Lue keskustelun säännöt.
surettaa olla töistä niin väsynyt, että parisuhde kärsii!
12.02.2010 |
Heräsin juuri sohvalta johon nukahdin illansuussa. Mies jo mennyt nukkumaan (yritti aikaisemmin herättää minua) ja taas menetimme mahdollisuuden yhteiseen aikaan. Lasten kanssa seurusteleminenkin on aina illalla todella puutteellista.
Onkohan kaikki päiväkodeissa työskentelevät työn jälkeen yhtä väsyneitä. Tuntuu, että pitää antaa ihan kaikkensa koko päivän, ja jäljelle ei jää mitään. Tänäänkin oli yksi ryhmästä poissa, ei pienintäkään taukoa koko päivänä. Olen töissä ihan hyvä, mutta oma elämä on minimissä.
Joskus miettii, että onko tämä kahden tonnin arvoista. Tai minkään. Tuntuu että menetän työväsymykseni takia koko elämäni, mieheni, lapseni ja itseni. Surettaa.
Kommentit (7)
Mietin jatkuvasti pääni puhki, miten olisi taloudellisesti mahdollista jäädä kotiin pikkulapsivuosiksi.. Vielä en ole keksinyt :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuntuu, että menetän lapseni ja kaiken sen ihanan minkä voisin heidän kanssaan jakaa, koska ammennan itseni töissä tyhjiin. Ehkä saman palkan voisi tienata vähemmillä uhrauksilla. :-((
ja vaikka työpäiväni ovat lyhyemmät ja työni fyysisesti vähemmän raskasta, minulla on ihan samat fiilikset... Töissä jaksan kuunnella ja tsempata, roudata oppilaita luistelemaan ja hiihtämään... Omien kanssa, niiden rakkaimpien, olo usein väsynyt eikä jaksaisi paljoakaan ja kun kaikki kotityötkin pitäisi ehtiä. Parisuhde on sitten ihan viimeisellä sijalla.. Kurjaa.
Samoja mietin minäkin, mikä on sen kk-palkan hinta? Muutama tunti yhteistä aikaa illassa + viikonloput jotka aina menee niin nopeasti. Mutta kun ei oikeesti ole varaa jäädä kotiin, asuntolainat ym. on maksettava ja miehen palkka ei niihin yksin riitä.
Kaikkien päiväkotilapsien mielestä äiti oli ihana, muistavat vielä aikuisena. Oma muistokuva lapsuuden äidistä on väsynyt, aina kiukkuinen, koskaan ei jaksanut leikkiä tai pelata, nukkui eikä auttanut läksyissä. Nyt eläkkeellä ja aivan uskomattoman ihana isoäiti!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta lastentarhanopettajana olen jatkuvassa vuorovaikutuksessa koko päivän. Tuntuu, että iltaisin haluaisi olla vain yksin. Tuntuu aika pahalta se, että luen, leikin ja ulkoilen töissä lasten kanssa, hoidan, hellin ja huolehdin, mutta omille lapsille en enää jaksa melkein edes puhua. Aamulla kuvittelen aina muuta, mutta illalla olen kuin eri ihminen.
Olen aina puhelimessa tai vähintään maileissa kiinni ja väsyttää. Koko ajan ja aina.