Joskus toivoisin, että mieheni pettäisi minua ja jäisi kiinni, niin saisin
hyvän, konkreettisen syyn eroon!
Olen jo pitkään kausiluontoisesti haaveillut erosta. En jaksa enää tehdä suhteellemme mitään, etäännymme koko ajan ja riitelemme paljon. Jotenkin tuntuu, että en halua yrittää. Kuitenkaan mitään todellista syytä eroon ei ole, jos ei nyt sitten omaa halua ja ajoittaista ahdistusta tilanteesta lasketa. Mies ei ole väkivaltainen, ei ryyppää, osallistuu kotiasioihin kiitettävästi. Silti en vain haluaisi olla hänen kanssaan. Jos lapsia ei olisi, eroaisin.
Mutta kun lapsia on useampi. Tiedän, että mies ei halua erota, hän tekisi sen minulle todella vaikeaksi. Ennen kaikkea tiedän, että se olisi lapsille väärin. Mies on vuorotyössä eikä mitenkään voisi viettää riittävästi lasten kanssa aikaa hankalien työvuorojensa takia, jos eroaisimme.
Välillä menee ihan ok, välillä ahdistaa tämä "riitelevien kämppisten" elämä ihan sairaasti.
Nyt mammat, kuraa niskaan!
Kommentit (9)
Oletteko ajatelleet, että suhde voisi parantua esimerkiksi avioliittoleirien avulla?
Minulla ja miehelläni oli hyviä kokemuksia viikon leiristä. Entäs jos ette luovottaisi tilannetta sen takia että se on tällä hetkellä vaikea, vaan näkisitte suhteen muuttumisen mahdollisuuden?
tuohan olisi voinut tulla minun kynästäni. Paitsi että mies ei osallistu kotitöihin tai lastenhoitoon mitenkään, oikeastaan ei tee yhtään mitään.
Usein toivon että pettäisi ja kiinni jäisi, niin saisi todella hyvän syyn pakata kamat ja häipyä lasten kanssa.
että he eivät enää edes riitele.
Ystäväni vain odottaa, et mies tajuaisi haluta erota. Siis, että mieskin tajuaisi kuinka huonosti heillä menee, eikä haluisi enää pilata elämäänsä.
kolmas samoissa fiiliksissä :(
mikä teidät on ajanut tähän tilanteeseen? Onko jotakin selvää syytä?
ap
Paitsi että olen itse ajatellut "lipsahtaa" vieraisiin kun en muuten taida tuosta ukosta eroon päästä.
Ihan ok mies tuo jollekkin ehkä olisi, jopa hyväkin, mutta ei minulle, yrittää hallita ihan liikaa, ja siitä saa minun kanssani riidan aikaan.
Lapsia hän ei ole koskaan hoitanut, eikä vastuuta heistä ottanut, yksinhuoltajan elämää olen tässä liitossa elänyt hyvin pitkälti.
Kaikkein eniten tilanteessa vituttaa se, että on niitä hyviäkin hetkiä yhdessä, ja silloin tulee huono omatunto noista eroajatuksista. Olisi edes riitaa koko ajan, niin tilanne olisi helpompi ratkaista.
Kaikkein eniten tilanteessa vituttaa se, että on niitä hyviäkin hetkiä yhdessä, ja silloin tulee huono omatunto noista eroajatuksista. Olisi edes riitaa koko ajan, niin tilanne olisi helpompi ratkaista.
Meillä on kausittain hyvinkin paljon sitä, että mies osallistuu lasten harrastuksiin ym. ja huomioi koko perhettä muutenkin, käytännön asioissa. Silloin juuri tuntuu, että enhän minä voi itsekkäillä eroajatuksillani viedä lapsilta mahdollisuutta tuollaiseen arkeen isän kanssa. Siltikään miehellä ja minulla ei tunnu enää olevan mitään muuta yhteistä. Ahdistava tilanne.
ap
tilanteessa mies ajanut itsetuntoni täysin nolliin. Seksi ei näytä kiinnostavan, koska olen liian "iso" hänen mielestään ja on ilmoittanut, että häntä oksettaa vähäinenkin rasva kehossa... Itseäkään ei enää kiinnosta, kun ei pysty ajattelemaan muuta kuin omia "makkaroitaan" seksin aikana. Miehelle tärkeintä omat harrastuksensa ja työnsä. Mieheni on täysin narsisti. Mukavaa huomata tässä vaiheessa elämää, kun juuri päästy naimisiin ja pieni lapsikin on :( nimimerkillä painoindeksi 19, joten tuota makkaraa ei nyt luulisi hirveenä olevan liikaa :( (4. kirjoittaja)
Itse koin ensimmäisessä liitossani narsistin loukkaukset ja en ikinä enää jatkaisi suhdetta moisen kanssa.
Mieti tarkkaan haluatko elää itsetunto nollilla, ansaitsemattoman arvostelun kohteena.