Lue keskustelun säännöt.
Kun kyläily lapsiperheessä väsyttää - vertaistukea ja vinkkejä kaivataan
14.05.2022 |
En usko olevani ainoa, jota väsyttää kyläillä lapsiperheessä. Uskon, että lapsiperheessä kyläily väsyttää niin lapsettomia kuin perheellisiäkin.
Minulla on juuri 1 v täyttänyt taapero, joka kävelee ympäriinsä, tutkii kaikki mahdolliset paikat ja laittaa kaiken suuhunsa. Taapero on siis täysin vahdittava, eikä järki vielä tässä vaiheessa päätä pakota. Kotona on onneksi helpompaa, kun lattialla ei pyöri mitään pieniä esineitä ja kaikki vaarallinen/särkyvä on nostettu pois taaperon ulottuvilta. Tiedän, että taapero on minun vastuullani ja minun tehtäväni on valvoa häntä. Siksi tapaisin mieluummin kotonani, mutta ystävä haluaa meidän kyläilevän vastavuoroisesti toistemme luona (joka toinen kerta hänen luonaan, joka toinen kerta minun luonani). Kyläilin perheellisen ystäväni (ystävän lapset 4 v ja 8 v) luona ja ystävän kotona sain koko ajan olla vahtimassa taaperoa: lattiatasossa oli paljon viherkasveja, lasten pieniä leluja pyöri joka paikassa ja esillä matalan lipaston päällä oli paljon herkästi särkyviä tavaroita. Sain koko ajan olla vahtimassa taaperoa silmä tarkkana, ettei mitään joudu suuhun. Lattialta nostin pois taaperon ulottuvilta mm. pienen ruuvin, pieniä askarteluhelmiä ja isoja karkkeja, joita ystävän 4-vuotias yritti antaa taaperolle. Kaikki energia meni siihen, että huolehdin, ettei taapero riko mitään tai laita mitään sopimatonta suuhunsa. Samalla ystävän lapset kärttivät minulta kovasti huomiota: he näyttivät minulle harrastuksessaan oppimiaan temppuja, halusivat minun leikkivän kanssaan, koko ajan lapset selittivät ja kyselivät jotain jne. Haluaisin myös jutella ystäväni kanssa, mutta se on todella haastavaa, kun ystävän lapset haluavat huomiota ja omaa taaperoakin saa vahtia koko ajan, eikä taaperoa voi laskea silmistä hetkeksikään. Myös lapsista lähtevä melu ja jatkuva hälinä (monta ihmistä puhuu päällekkäin) kuluttaa minua valtavasti. Pidän ystäväni lapsista, mutta kun yritän samalla vahtia taaperoa ja jutella ystävän kanssa, on kuormitusta liikaa. Olen noiden vierailujen jälkeen todella väsynyt, vaikka ystävän näkemisen pitäisi virkistää.
Olen myös yrittänyt käydä lapsiperheessä vierailulla yksin ilman omaa lasta. Olen ajatellut, että saisin tuolloin aikuisten aikaa ystävän kanssa. Tämä ei kuitenkaan auta asiaa. Ystävän lapset ovat entistä enemmän "kimpussani", kun oma lapseni ei ole mukana. Ystäväkin huokaisee, koska kerrankin on joku muu aikuinen kaiken lasten kyselyn ja huomionkaipuun kohteena (hän on yksinhuoltaja). Ystävä saattaa jopa ryhtyä tekemään ihan muita juttuja ja aika usein alkaa viestittelemään jonkun toisen ystävän kanssa sillä aikaa, kun ystävän lapset kärttävät minulta huomiota. Leikin ja juttelen kyllä lasten kanssa ihan mielelläni, mutta en koko aikaa, enkä ole ilmainen lastenvahti. Olen itsekin taaperoarjessa kuormittunut, kun tukiverkkoja ei ole ja olen lapsen kanssa lähes 24/7, koska olen hoitovapaalla. Kun kerrankin pääsisin tapaamaan ystävää ilman lasta ja minulla on lapsivapaata, en halua tuota aikaa paimentaa kenenkään toisen lapsia yksin. Seurana voin olla, mutta en halua, että lapsia lykätään minulle vierailun ajaksi. Näin kävi herkästi myös muissa lapsiperheissä, joissa kävin lapsettomana ollessani kylässä: perheen aikuiset pakenivat omiin menoihinsa ja jättivät minut leikkimään lasten kanssa kysymättä minulta, sopiiko tämä minulle.
Kaipaisin muilta vertaistukea ja vinkkejä siihen, kun kyläily lapsiperheessä väsyttää. Helpottaako ajan kanssa? Mitä hyviä kikkoja olisi näihin vierailuihin, jotta jaksaisi paremmin?
