Minkä ikäisenä teistä tuntui että teidän lapset oli aikuisia ja
oikeasti vastuussa itse itsestään? Niin että tuntui siltä että voi "huoleti" jättää elämän lapsen omalle vastuulle?
Kommentit (9)
21 täyttävä nepsynuori on nyt oma-aloitteisesti saanut muuttonsa järjestettyä, niin että oikeastaan nyt. Omillaan on ollutt 18-vuotiaasta, halusi kokeilla siipiään. Kantoivathan ne, mutta nyt ei tarvitse enää patistella hoitamaan omia asioita.
Ei pelkkä ikä mitään mistään kerro vaan elämäntilanne.
Vanhin on 30v kolmen lapsen äiti, jolla on maisterin tutkinto ja vakituinen työ. Lapsi on edelleen minun silmissäni.
Vierailija kirjoitti:
Vanhin on 30v kolmen lapsen äiti, jolla on maisterin tutkinto ja vakituinen työ. Lapsi on edelleen minun silmissäni.
Voi apua jos noin kauan joutuisi olemaan vastuussa :D. Mut varmaankin kuitenkin olet jo todennut että pärjää, vaikka jätät omilleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhin on 30v kolmen lapsen äiti, jolla on maisterin tutkinto ja vakituinen työ. Lapsi on edelleen minun silmissäni.
Voi apua jos noin kauan joutuisi olemaan vastuussa :D. Mut varmaankin kuitenkin olet jo todennut että pärjää, vaikka jätät omilleen.
Kuulostaa siltä, että lapsi on pärjännyt yksin jo yli 10v, mutta äiti ei halua katkaista napanuoraa.
Kellään jo aikuistuneita lapsia? Monille on rankkaa kun lapset lähtee pesästä, mutta pakko myöntää että minä alan toisaalta olla jo väsynyt kannattelemaan muita ihmisiä. Silti tuntuu etto 18 v ei ole se kohta kun lapsi on omillaan vaikka aikuinen onkin.