu asialle. Luojan kiitos mun omat biologiset vanhemmat on kasvattanut mut ja mun molemmat isosiskot järkiperäisin keinoin!
T: aspergerdiagnoosin 8-vuotiaana saanut M28 jonka biologiset vanhemmat erosivat kun olin 10-vuotias
Sisältö jatkuu mainoksen alla
EIkö sulla nyt oikeasti soi hälytyskellot ja aika kovaa ton lapsen kanssa? Pitäiskö ihan oikeasti hakea apua vaikka lastensuojelun kautta, että lapsi pysyy kiinni elämässä? Parempi mennä vaikka johonkin laitokseen asumaan, kuin olla tuollaisessa kodissa, siellä jaksaisivat katsoa perään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi ei ole lääkitystä?
Mikä lääke tuohon auttaa?
Rangaistukset vaan pahentaa tilannetta ja pistää entistä enemmän jumiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi jaettu huone?
Tarvii oman huoneen.
Riippu lapsesta. Autismin kirjo on lähes yhtä laaja kuin suomalaisten kirjo. Eivät autistit ole identtisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rangaistukset eivät tehoa juuri kehenkään. Se on ulkokultaista, pyritään välttelemään rangaistusta, mutta ei tekemään sitä, mitä oikeasti pitäisi.
Sun lapsi ei nyt sit vissiin pääse yläkouluun, kun on kokeet tekemättä. Siinäpähän oppii.
Lopeta ap tuo paskanjauhanta! Ei kukaan jätä 13-vuotiasta autistia kahdestaan pikkusisaruksen kanssa työpäivän ajaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No, tuskin siitä pelien pois ottamisesta on haittaa toisellekaan lapselle. Mielipahaa voi aiheuttaa, mutta muuten siitä on todennäköisesti enemmän hyötyä kuin haittaa.
Aiheuttaa vaan vihaa sisarusta kohtaan tuollainen, jos kollektiivisesti rangaistaan molempia kun toinen tekee jotain kiellettyä.
Lapset huostaan, kun et heistä osaa pitää itse huolta.
Ihan ensimmäisenä lapsille omat huoneet ja nukut itse vaikka olohuoneessa. Ei 13-vuotiast voi pitää jaetussa huoneessa ilman omaa rauhaa.
Sinulla on koko kirjo apuna lapsen tilaan,neuvolasta lähtien..Kysy amatti ihmisiltä. Jos sinulla ei vertaistukea muista vanhemista,joden lapsilla sama diaknoosi. Vertaistuet läydät netti kuin ihan F.B kin. Malikona sano : Ei Auta,Ei Ymmärrä.
Vierailija kirjoitti:
Ihan ensimmäisenä lapsille omat huoneet ja nukut itse vaikka olohuoneessa. Ei 13-vuotiast voi pitää jaetussa huoneessa ilman omaa rauhaa.
Miksi ei voi?
t. vielä 15-vuotiaanakin huoneensa jakanut
Jos tila ei riitä erityistarpeiselle, muuttakaa.
Sisarukselle muuta puuhaa kuin toisessa roikkuminen.
Pelaaminen on tapa pitää oma tasapaino yllä. Enemmän kuormitusta, enemmän pelaamista.
Ei kaikille avokonttorit sovi...
Ja sossukat... Ette mitään tiedä. Näille lapsille pitää luoda rauhalliset oltavat ja mahdollisuus läsiä omissa oloissaan, koska ylikuormitus voi johtaa kiukkuiluun. Myös syömättömyys on osa oireilua.
Näihin lapsiin ei nyt vaan toimi se mikä muihin.
"Ahaa, väkivaltaista käytöstä, no rangaistaanpas vähän hihhihhii".
Sopii miettiä.
Ja rangaistuksella siis tarkoitus saada lapsi käymään koulussa ja tekemään läksynsä. Monta koetta tekemättä ja yläkouluun pitäisi siirtyä. Kahden viikon päästä loppuu koulu. Asumme siis toisessa Pohjoismaassa jossa koulu loppuu myöhemmin.
Ap