Synnytyspelosta asiaa

Mulle jäi esikoisen synnytyksestä pelkoja, lähinnä kipuihin liittyen. Mainitsin asiasta terveyenhoitajalle jälkitarkastuksessa ja hän ohjasi ottamaan yhteyttä pelkopolille. Kävinkin siellä juttelemassa kerran ja kätilön ensisijainen viesti oli, ettei lapsenhankinnasta kannata ainakaan pelon vuoksi luopua. Siihen aikaan valvoin usein öisin miettien tuskallista ponnistusvaihetta.



Tuo pelkokeskustelu helpotti hieman, samoin aika. Puolitoista vuotta synnytyksen jälkeen olin taas raskaana ihan toivotusti. Otin neuvolassa heti puheeksi synnytyspelkoni ja kävin raskauden aikana jälleen pelkopolilla. Minun kohdallani päädyttiin yrittämään jälleen normaalia alatiesynnytystä ja minulle luvattiin spinaalipuudute, joka kuulemma auttaisi myös siinä ponnistusvaiheessa. Itseäni helpotti se, että tiesin pelkoni näkyvän papereissani ja voisin olla varma siitä, että se otetaan synnytyksen kuluessa huomioon.



Seuraava synnytykseni oli jälleen hirvittävän kivulias kokemus, varmaankin siksi, että se oli puolet nopeampi kuin ensimmäinen. Sain kuitenkin sen minulle luvatun spinaalin, jolloin kauheiden kipujen ajaksi jäi vain reilu tunti. Spinaali ei vienyt kipuja täysin pois, mutta pystyin kuitenkin ottamaan supistukset vastaan hieman vähemmän vastaan hangoittelematta. Spinaali vaikutti yhä, kun ponnistusvaihe alkoi ja se oli yllätyksekseni lähes täysin kivuton! Pystyin puhumaan kätilöiden kanssa ponnistusten välillä ja oikeasti jopa nauttimaan vauvani syntymästä. Vain hartioiden syntymä tuntui selvänä kipuna. Kivuttomuudesta johtuen ponnistin vauvan ulos hitdastellen, jolloin repeämiäkään ei tällä kertaa tullut. Synnytyksen jälkeen olin heti elämäni kunnossa ja pystyin nauttimaan vauvasta ilman kauhukokemusta mielessä.



Toisessa synnytyksessäni sain siis sen, mikä mulle oli "luvattu", eli mahdollisimman kivuttoman ponnistusvaiheen. Avautumisvaihe kipuineen oli paljon ensimmäistä synnytystäni hurjempaa, mutta kaiken kaikkiaan synnytys oli ensimmäistä huomattavasti helpompi.



Uskalsin tehdä siis toisenkin lapsen, mistä olen suunnattoman onnellinen. Synnytys on kuitenkin edelleen mielestäni sen verran hirveä kidutus naiselle, että lapsilukumme voisi olla nyt täynnä.



Uskon kuitenkin, että pelkopolilla käynti jo ennen uutta raskauttakin voisi auttaa sinua pääsemään pelostasi ainakin osittain eroon. Ehkä kätilö löytää kanssasi keinon, jonka avulla uskallat yrittää toista lasta. Joka tapauksessa saat selvyyden siihen, voitko päästä pelostasi eroon.