Kommentit (50)
Liian pitkä, en jaksanut lukea.
Vinkki: älä kyläile lapsiperheen luona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niitä minuutteja jotka menevät aloituksen lukemiseen ei saa enää koskaan takaisin.
Ajan kans helpottaa, kun lapset kasvaa isommiksi. Sitten saatte ihan rauhassa kahvitella. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuollaista se vaan on, kun lapset on pieniä, lapsen ehdoilla mennään tapaamisissa t. kolmen lapsen äiti
Kylläpäs nyt joku, joka kokee aloituksen turhaksi, päättää kommentoida monta eri kertaa. :D
Vinkkinä sulle, että ei oo pakko lukea mitään keskustelua, jos koet aiheen turhana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lasten kanssa on usein tuollaista. Lasten kasvaessa pystyvät leikkimään ja pelaamaan keskenään, niin saa aikuisetkin eri tavalla sitä aikaa keskenään.
Sinä olet vain tottumaton. Siihen tottuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Menkää ulos, nyt on kesä tulossa! Lapsesi varmaan nukkuu päiväunet vaunuissa.
Voisiko vierailuja vähentää nyt kun lapsesi on ihan pieni? Ehtii sitä nähdä enemmänkin sitten, kun lapsesi on jo vähän isompi ja koko aika ei mene vahtimiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitähän se on pienen lapsen kanssa, että kaikki, mitä teet kodin ulkopuolella hänen kanssaan, on sinulle rankempaa kuin se kotona oleminen. Todennäköisesti se on sitä myös lapsellesi. Mutta se kotona oleminenkin alkaa tuntua rankalta, jos ei ikinä tee mitään, mikä olisi vieläkin rankempaa.
Jos sinun elämäsi olisi rankkaa sen lapsesi kanssa, et todellakaan jaksaisi kyläillä yhtään missään.
Menkää leikkipuistoon. Mitä te siellä sisällä kökötätte lasten kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kai nyt ystävälle voi sanoa että koet toistaiseksi helpommaksi kun tapatte sinun luona. Ongelma poistuu kun vaan avaat suusi.
Mä en jaksanut kovin usein nähdä perheellisiä ystäviä silloin, kun oma lapsi oli taapero. Se vahtiminen kyläpaikassa tekee sen, että ei ehdi oikeasti keskittyä juttelemaan ystävien kanssa ja samalla saa olla huolissaan, ettei taapero rikkonut mitään ystävien omaisuutta. Helpompi oli nähdä kotonani, jos nähtiin. Ehdota ystävälle, että näkisitte toistaiseksi hieman useammin sun luonasi, jos se on sulle helpompaa?
Ratkaisu: lasten kanssa ulkoilu yhdessä.
Lyhyet vierailut Max tunti sen jälkeen kotiin. Se on sopiva kaikille.
Kannattaa laskea rimaa odotusten suhteen. Sen sijaan, että kuvittelet vaihtavasi kuulumisia ystäväsi kanssa, niin keskity ajattelemaan, että taapero saa muista lapsista seuraa ja ehkä ehdit jonkun leikin leikkimään ystävän lapsien kanssa. Soitelkaa ystävän kanssa kuulumisistanne vaikka lasten mentyä nukkumaan, niin saatte puhua rauhassa. Eli älä edes yritä ympätä tuota kuulumisten vaihtoa noihin tapaamisiin, joissa on jo muutenkin tekemistä.
Ei se helpota, vaan pahemmaksi vain menee. 15v kuluttua koko kyläreissu menee siihen, kun suret sitä, että se sinun lapsesi ei suostu enää lähtemään sinun kanssasi edes kyläilemään. Kaipaat aikaa, jolloin lapsesi vielä kulki mukanasi, ja tiesit, missä hän on.
Ap tässä:
Kiitos vinkeistä! Asumme ystäväni kanssa sen verran kaukana toisistamme (välimatkaa melkein tunti suuntaansa), joten nämä tunnin ulkoilut ja sitten kotiin -vinkit on vähän vaikeita toteuttaa meidän kohdalla, vaikka varmasti monilla toimiikin.
Ap
Ap jatkaa:
P.S. En kaipaa kommenttia, että "mitäs läksit vanhemmaksi/perheellisen ystäväksi". Lapseni on oikein toivottu ja pidän ystävästäni ja hänen lapsistaan, vaikka kyläilyt väsyttääkin. En halua katkaista välejä, sillä ystäväni ja hänen lapsensa ovat minulle tärkeitä eli sitä ei kannata ehdottaa ratkaisuksi.